Tuppauduin Artsin valmennukseen tällä kertaa sekä Vakella että Aasialla, koska olin menossa molemmilla viikonloppuna koulukisoihin. Ensimmäisellä tunnilla ratsunani oli Vake. Alkutunnin havaintoni oli, että Vake vaikutti tällaisena viileänä ja tuulisena päivänä suhteellisen reippaalta. Askel ei paljon venynyt, mutta siinä tuntui olevan hyvä energia alusta alkaen. Samalla poni oli kuitenkin vähän liirailevainen, eikä liikkunut kunnolla kahden ohjan välissä.
Tunnin aiheena olivat erityisesti voltit ja siirtymiset, mikä olikin jatkoa viimeviikkoisesta. Ratsastimme pitkää koulurataa vastaavalla alalla, ja teimme molemmille pitkille sivuille 10 metrin voltit sekä niiden jälkeen siirtymisiä käyntiin. Aloituskierros oli vasen, ja tässä suunnassa Vaken kanssa piti kiinnittää huomiota erityisesti pehmeään asetukseen koko voltin ajan sekä jo ennen kääntymistä. Asettaessa ja taivuttaessa en kuitenkaan saanut päästää omaa sisäkylkeäni romahtamaan kasaan, vaan keskivartalon korsettia piti tarkkailla. Sitten piti vielä varoa, ettei voltista tullut vahingossa vähän kulmikasta, eli että en liikaa suoristanut pituushalkaisijan kohdalla, vaikka ratsastinkin voltin ikään kuin kahdessa puolikkaassa. Ihan nättejä voltteja sitten sainkin tehtyä, sillä tähän suuntaan ravin sujuvuus säilyi kaarroksissa melko hyvin. Vake oli kuolaimella ja liikkui aika hyvässä raamissa, kunhan vaan muistin sitä aina riittävästi aktivoida. Volteilla oikealle piti muistaa pitää ponin pää etujalkojen välissä, eli en saanut kääntää päätä ja taivuttaa kaulaa liikaa vaan myös etujalat piti saada mukaan voltille. Ulko-ohjalla siis oli säilytettävä tuntuma ja kaulan suoruus.
Huomiota kiinnitettiin etenkin käyntiin siirtymisten pehmeyteen. Ensin Vake tietysti töksähti ravista käyntiin nostaen nenän ylös. Ohjeena oli tehdä siirtymiset täysin ilman kättä ja käyttää jarruttavana apuna kevyttä reisien sulkemista. No reisillä puristamisenhan minä kyllä osaan! Tällä idealla sainkin sitten Vaken siirtymään käyntiin ilman töksähdystä sekä parhaimmillaan pyöreän niskan ja kuolaintuntuman säilyttäen. Siirtymisen jälkeen piti vaan sitten heti muistaa avata lonkkia ja ratsastaa eteen, jotta käynti myös lähti sujumaan kunnolla eteenpäin ja edelleen tuntumaa kohti.
Ratsastimme voltteja myös laukassa, mutta teimme ne 15-metrisinä kuten tulevassa kisaohjelmassa. Laukkavoltti tuli pitkän sivun keskelle, ja sen jälkeen ratsastettiin siirtyminen raviin joko pitkän sivun lopulla, seuraavalla lyhyellä sivulla tai lävistäjän keskipisteessä. Laukassa Vake nosti nenän ylös ja muuttui vähän sahapukiksi. Pyöreyttä kuitenkin haluttiin, joten ohjeena oli sisätakajalan patistelu sisäpohkeella tai raipalla ja kunnon tuntuma etenkin ulko-ohjalla. Volteille löytyikin lopulta pyöreämpää laukkaa molemmissa suunnissa, mutta haasteena oli saman energian ja tuntuman säilyttäminen voltilta uralle tullessa. Tässä kohdassa Vake halusi aina nukahtaa ja lopettaa työskentelyn, eikä minun tietenkään ollut yhtä helppo ratsastaa sitä suoralla uralla kuin voltilla. Sisäpohje sai siis uralla käskeä laukkaamaan kunnolla. Siirtymisissä raviin taktiikka oli sama kuin aiemmissa käyntisiirtymisissä: ei ollenkaan kättä, vaan vähän reisiä kiinni ja sitä kautta pehmeä jarrutus. Siirtymisen jälkeen ratsastetaan taas ravia eteenpäin niin paljon kuin lähtee. Vaikutti varsin toimivalta systeemiltä, vaikka en ehkä ollutkaan ihan tarpeeksi nopea avaamaan lonkkia ja lähettämään liikettä eteen siirtymisen jälkeen.
Olimme Artsin kanssa samaa mieltä siitä, että Vake oli tänään aika kiva ravissa, mutta laukassa ei parhaimmillaan. Lisähuomio tosin oli, että on se laukassa ollut paljon huonompikin. Molempiin laukkoihin löytyi kyllä myös pyöreyttä sitten kun energia oli saatu kuntoon, mutta laukan ratsastus oli työlästä. Ravissa meno sen sijaan oli parhaimmillaan helppoa ja sujuvaa, vaikka olisin kaivannut vielä parempaa suoruutta. Siirtymiset etenkin ravista käyntiin olivat tunnin paras juttu, sillä reisiensulkemisniksi oli tosi hyvä ja ilman ohjalla tehtyä pidätettä siirtymisistä tuli oikeinkin soljuvia. Istuntaa tulee kyllä yleensä hyödynnettyä aivan liian vähän, vaikka juuri sillä asiat voisi saada tapahtumaan kaikkein pehmeimmin.
Tunnin aiheena olivat erityisesti voltit ja siirtymiset, mikä olikin jatkoa viimeviikkoisesta. Ratsastimme pitkää koulurataa vastaavalla alalla, ja teimme molemmille pitkille sivuille 10 metrin voltit sekä niiden jälkeen siirtymisiä käyntiin. Aloituskierros oli vasen, ja tässä suunnassa Vaken kanssa piti kiinnittää huomiota erityisesti pehmeään asetukseen koko voltin ajan sekä jo ennen kääntymistä. Asettaessa ja taivuttaessa en kuitenkaan saanut päästää omaa sisäkylkeäni romahtamaan kasaan, vaan keskivartalon korsettia piti tarkkailla. Sitten piti vielä varoa, ettei voltista tullut vahingossa vähän kulmikasta, eli että en liikaa suoristanut pituushalkaisijan kohdalla, vaikka ratsastinkin voltin ikään kuin kahdessa puolikkaassa. Ihan nättejä voltteja sitten sainkin tehtyä, sillä tähän suuntaan ravin sujuvuus säilyi kaarroksissa melko hyvin. Vake oli kuolaimella ja liikkui aika hyvässä raamissa, kunhan vaan muistin sitä aina riittävästi aktivoida. Volteilla oikealle piti muistaa pitää ponin pää etujalkojen välissä, eli en saanut kääntää päätä ja taivuttaa kaulaa liikaa vaan myös etujalat piti saada mukaan voltille. Ulko-ohjalla siis oli säilytettävä tuntuma ja kaulan suoruus.
Huomiota kiinnitettiin etenkin käyntiin siirtymisten pehmeyteen. Ensin Vake tietysti töksähti ravista käyntiin nostaen nenän ylös. Ohjeena oli tehdä siirtymiset täysin ilman kättä ja käyttää jarruttavana apuna kevyttä reisien sulkemista. No reisillä puristamisenhan minä kyllä osaan! Tällä idealla sainkin sitten Vaken siirtymään käyntiin ilman töksähdystä sekä parhaimmillaan pyöreän niskan ja kuolaintuntuman säilyttäen. Siirtymisen jälkeen piti vaan sitten heti muistaa avata lonkkia ja ratsastaa eteen, jotta käynti myös lähti sujumaan kunnolla eteenpäin ja edelleen tuntumaa kohti.
Ratsastimme voltteja myös laukassa, mutta teimme ne 15-metrisinä kuten tulevassa kisaohjelmassa. Laukkavoltti tuli pitkän sivun keskelle, ja sen jälkeen ratsastettiin siirtyminen raviin joko pitkän sivun lopulla, seuraavalla lyhyellä sivulla tai lävistäjän keskipisteessä. Laukassa Vake nosti nenän ylös ja muuttui vähän sahapukiksi. Pyöreyttä kuitenkin haluttiin, joten ohjeena oli sisätakajalan patistelu sisäpohkeella tai raipalla ja kunnon tuntuma etenkin ulko-ohjalla. Volteille löytyikin lopulta pyöreämpää laukkaa molemmissa suunnissa, mutta haasteena oli saman energian ja tuntuman säilyttäminen voltilta uralle tullessa. Tässä kohdassa Vake halusi aina nukahtaa ja lopettaa työskentelyn, eikä minun tietenkään ollut yhtä helppo ratsastaa sitä suoralla uralla kuin voltilla. Sisäpohje sai siis uralla käskeä laukkaamaan kunnolla. Siirtymisissä raviin taktiikka oli sama kuin aiemmissa käyntisiirtymisissä: ei ollenkaan kättä, vaan vähän reisiä kiinni ja sitä kautta pehmeä jarrutus. Siirtymisen jälkeen ratsastetaan taas ravia eteenpäin niin paljon kuin lähtee. Vaikutti varsin toimivalta systeemiltä, vaikka en ehkä ollutkaan ihan tarpeeksi nopea avaamaan lonkkia ja lähettämään liikettä eteen siirtymisen jälkeen.
Olimme Artsin kanssa samaa mieltä siitä, että Vake oli tänään aika kiva ravissa, mutta laukassa ei parhaimmillaan. Lisähuomio tosin oli, että on se laukassa ollut paljon huonompikin. Molempiin laukkoihin löytyi kyllä myös pyöreyttä sitten kun energia oli saatu kuntoon, mutta laukan ratsastus oli työlästä. Ravissa meno sen sijaan oli parhaimmillaan helppoa ja sujuvaa, vaikka olisin kaivannut vielä parempaa suoruutta. Siirtymiset etenkin ravista käyntiin olivat tunnin paras juttu, sillä reisiensulkemisniksi oli tosi hyvä ja ilman ohjalla tehtyä pidätettä siirtymisistä tuli oikeinkin soljuvia. Istuntaa tulee kyllä yleensä hyödynnettyä aivan liian vähän, vaikka juuri sillä asiat voisi saada tapahtumaan kaikkein pehmeimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti