Maanantain tunnille sain Masan, jota olin jo pitkään toivonut. Masalla pääsin lyhyesti koeratsastamaan keväällä kun sitä käytiin myyjällä katsomassa, mutta ruunan muutettua Tallinmäelle en ollut sen selkään päässyt. Nyt sitten osui kohdalle. Ratsastimme maneesissa, ja ohjelmassa oli maapuomeja.
Maneesissa oli puomisarjoja kulmien kohdalla sekä pitkä puomiviuhka keskiympyrällä. Suurin osa tunnista ratsastettiin ravissa näiden yli, ja sarjojen ylityskohtaa oli tarkoitus vaihdella sitten, että askelta tuli pidennettyä ja lyhennettyä. Samalla oli ideana lyhentää ja pidentää myös hevosen muotoa, ja ensin tavoitteena oli rento eteen-alas-muoto. Lopuksi mukaan otettiin myös laukannostoja sekä mentiin muutamien kulmapuomien yli laukassa.
Masalla oli homma tietenkin hanskassa, eli sen kanssa ei suurempia ongelmia ollut ja meno oli hyvin tasaista. Minulla oli kuitenkin läpi tunnin sellainen olo, etten päässyt siihen oikein kunnolla vaikuttamaan. Teinpä selässä mitä hyvänsä niin Masa mennä puksutti melko lailla samalla tavalla. Masa liikkuu aina ns. perusmuodossa, eli ylälinja pyöreähkönä, mutta olisin halunnut saada sen myötäämään niskasta vielä paremmin ja pehmenemään suustaan. Jähmeys kuolaimelle johtui tietenkin siitä, ettei takaosa ollut tarpeeksi aktiivinen enkä yrityksistä huolimatta onnistunut aktiivisuutta lisäämään. Masa kyllä eteni eikä varsinaisesti hitaillut, mutta ei ollut terävä. Askeleen venyttämiseen sitä sai hieman kannustaa, mutta pohkeella ja maiskutuksella avustettuna se kyllä alkoi venyttää ravia puomien yli paremmin. Näin pääsimme sujuvasti puomien yli myös viuhkan ulkoreunasta.
Laukan Masa nosti aina oikein nohevasti, ja laukkapätkien myötä se tuntui jo ihan innostuvankin. Myös laukkaan olisi pitänyt saada lisää terävyyttä ja pyörivyyttä. Kulmapuomeille tullessa sai myös olla tarkkana, ettei Masa lähtenyt kaatumaan kovasti sisäänpäin ja livahtanut liian sisäreunaan tai jopa puomien ohi. Lopuksi tulimme yksi kerrallaan kaikki tehtävät siten, että teimme kaikkien kulmapuomien ympärille laukka- tai ravivoltit ja ylitimme samat puomisarjat kaksi kertaa peräkkäin. Masa kääntyi ja ohjautui ihan asiallisesti, mutta yritykseni kasata laukkaa terävämmäksi ja pyörivämmäksi eivät onnistuneet. Laukka jäi liian löysäksi, ja niinpä ei askelkaan aina osunut puomeille.
Loppuraveissa Masa liikkui reippaasti ja sitä sai jo melkein pidätellä. Sain ratsastettua sitä hieman eteen ja alas, mutta ympyröillä keventäessä sorruin aivan kammottavaan sisäänpäin kallisteluun kylki rutussa. Oikeassa kierroksessa sentään huomasin tämän itsekin siinä vaiheessa kun ope asiasta huomautti, mutta vasemmassa kierroksessa en edes kyennyt kallisteluani hahmottamaan.
Tunti meni vähän tasapaksusti. Masa on tosiaan oikein kiva ja osaava polle, mutta kuten sanottua, en saanut siihen mitään syvällisempää keskusteluyhteyttä. Ratsastus oli vähän sellaista hyödytöntä jumputtamista. Onhan se tietysti selvää, että vieraan hevosen kanssa ei heti synny samanlaista yhteistyötä eikä se ole samalla tavalla muovattavissa kuin ns. omille avuille viritetty ratsu (lue: Vake). Lähinnä häiritsi se, etten oikein edes tiennyt, mitä pitäisi tehdä, ja ratsastin hyvin päämäärättömästi. Masan kanssa pääsee periaatteessa helpolla, sillä se suorittaa kuuliaisesti kaikki ratsastuskoulutunnin tehtävät, mutta mysteeriksi jäi, miten siitä voisi saada irti vähän enemmän kuin peruspuksutusta.
Maneesissa oli puomisarjoja kulmien kohdalla sekä pitkä puomiviuhka keskiympyrällä. Suurin osa tunnista ratsastettiin ravissa näiden yli, ja sarjojen ylityskohtaa oli tarkoitus vaihdella sitten, että askelta tuli pidennettyä ja lyhennettyä. Samalla oli ideana lyhentää ja pidentää myös hevosen muotoa, ja ensin tavoitteena oli rento eteen-alas-muoto. Lopuksi mukaan otettiin myös laukannostoja sekä mentiin muutamien kulmapuomien yli laukassa.
Masalla oli homma tietenkin hanskassa, eli sen kanssa ei suurempia ongelmia ollut ja meno oli hyvin tasaista. Minulla oli kuitenkin läpi tunnin sellainen olo, etten päässyt siihen oikein kunnolla vaikuttamaan. Teinpä selässä mitä hyvänsä niin Masa mennä puksutti melko lailla samalla tavalla. Masa liikkuu aina ns. perusmuodossa, eli ylälinja pyöreähkönä, mutta olisin halunnut saada sen myötäämään niskasta vielä paremmin ja pehmenemään suustaan. Jähmeys kuolaimelle johtui tietenkin siitä, ettei takaosa ollut tarpeeksi aktiivinen enkä yrityksistä huolimatta onnistunut aktiivisuutta lisäämään. Masa kyllä eteni eikä varsinaisesti hitaillut, mutta ei ollut terävä. Askeleen venyttämiseen sitä sai hieman kannustaa, mutta pohkeella ja maiskutuksella avustettuna se kyllä alkoi venyttää ravia puomien yli paremmin. Näin pääsimme sujuvasti puomien yli myös viuhkan ulkoreunasta.
Laukan Masa nosti aina oikein nohevasti, ja laukkapätkien myötä se tuntui jo ihan innostuvankin. Myös laukkaan olisi pitänyt saada lisää terävyyttä ja pyörivyyttä. Kulmapuomeille tullessa sai myös olla tarkkana, ettei Masa lähtenyt kaatumaan kovasti sisäänpäin ja livahtanut liian sisäreunaan tai jopa puomien ohi. Lopuksi tulimme yksi kerrallaan kaikki tehtävät siten, että teimme kaikkien kulmapuomien ympärille laukka- tai ravivoltit ja ylitimme samat puomisarjat kaksi kertaa peräkkäin. Masa kääntyi ja ohjautui ihan asiallisesti, mutta yritykseni kasata laukkaa terävämmäksi ja pyörivämmäksi eivät onnistuneet. Laukka jäi liian löysäksi, ja niinpä ei askelkaan aina osunut puomeille.
Loppuraveissa Masa liikkui reippaasti ja sitä sai jo melkein pidätellä. Sain ratsastettua sitä hieman eteen ja alas, mutta ympyröillä keventäessä sorruin aivan kammottavaan sisäänpäin kallisteluun kylki rutussa. Oikeassa kierroksessa sentään huomasin tämän itsekin siinä vaiheessa kun ope asiasta huomautti, mutta vasemmassa kierroksessa en edes kyennyt kallisteluani hahmottamaan.
Tunti meni vähän tasapaksusti. Masa on tosiaan oikein kiva ja osaava polle, mutta kuten sanottua, en saanut siihen mitään syvällisempää keskusteluyhteyttä. Ratsastus oli vähän sellaista hyödytöntä jumputtamista. Onhan se tietysti selvää, että vieraan hevosen kanssa ei heti synny samanlaista yhteistyötä eikä se ole samalla tavalla muovattavissa kuin ns. omille avuille viritetty ratsu (lue: Vake). Lähinnä häiritsi se, etten oikein edes tiennyt, mitä pitäisi tehdä, ja ratsastin hyvin päämäärättömästi. Masan kanssa pääsee periaatteessa helpolla, sillä se suorittaa kuuliaisesti kaikki ratsastuskoulutunnin tehtävät, mutta mysteeriksi jäi, miten siitä voisi saada irti vähän enemmän kuin peruspuksutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti