Tallinmäen estekisat olivat tällä kertaa kaksipäiväiset, sillä lauantaina maneesissa hypättiin pienimmät luokat ja sunnuntaina isommat luokat. Ensimmäisen kisapäivän ratsuni oli Aasia, jonka kanssa menimme tällä kertaa 60 sentin luokan. Käytössä oli ihanneaika-arvostelu tavoitetempolla 300 m/min, minkä kuvittelin olevan kohtalaisen sopiva tempo Aasialla ratsastettavaksi. Hitaammin sillä ei ainakaan pysty menemään, mutta 300 m/min kuulosti jo suhteellisen realistiselta. Päätavoite oli kuitenkin ajasta riippumatta sujuva ja asiallinen rata.
Verryttelyssä oli pientä hässäkkää, kun kentällä oli ratsukoita ruuhkaksi asti ja osa hevosista hieman kierroksillakin. Aasia käyttäytyi kuitenkin oikein nätisti, vaikka jarruista piti jossain vaiheessa käydä pientä keskustelua. Verryttelyesteet ylittyivät ilman ongelmia, ei aina täydellisestä paikasta, mutta koko ajan oli meininki mennä yli.
Maneesissa omaa vuoroa odottaessa kävimme tutkimassa huolellisesti nelosesteen, joka oli sininen lankkupysty aivan kiinni seinässä. Perinteisesti sininen on ollut Aasialle se hankalin väri, joten arvioin tämän olevan radan tuijoteltavin este. Ykkösesteelle oli vähän hankala lähestyä, sillä esteet muodostivat maneesiin sellaisen sumpun, että luontevimmalta tuntuvalle lähestymisreitille pystyi nostamaan laukan vain melko lyhyeltä matkalta. Toinen vaihtoehto olisi ollut laukata pidemmästi uraa pitkin ja lähestyä esteelle oikeassa laukassa tiellä, joka houkutteli liiramaan vasemmalta ohi. Aasian kanssa katsoin ensin mainitun tien paremmaksi vaihtoehdoksi, ja laukka käynnistyikin ongelmitta niin, että ykköselle saatiin ajoissa rytmi kuntoon. Esteen jälkeen jouduin korjailemaan myötälaukkaan ravin kautta, mutta sehän vain söi sopivasti sekunteja. Kakkosesteelle tultiin reippaasti, mutta ponnistuspaikka taisi olla melko kaukana ja ehkä hyppy lähti myös hieman vinosta. Kaviot eivät nousseet aivan tarpeeksi, joten puomi tuli kevyellä kosketuksella alas.
Pudotuksen jälkeen matka jatkui sujuvasti, ja sininen lankkupysty ylittyi oikein komeasti ilman pienintäkään epäröintiä. Sen sijaan kuutosesteelle tullessa Aasia lähti liiraamaan hieman oikealle, mutta sain ratsastettua sen esteen yli ilman suurempia vaikeuksia. Esteen takana näkyvä katsomokulma ilmeisesti oli se, mikä aiheutti pientä epäröintiä. Viimeinen linja esteillä 7-8 oli oikein sujuva, ja niin olimmekin jo maalissa.
Olin oikein tyytyväinen, kun kisarata meni näin sujuvasti ja ongelmitta. Puomin pudotus oli hyvin mitätön virhe. Laukka tuli korjattua ravin kautta kahteen kertaan, ja näiden hidastusten ansiosta päästiin hyvin lähelle ihanneaikaa, eli vain 0,5 sekuntia sen alle. Ilman pudotuksesta tulleita virhepisteitä näin tarkalla ajalla olisikin sijoittunut luokassa toiseksi. Tärkeintä oli kuitenkin mukavasti mennyt suoritus, vaikka pudotus tulikin. Kisaradan hyppääminen maneesissa pienessä tilassa on tietenkin haastavampaa kuin isolla kentällä köröttely, mutta tästä huolimatta selvisimme ensimmäisistä yhteisistä maneesikisoistamme oikein hienosti.
 |
| Ratapiirros. |
Maneesissa omaa vuoroa odottaessa kävimme tutkimassa huolellisesti nelosesteen, joka oli sininen lankkupysty aivan kiinni seinässä. Perinteisesti sininen on ollut Aasialle se hankalin väri, joten arvioin tämän olevan radan tuijoteltavin este. Ykkösesteelle oli vähän hankala lähestyä, sillä esteet muodostivat maneesiin sellaisen sumpun, että luontevimmalta tuntuvalle lähestymisreitille pystyi nostamaan laukan vain melko lyhyeltä matkalta. Toinen vaihtoehto olisi ollut laukata pidemmästi uraa pitkin ja lähestyä esteelle oikeassa laukassa tiellä, joka houkutteli liiramaan vasemmalta ohi. Aasian kanssa katsoin ensin mainitun tien paremmaksi vaihtoehdoksi, ja laukka käynnistyikin ongelmitta niin, että ykköselle saatiin ajoissa rytmi kuntoon. Esteen jälkeen jouduin korjailemaan myötälaukkaan ravin kautta, mutta sehän vain söi sopivasti sekunteja. Kakkosesteelle tultiin reippaasti, mutta ponnistuspaikka taisi olla melko kaukana ja ehkä hyppy lähti myös hieman vinosta. Kaviot eivät nousseet aivan tarpeeksi, joten puomi tuli kevyellä kosketuksella alas.
Pudotuksen jälkeen matka jatkui sujuvasti, ja sininen lankkupysty ylittyi oikein komeasti ilman pienintäkään epäröintiä. Sen sijaan kuutosesteelle tullessa Aasia lähti liiraamaan hieman oikealle, mutta sain ratsastettua sen esteen yli ilman suurempia vaikeuksia. Esteen takana näkyvä katsomokulma ilmeisesti oli se, mikä aiheutti pientä epäröintiä. Viimeinen linja esteillä 7-8 oli oikein sujuva, ja niin olimmekin jo maalissa.
Olin oikein tyytyväinen, kun kisarata meni näin sujuvasti ja ongelmitta. Puomin pudotus oli hyvin mitätön virhe. Laukka tuli korjattua ravin kautta kahteen kertaan, ja näiden hidastusten ansiosta päästiin hyvin lähelle ihanneaikaa, eli vain 0,5 sekuntia sen alle. Ilman pudotuksesta tulleita virhepisteitä näin tarkalla ajalla olisikin sijoittunut luokassa toiseksi. Tärkeintä oli kuitenkin mukavasti mennyt suoritus, vaikka pudotus tulikin. Kisaradan hyppääminen maneesissa pienessä tilassa on tietenkin haastavampaa kuin isolla kentällä köröttely, mutta tästä huolimatta selvisimme ensimmäisistä yhteisistä maneesikisoistamme oikein hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti