Estekisat jatkuivat sunnuntaiaamuna, jolloin ratsunani oli Vake 70 ja 80 sentin luokissa. Myös näissä luokissa oli käytössä ihanneaika-arvostelu, ja tavoitetempona 300 m/min. Rata oli nyt yhdeksän esteen mittainen ja sisälsi sarjan. Tavoitteenani oli päästä ainakin jälkimmäisessä luokassa tarkasti ihanneaikaan, kun taas ensimmäinen rata sai olla vielä vähän testailua.
Verryttely sujui asiallisesti, vaikka siellä olikin taas ajoittain melko ruuhkaista. Koleana ja tuulisena päivänä Vake alkoi syttyä hyppäämisestä ihan mukavasti, eli liikkumiseen löytyi hyvää kipinää. Oman vuoron lähestyessä pääsimme maneesiin odottelemaan ja katselemaan paikkoja. Sarja oli ainoa este, joka Vakelle oli tarpeellista esitellä. Saimme lähtömerkin seuraavan ratsukon saavuttua sisälle seuraksemme, ja Vake lähti napakasti liikkeelle. Ensimmäiselle esteelle lähestyessä se pääsi oikaisemaan aika pahasti, mistä johtuen ponnistuspaikan katsominen meni pieleen. Sama ilmiö toistui vielä kakkosesteellä, eli en jättänyt kaarteeseen riittävää oikaisuvaraa ja ponin kurvailu lapa edellä sotki lähestymistä. Näiden sähläämisten jälkeen rytmi sitten vihdoin löytyi kunnolla, ja rata lähti etenemään mukavasti. Vake liikkui oikein kivasti omalla imulla. 17 metrin linjat mentiin maltilla eli viidellä laukalla, mutta sarjaa edeltävässä kaarteessa piti painaa kaasua, jottei väli olisi jäänyt pitkäksi. Selvitimme sarjan hyvin, ja sen jälkeen loppurata olikin rentoa ajelua. Tässä vaiheessa jo muistin, että voisi vähän hidastellakin, jottei ihanneaika alittuisi kovin pahasti. Maaliin tultiin puhtaasti, ja pienten alkusähläysten jälkeen tästä tulikin oikein asiallinen rata.
Kuten vähän aavistelin, ihanneaika alittui eli olimme noin 3,3 sekuntia liian nopeita. Tällä ajalla ei kuitenkaan tullut vielä aikavirhepisteitä. En uskonut tällä ajalla ihan sijoittuvan, mutta toisin kävi, sillä luokassa oli vain kolme virhepisteetöntä suoritusta. Nappasimme näin ollen Vaken kanssa kolmannen sijan ja pääsimme palkintojenjakoon. Hyvä aloitus päivälle, mutta toisella radalla oli tietenkin tavoitteena päästä vielä lähemmäs ihanneaikaa.
Luokkien välissä oli vähän taukoa, joten Vake ehti käväistä tallissa. Sen jälkeen tehtiin todellinen pikaverkka eli uudelleen herättely, pari hyppyä ja heti vaan radalle. Toisella radalla Vakella ei ollut enää samanlaista kipinää, mutta se eteni kuitenkin riittävällä energialla. Pahimmat oikomiskurvailutkin jäivät nyt pois, ja keskityinkin ratsastamaan tällä kertaa paremmat tiet ykkös- ja kakkosesteille. Ykköselle tultiinkin nyt oikein hyvin, mutta kakkosella jäätiin hieman kauas ja hyppy oli vähän laaka. Puomi kolahti, mutta pysyi ylhäällä. Kolmosesteelle tullessa en sitten ollutkaan yhtä tarkkana, joten Vake pääsi oikaisemaan eikä ei tultu aivan suoraan ja keskelle estettä. Tämä aiheutti miniaskeleen, mutta pieneksi jääneen hypyn jälkeen ainakin mahduttiin 17 metrin linjalle hyvin viidellä laukalla. Sarjaa varten lennätin Vakea taas hieman enemmän eteen, ja sarja ylittyikin hienosti. Kisamittaisesta yhden laukan sarjavälistä suoriutuminen näin sujuvasti on aina iso plussa. Loppuradan esteet hypeltiin rennolla mielellä ja tasaisessa rytmissä. Vake oli etenkin radan loppupuolella hieman eteen ratsastettava, mutta tekeminen tuntui edelleen helpolta. Puhtaalla suorituksella tultiin taas maaliin, ja olin tyytyväinen tähänkin rataan.
Verryttely sujui asiallisesti, vaikka siellä olikin taas ajoittain melko ruuhkaista. Koleana ja tuulisena päivänä Vake alkoi syttyä hyppäämisestä ihan mukavasti, eli liikkumiseen löytyi hyvää kipinää. Oman vuoron lähestyessä pääsimme maneesiin odottelemaan ja katselemaan paikkoja. Sarja oli ainoa este, joka Vakelle oli tarpeellista esitellä. Saimme lähtömerkin seuraavan ratsukon saavuttua sisälle seuraksemme, ja Vake lähti napakasti liikkeelle. Ensimmäiselle esteelle lähestyessä se pääsi oikaisemaan aika pahasti, mistä johtuen ponnistuspaikan katsominen meni pieleen. Sama ilmiö toistui vielä kakkosesteellä, eli en jättänyt kaarteeseen riittävää oikaisuvaraa ja ponin kurvailu lapa edellä sotki lähestymistä. Näiden sähläämisten jälkeen rytmi sitten vihdoin löytyi kunnolla, ja rata lähti etenemään mukavasti. Vake liikkui oikein kivasti omalla imulla. 17 metrin linjat mentiin maltilla eli viidellä laukalla, mutta sarjaa edeltävässä kaarteessa piti painaa kaasua, jottei väli olisi jäänyt pitkäksi. Selvitimme sarjan hyvin, ja sen jälkeen loppurata olikin rentoa ajelua. Tässä vaiheessa jo muistin, että voisi vähän hidastellakin, jottei ihanneaika alittuisi kovin pahasti. Maaliin tultiin puhtaasti, ja pienten alkusähläysten jälkeen tästä tulikin oikein asiallinen rata.
Kuten vähän aavistelin, ihanneaika alittui eli olimme noin 3,3 sekuntia liian nopeita. Tällä ajalla ei kuitenkaan tullut vielä aikavirhepisteitä. En uskonut tällä ajalla ihan sijoittuvan, mutta toisin kävi, sillä luokassa oli vain kolme virhepisteetöntä suoritusta. Nappasimme näin ollen Vaken kanssa kolmannen sijan ja pääsimme palkintojenjakoon. Hyvä aloitus päivälle, mutta toisella radalla oli tietenkin tavoitteena päästä vielä lähemmäs ihanneaikaa.
Luokkien välissä oli vähän taukoa, joten Vake ehti käväistä tallissa. Sen jälkeen tehtiin todellinen pikaverkka eli uudelleen herättely, pari hyppyä ja heti vaan radalle. Toisella radalla Vakella ei ollut enää samanlaista kipinää, mutta se eteni kuitenkin riittävällä energialla. Pahimmat oikomiskurvailutkin jäivät nyt pois, ja keskityinkin ratsastamaan tällä kertaa paremmat tiet ykkös- ja kakkosesteille. Ykköselle tultiinkin nyt oikein hyvin, mutta kakkosella jäätiin hieman kauas ja hyppy oli vähän laaka. Puomi kolahti, mutta pysyi ylhäällä. Kolmosesteelle tullessa en sitten ollutkaan yhtä tarkkana, joten Vake pääsi oikaisemaan eikä ei tultu aivan suoraan ja keskelle estettä. Tämä aiheutti miniaskeleen, mutta pieneksi jääneen hypyn jälkeen ainakin mahduttiin 17 metrin linjalle hyvin viidellä laukalla. Sarjaa varten lennätin Vakea taas hieman enemmän eteen, ja sarja ylittyikin hienosti. Kisamittaisesta yhden laukan sarjavälistä suoriutuminen näin sujuvasti on aina iso plussa. Loppuradan esteet hypeltiin rennolla mielellä ja tasaisessa rytmissä. Vake oli etenkin radan loppupuolella hieman eteen ratsastettava, mutta tekeminen tuntui edelleen helpolta. Puhtaalla suorituksella tultiin taas maaliin, ja olin tyytyväinen tähänkin rataan.
Mielestäni sain 80 sentin radalla oikomista paremmin kuriin ja tempokin tuntui hieman hitaammalta, joten kuvittelin aikaa vierähtäneen joitakin sekunteja enemmän kuin ensimmäisellä radalla. Tässä arvioni meni kuitenkin vikaan, sillä aika osui vain noin 0,3 sekuntia lähemmäs ihanneaikaa ja oltiin siis edelleen kolmisen sekuntia liian nopeita. Ilmeisesti hämäännyin siitä, että Vakella ei ollut nyt yhtä hyvää kipinää kuin ekalla radalla, eli syntyi virheellinen hitauden vaikutelma. Tätä hitaammassa tempossa en kyllä olisi rataa halunnut ratsastaa, mutta muutaman lisäsekunnin olisi hyvinkin voinut hankkia huolellisemmalla kaarteiden ratsastuksella. Edelleen nimittäin oiottiin kulmia ja kaarteita jonkin verran. Kolmea sekuntia vastaava matka on vain noin 15 metriä, ja tällaisen metrimäärän olisin saanut helposti rataan lisättyä ratsastamalla paremmin reunoja pitkin. Sen verran perfektionisti olen, että vähän harmitti jäädä "näin kauas" ihanneajasta, koska täsmällisemminkin olen osannut ratsastaa. Ilman virhepisteitä kuitenkin taas selvittiin sekä esteiden että ajan osalta, ja myös tässä luokassa aika riitti sijoitukseen, eli tällä kertaa neljänteen sijaan. Pakkohan sitä on olla tyytyväinen tämän päivän ratoihin, vaikka ehkä vielä marginaalisesti paremminkin olisi voinut mennä. Kyllä nämä ihanneaikaluokat ovat aika selkeästi minun ja Vaken juttu.
Videoista kiitos Noralle ja Katariinalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti