Puomikiemurtelua ja uusintateitä

© Hannakaisa Holmi

Tälläkin viikolla päästiin Vaken kanssa Pian valmennukseen hyppäämään kahden ratsukon ryhmässä. Näin syksyn tullen ja kisakauden ollessa ohi treenit painottuvat taas enemmän tekniikkatehtäviin, eli puomeja, puomeja, paljon puomeja! Pääsimme sentään vielä ratsastamaan ulkona kauniissa säässä. Onneksi oli myös aika viileää, joten pörrökarva-Vakekin jaksoi olla mukavan reipas.

Verryttelimme hetken ravissa ja laukassa, ja sitten aloimme ratsastaa ravissa kuviota, jossa tuli loiva kaarre kahden puomisarjan väliin. Vake liikkui tänään onneksi kohtalaisen hyvin ja ravissa pyöreänäkin. Puomeilla piti vielä vähän kannustaa askelta venymään, mutta ei varsinaisesti tahmailtu. Seuraavaksi samoja puomeja tultiin laukassa. Muistin saman tehtävän viime syksyn treeneistä ja tiesin, että nämä puomit osaavat olla yllättävänkin hankalia. Vasemmassa laukassa tehtävä onnistui kuitenkin hyvin. Vakella oli laukassa aika mukava energia, mikä auttoi paljon. Kaarteissakaan ei hyydytty, joten puomeille päästiin napakasti. Oikeassa laukassa askelta oli vaikeampi saada osumaan ensimmäiselle puomisarjalle oikein, ja puomit jäivät helposti etujalkojen väliin. Lähestymiskaarteen korjaaminen auttoi, eli kun aloin kääntää aikaisemmin mutta loivemmin ilman jyrkkää kulmaa rullasi laukka puomeille paremmin. Silti Vake jäi välillä vähän pohkeen taakse, eikä välttämättä venyttänyt puomeille niitä tarvittavia viimeisiä senttejä. Tunnin jälkeen hoksasin, että on ihan loogista, että nimenomaan oikeassa laukassa oli tämä pulma. Siitähän on viime aikoina ollut puhetta, että oikea takajalka on vähän jähmeä ja oikeassa kierroksessa liike tuppaa kaarteissa hieman hyytymään.

Puomikuvio pysyi edelleen tiiviisti mukana ohjelmassa, mutta tehtävään tuli jatkoa. Ylitimme nyt puomit oikeassa laukassa, kaarroimme sitten ristikolle lävistäjällä ja tästä tuli kaarre taas puomisarjalle. Vastaavasti näiden puomien jälkeen matka jatkui lävistäjäesteelle, ja siitä kaartaen puomisarjalle. Kiemurtelua ja kaarteita oli siis oikein kunnolla, ja nyt jos koskaan oli tärkeää löytää laukkaan hyvä rytmi. Vake oli kuitenkin aika näppäränä, ja selvitimme kuviot asiallisesti. Ensimmäisillä laukkapuomeilla tuli pientä kompurointia, mutta sen jälkeen rytmi löytyi ja askel alkoi osua puomeille ja pikkuesteille. Tiukimmissa kaarteissa laukkaa sai vähän hoputella, mutta enimmäkseen Vakella oli riittävä terävyys.

Tehtävä sai vielä lisää jatkoa, eli edellinen kuvio piteni vielä lävistäjäristikon ylityksellä toistamiseen sekä suoralla 24 metrin linjalla okserilta pystylle. Tällä radalla paransimme menoa entisestään, ja alkuradan puomikiemurtelut onnistuivat sujuvasti. Kun nämä oli selvitetty, sain vähän tomerammin herätellä laukkaa kohti ratatempoa viimeistä linjaa varten. Ehdin saada laukan kuntoon, ja Vake suorastaan yllätti meidät sujuvuudellaan. Suunnitelmana linjalle oli ollut seitsemän askelta, mutta laukassa oli niin hyvä imu, että Vake menikin komeasti kuudella. Tulimme radan vielä uudestaan hieman lyhennettynä versiona, ja sama hyvä meno jatkui. 24 metriä hurahti taas helposti kuudella laukalla.

Hyvin sujuneiden tehtäväratojen jälkeen olimme periaatteessa jo valmiit lopettamaankin, mutta innostuimme kuitenkin menemän vielä bonustehtävän. Nyt jätettiin maapuomit pois ja hypättiin vain molemmat lävistäjäesteet sekä suora linja (5, 7, 8 ja 9) esteiden ollessa noin 80-85 sentin korkeudella. Jottei olisi ollut liian helppoa, piti nyt kääntää tiukemmat tiet uusintaratsastuksen hengessä. Kentällä olevat maapuomit ohjasivat reittivalintoja niin, että puomien sisäpuolelta kääntäessä tuli pakostakin aika tiukat tiet. Nyt olimmekin hyvässä vireessä tällaiseen haasteeseen. Vakella oli mainio energia, joka ei hyytynyt pienissä kaarteissa. Erityisen hyvin Vake tsemppasi suoran linjan aloittavalla okserilla. En ehtinyt täysin suoristaa kaarteesta esteelle ja paikkakin jäi hieman kauas, mutta Vake oli tosi näppärä ja ketterä ponnistaessaan tästä paikasta terävään hyppyyn. Sen verran tällainen kaarre jarrutti linjalle tuloa, että tällä kertaa mukaan mahtui mukaan se seitsemäskin askel.

Muutenkin mukavasti mennyt tunti sai näin vielä hyvän loppuhuipennuksen. Kinkkiset puomitehtävätkin menivät ainakin selvästi paremmin kuin viime vuonna, eli jossain asiassa on sentään kehitytty. Perinteisesti ongelmana tämänkaltaisissa tehtävissä on ollut laukan hyytyminen, mutta nyt energia pysyi kohtalaisen hyvänä, ja niinpä kiemuroista selvittiin kunnialla. Näppärä Vake!

Videoista kiitos Annelle!