Perjantaina menimme Vaken kanssa tämän viikon estetreenit oman open ohjauksessa. Tavoitteena oli lähinnä ihanneaikaratsastuksen harjoittelu ja testaus sunnuntain kisoja varten, sillä aikaisemmin emme ole treenanneet tavoitetempossa ratsastusta maneesissa.
Verryttelin hetken aikaa omin päin, ja sitten sain vielä tehdä hieman temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Etenkin laukassa tämä sujui aika mukavasti, Vake tuli hyvin kiinni ja lähti eteen kohtuullisen napakasti. Toki energia saisi laukkaa lyhentäessä säilyä vielä paremmin. Pian suuntasimmekin jo verryttelyesteille, joina toimivat kaksi pystyä suoralla 21 metrin linjalla. Luonteva askelmäärä tälle etäisyydelle oli maneesissa kuusi, mikä tuli matalilla esteillä ja sujuvalla laukalla vetosuuntaan ihan itsestään. Toinen suunta oli vähän jarruttavampi, ja ensin mukaan tuli ylimääräinen askel. Tämän sain kuitenkin helposti pois ratsastamalla vähän napakammin eteen.
Kävimme sitten saman tien itse asiaan eli radan pariin. Rata oli 11 esteen mittainen (neljä näistä oli kavaletteja) ja pituus oli hieman summittain mitattuna 300 metriä. Niinpä tavoiteaika oli tasan minuutti, koska kisakutsussa ilmoitettu tempo oli 300 m/min. Ensimmäisen kierroksen hyppäsimme ihan pienillä esteillä, joten sain keskittyä kaikessa rauhassa tempoon. Vake laukkasi mielestäni melko hyvin eteenpäin, mutta himmailin hieman, sillä arvelin tavoiteajan muuten alittuvan. 21 metrin linjalla kuitenkin ratsastin eteen varmistaakseni kuusi laukkaa, ja väli kävikin jo melkeinpä hieman ahtaaksi. Ulkokentällä 300 m/min on vaatinut meiltä pientä jarruttelua ja teiden suurentamista, mutta maneesissa elämä olikin selvästi hitaampaa. Kaikessa rauhassa laukkailtu ratamme tuotti ajaksi minuutin ja 4 sekuntia, eli olimmekin vähän liian hitaita.
Hyppäsimme toisen ratakierroksen noin 80 senttiin korotettuna. Nyt sain siis tavoitella hieman ripeämpää etenemistä, mikä sopi oikein hyvin, sillä ensimmäisellä radalla oli jo tehnyt mieli ratsastaa Vakea vähän enemmän eteen sujuvuuden nimissä. Toinen ratakierros menikin varsin luontevalta tuntuvassa rytmissä eli eteneminen tuntui pitkälti sellaiselta, mihin olisin maneesioloissa pyrkinyt myös ilman tavoiteaikaa. Vake laukkasi tasaisessa rytmissä ja hyppäsi sujuvasti, eikä edes kaarteiden sisään puskeminen ollut kovin häiritsevää. Väärä laukka kuutosesteen jälkeisellä kaarevalla linjalla oli pieni kauneusvirhe, mutta ei koitunut ongelmaksi. Rata tuntui mukavalta ja helpolta, ja onnistuin sujuvoittamaan laukkaa juuri sopivasti, sillä nyt kellotimme ajaksi minuutin ja 12 sekunnin sadasosaa, eli ajan osalta ihan täydellistä työtä.
Olipa mukavat hyppelyt, tekeminen oli helppoa ja pääsin aika hyvin kärryille maneesitempoista. Selvää on, että ulkona etenemme luonnostaan suuremmassa tempossa kuin maneesissa. 300 m/min ei hallioloissa siis vaadi erityisiä hidastelutoimenpiteitä, vaan saan posottaa Vakella aika lailla sellaista laukkaa kuin mikä maneesissa tuntuu muutenkin luontevalta ratatempolta.
Verryttelin hetken aikaa omin päin, ja sitten sain vielä tehdä hieman temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Etenkin laukassa tämä sujui aika mukavasti, Vake tuli hyvin kiinni ja lähti eteen kohtuullisen napakasti. Toki energia saisi laukkaa lyhentäessä säilyä vielä paremmin. Pian suuntasimmekin jo verryttelyesteille, joina toimivat kaksi pystyä suoralla 21 metrin linjalla. Luonteva askelmäärä tälle etäisyydelle oli maneesissa kuusi, mikä tuli matalilla esteillä ja sujuvalla laukalla vetosuuntaan ihan itsestään. Toinen suunta oli vähän jarruttavampi, ja ensin mukaan tuli ylimääräinen askel. Tämän sain kuitenkin helposti pois ratsastamalla vähän napakammin eteen.
Kävimme sitten saman tien itse asiaan eli radan pariin. Rata oli 11 esteen mittainen (neljä näistä oli kavaletteja) ja pituus oli hieman summittain mitattuna 300 metriä. Niinpä tavoiteaika oli tasan minuutti, koska kisakutsussa ilmoitettu tempo oli 300 m/min. Ensimmäisen kierroksen hyppäsimme ihan pienillä esteillä, joten sain keskittyä kaikessa rauhassa tempoon. Vake laukkasi mielestäni melko hyvin eteenpäin, mutta himmailin hieman, sillä arvelin tavoiteajan muuten alittuvan. 21 metrin linjalla kuitenkin ratsastin eteen varmistaakseni kuusi laukkaa, ja väli kävikin jo melkeinpä hieman ahtaaksi. Ulkokentällä 300 m/min on vaatinut meiltä pientä jarruttelua ja teiden suurentamista, mutta maneesissa elämä olikin selvästi hitaampaa. Kaikessa rauhassa laukkailtu ratamme tuotti ajaksi minuutin ja 4 sekuntia, eli olimmekin vähän liian hitaita.
Hyppäsimme toisen ratakierroksen noin 80 senttiin korotettuna. Nyt sain siis tavoitella hieman ripeämpää etenemistä, mikä sopi oikein hyvin, sillä ensimmäisellä radalla oli jo tehnyt mieli ratsastaa Vakea vähän enemmän eteen sujuvuuden nimissä. Toinen ratakierros menikin varsin luontevalta tuntuvassa rytmissä eli eteneminen tuntui pitkälti sellaiselta, mihin olisin maneesioloissa pyrkinyt myös ilman tavoiteaikaa. Vake laukkasi tasaisessa rytmissä ja hyppäsi sujuvasti, eikä edes kaarteiden sisään puskeminen ollut kovin häiritsevää. Väärä laukka kuutosesteen jälkeisellä kaarevalla linjalla oli pieni kauneusvirhe, mutta ei koitunut ongelmaksi. Rata tuntui mukavalta ja helpolta, ja onnistuin sujuvoittamaan laukkaa juuri sopivasti, sillä nyt kellotimme ajaksi minuutin ja 12 sekunnin sadasosaa, eli ajan osalta ihan täydellistä työtä.
Olipa mukavat hyppelyt, tekeminen oli helppoa ja pääsin aika hyvin kärryille maneesitempoista. Selvää on, että ulkona etenemme luonnostaan suuremmassa tempossa kuin maneesissa. 300 m/min ei hallioloissa siis vaadi erityisiä hidastelutoimenpiteitä, vaan saan posottaa Vakella aika lailla sellaista laukkaa kuin mikä maneesissa tuntuu muutenkin luontevalta ratatempolta.
Videoista kiitos Annelle!
Oli kyllä tosi sujuvan näköistä menoa!
VastaaPoista