Tiistaina olin Vakella oman open pitämällä estetunnilla. Ulkokenttäkin oli vielä hyppykunnossa, mutta menimme kuitenkin maneesiin, sillä jo ensi viikolla edessä on maneesikisat. Oli siis korkea aika aloittaa hallikausi, ja tuntuihan se maneesissa hyppääminen suoraan sanottuna ahtaalta kun takana on viisi kuukautta tilavilla ulkokentillä. Tästä se totutteleminen taas lähtee, ja maaliskuussa maneesi tuntuu jo paljon isommalta...
Verryttelimme esteiden väleistä kiemurrellen ravissa ja hieman laukassa. Sain jo verryttelyssä huomata, että Vakella oli pukittelupäivä, sillä laukan aktivointi raipalla sai aikaan takapään nakkelua. Kohta aloimme ratsastaa verryttelytehtävää kavaletin yli. Kavalettia ylitettiin ensin keskiympyrällä, ja muutaman kierroksen jälkeen tehtiin hypystä suunnanvaihto. Aluksi Vake käynnistyi tehtävälle vähän huonosti, tai ehkä pikemminkin kuskia ahdistivat joka puolella vastaan tulevat seinät niin, että syntyi jarrutusefekti. Kavaletin jälkeen jatkettiin vielä loivaa kiemuraa muistuttava tie pienelle pystylle, ja pikkuhiljaa eteneminen laukassa alkoi sentään muuttua sujuvammaksi.
Seuraavaksi tulimme suoran linjan okserilta pystylle, etäisyytenä vähän reilu 17 metriä ja ohjeena viisi laukkaa, mikä ei hallioloissa vaatinut Vakella lainkaan laukan lyhentämistä. Okserin alla oli valkoinen portti, ja kun este vieläpä sijaitsi vähän pimeässä nurkkauksessa, katsoi Vake sitä ensimmäisessä hypyssä oikein tarkkaan. Näin jarruttavan hypyn jälkeen mahtui väliin kuudeskin askel, mutta seuraavalla kierroksella ei Vake enää esteitä ihmetellyt vaan laukka sujui mukavasti eteen viiteen askeleeseen. Nyt alkoi laukassa jo olla samaa imua kuin ulkona, ja hyvä niin.
Harjoittelimme erikseen vielä sarjan, jota ennen hypättiin yksittäinen lävistäjäpysty. Aloitusesteen jälkeen käytin hieman raippaa sisälavalle estääkseni kaarteen sisään puskemista sekä varmistellakseni laukan terävyyttä. Villi-Vake otti tästä aihetta pieneen pukitteluun ja pää alhaalla mutkitteluun. Juu, tänään oli villienergiaa! Ylimääräisen kontrollivoltin kautta päästin sitten reippaasti sarjalle, joka ylittyi hyvällä energialla. Sarjan jälkeen oli kuitenkin taas kova tunku kaarteesta sisään ja Vake pääsi hieman oikaisemaan. Saimmekin sitten ottaa vielä sakkokierroksen, jotta sain ratsastaa sarjalle ilman volttia sekä ottaa paremman linjan seinälle asti sarjan jälkeen.
Lopuksi hyppäsimme radan, korkeutena oli 80 senttiä ja pari estettä oli hieman sen ylikin. Tärkeimpänä tehtävänä oli nyt ratsastaa mahdollisimman hyvin tilaa käyttäen eli niin seiniä pitkin kuin mahdollista. Keskityin Vaken virittelyyn liikkeelle niin, että epähuomiossa hyppäsin radan aloittavan kavaletin väärään suuntaan, ja sen jälkeen tehtävät lähtivätkin tulemaan vastaan väärässä järjestyksessä. Eipä se haitannut, sillä samat tehtävät tuli hypättyä vaikkakin eri järjestyksessä, joten annoin mennä ja ratsastin oman ratasuunnitelman mukaisesti loppuun asti. Oikein sujuva rata siitä sitten tulikin. Vakella oli sopivaa pöljäenergiaa, mutta nyt se ei enää pukitellut tai mutkitellut omia aikojaan. Sain vietyä reitit aika hyvin seinille, joten kaikki lähestymiset onnistuivat asiallisesti ja esteet ylittyivät hyvillä hypyillä. Ei yhtään hassumpaa!
Saimme hypätä radan vielä toiseen kertaan, ja nyt menimme esteet alkuperäisen ratasuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Tälläkin radalla meno oli mukavan sujuvaa. Kakkosesteenä olevalle okserille tuli edelliskierrosta pienempi hyppy lähempää, joten sen jälkeen sain ratsastaa linjalla eteen. Vake vastasi pyyntööni oikein hyvin ja venyi vaivattomasti viiteen askeleeseen. Neloseste oli radan hankalin, sillä se tuli hyvin nopeasti vastaan päädystä kaartaessa ja vieläpä ovikulmasta lähestyen. Vake pääsi puskemaan tässä sisälle sen verran, ettei oltu ihan suorassa ja ponnistuspaikka meni sekaisin. Niinpä tuli puomi etusilla alas, kun este tuli kaarteesta liian nopeasti vastaan. Loppurata meni puolestaan mukavasti, ja äskeinen ongelmapysty hypättiinkin vielä uudestaan radan viimeisenä esteenä. Nyt lähestyminen onnistui paremmin, joten päästiin puhtaasti yli.
Selvisimmekin maneesihyppelyistä loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Ahtaalta tuntui, mutta onneksi Vakesta löytyi silti energia, joka ei kaarteissa hyytynyt. Tärkeintä on vaan saada ohjattua Vake kunnolla seinille, sillä metrejä ei ole varaa menettää näissä olosuhteissa yhtään. Toisaalta oli jopa jossain määrin helpompaa, kun esteet tulivat nopealla tahdilla vastaan, eikä ollut pitkiä estevälejä joissa olisin ehtinyt alkaa rikkoa rytmiä tai ajaa ponia estettä kohti. Radat menivät niin sujuvasti ja hyvin, että nyt voin suorastaan huokaista helpotuksesta, kun maneesikauteen siirtyminen ei sittenkään ollut sellainen kulttuurishokki kuin olin pelännyt.
Verryttelimme esteiden väleistä kiemurrellen ravissa ja hieman laukassa. Sain jo verryttelyssä huomata, että Vakella oli pukittelupäivä, sillä laukan aktivointi raipalla sai aikaan takapään nakkelua. Kohta aloimme ratsastaa verryttelytehtävää kavaletin yli. Kavalettia ylitettiin ensin keskiympyrällä, ja muutaman kierroksen jälkeen tehtiin hypystä suunnanvaihto. Aluksi Vake käynnistyi tehtävälle vähän huonosti, tai ehkä pikemminkin kuskia ahdistivat joka puolella vastaan tulevat seinät niin, että syntyi jarrutusefekti. Kavaletin jälkeen jatkettiin vielä loivaa kiemuraa muistuttava tie pienelle pystylle, ja pikkuhiljaa eteneminen laukassa alkoi sentään muuttua sujuvammaksi.
Seuraavaksi tulimme suoran linjan okserilta pystylle, etäisyytenä vähän reilu 17 metriä ja ohjeena viisi laukkaa, mikä ei hallioloissa vaatinut Vakella lainkaan laukan lyhentämistä. Okserin alla oli valkoinen portti, ja kun este vieläpä sijaitsi vähän pimeässä nurkkauksessa, katsoi Vake sitä ensimmäisessä hypyssä oikein tarkkaan. Näin jarruttavan hypyn jälkeen mahtui väliin kuudeskin askel, mutta seuraavalla kierroksella ei Vake enää esteitä ihmetellyt vaan laukka sujui mukavasti eteen viiteen askeleeseen. Nyt alkoi laukassa jo olla samaa imua kuin ulkona, ja hyvä niin.
Harjoittelimme erikseen vielä sarjan, jota ennen hypättiin yksittäinen lävistäjäpysty. Aloitusesteen jälkeen käytin hieman raippaa sisälavalle estääkseni kaarteen sisään puskemista sekä varmistellakseni laukan terävyyttä. Villi-Vake otti tästä aihetta pieneen pukitteluun ja pää alhaalla mutkitteluun. Juu, tänään oli villienergiaa! Ylimääräisen kontrollivoltin kautta päästin sitten reippaasti sarjalle, joka ylittyi hyvällä energialla. Sarjan jälkeen oli kuitenkin taas kova tunku kaarteesta sisään ja Vake pääsi hieman oikaisemaan. Saimmekin sitten ottaa vielä sakkokierroksen, jotta sain ratsastaa sarjalle ilman volttia sekä ottaa paremman linjan seinälle asti sarjan jälkeen.
Saimme hypätä radan vielä toiseen kertaan, ja nyt menimme esteet alkuperäisen ratasuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Tälläkin radalla meno oli mukavan sujuvaa. Kakkosesteenä olevalle okserille tuli edelliskierrosta pienempi hyppy lähempää, joten sen jälkeen sain ratsastaa linjalla eteen. Vake vastasi pyyntööni oikein hyvin ja venyi vaivattomasti viiteen askeleeseen. Neloseste oli radan hankalin, sillä se tuli hyvin nopeasti vastaan päädystä kaartaessa ja vieläpä ovikulmasta lähestyen. Vake pääsi puskemaan tässä sisälle sen verran, ettei oltu ihan suorassa ja ponnistuspaikka meni sekaisin. Niinpä tuli puomi etusilla alas, kun este tuli kaarteesta liian nopeasti vastaan. Loppurata meni puolestaan mukavasti, ja äskeinen ongelmapysty hypättiinkin vielä uudestaan radan viimeisenä esteenä. Nyt lähestyminen onnistui paremmin, joten päästiin puhtaasti yli.
Selvisimmekin maneesihyppelyistä loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Ahtaalta tuntui, mutta onneksi Vakesta löytyi silti energia, joka ei kaarteissa hyytynyt. Tärkeintä on vaan saada ohjattua Vake kunnolla seinille, sillä metrejä ei ole varaa menettää näissä olosuhteissa yhtään. Toisaalta oli jopa jossain määrin helpompaa, kun esteet tulivat nopealla tahdilla vastaan, eikä ollut pitkiä estevälejä joissa olisin ehtinyt alkaa rikkoa rytmiä tai ajaa ponia estettä kohti. Radat menivät niin sujuvasti ja hyvin, että nyt voin suorastaan huokaista helpotuksesta, kun maneesikauteen siirtyminen ei sittenkään ollut sellainen kulttuurishokki kuin olin pelännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti