Ei, vaan se on Silviira! Maanantain tunnilla oli siis esteitä, mutta en päässyt nyt hyppäämään ensi viikonlopun kisaponeilla, koska ne oli rokotettu. Ratsunani oli sitten Silviira, ja tämä oli minulle ensimmäinen kerta kyseisen hevosen satulassa. Silviira on suomenhevostamma, joka hyppää kyllä, mutta opettelee vielä hyppäämisen saloja, eli tyyli on omaperäinen. Silviira on suhteellisen kookas suokki, eli väärää kokoa minulle, mutta on vaikuttanut ihan sympaattiselta hevoselta. Raviverryttelyssä Silviira oli mukava, ja kolmikaarisella kiemuralla taivuttelu sujui asiallisesti. Ravi oli pehmeää ja tahdikasta, ja tuntuma pysyi aika miellyttävänä. Toki meno oli aika pitkää ja etupainoista, ja yrittäessäni vähän lyhentää hevosta kävi tuntumakin hieman raskaammaksi. Isoksi suokiksi Silviira oli kyllä mukavan kevyt.
Laukka on Silviiralla selvästi heikompi askellaji, mutta tunnollisesti se mennä puksutti myös seuraavaksi vuorossa olevassa laukkatehtävässä. Ylitimme nyt kavaletteja, ensin ympyrällä ja sitten 21 metrin suoralla linjalla. Pientä tarkkuutta vaadittiin, jotta Silviira ei vain vahingossa lipsahtanut kavaletin ohi, ja ympyrälle kääntyminen ahtaassa maneesissa esteiden keskellä vaati sekin jonkin verran napakkuutta ratsastukseen. Suoralla linjalla laukka sujui vähän liiankin hyvin, ja menimme välin viidellä askeleella halutun kuuden sijaan. Toisaalta lyhentämisyrityksissä oli raville putoamisen riski. Toiseen suuntaan kuitenkin päästiin linja myös nipin napin kuudella askeleella, ja pääasia toki oli kavalettien suoraviivainen ylitys ilman ohimenoaikeita.
Seuraavaksi tulimme vastaavaa suhteutettua linjaa pystyltä okserille, mutta nyt ensimmäinen este oli aavistuksen vinottain, eli linja ei ollut aivan suora. Silviira ponkaisi reippaasti pystyn yli, mutta sen jälkeen oltiin syystä tai toisesta sen verran tasapainottomia, että matka jatkui ravissa. Yritin päästä okserin yli ravilähestymisellä, mutta Silviira ei kokenut tätä hyväksi ideaksi, vaan koukkasi esteen ohi. Aika nopeasti ja viime tipassa se osasi heittäytyä sivuun. Toisella yrityksellä ratsastin päättäväisemmin estettä kohti, ja nyt päästiin yli, vaikka Silviira olikin taas ehtinyt käväistä esteiden välissä ravilla. Paikan jäädessä kauas se ponkaisi kyllä oikein isoonkin hyppyyn, mutta onneksi sen loikissa ei ollut kovin vaikea olla mukana, vaikka korkeutta hypyissä olikin enemmän kuin tarpeeksi. Linjalle otettiin vielä uusintakierros, ja okseri oli nyt jo sentään 70 sentissä. Tämä korkeus ei toki ollut ongelma Silviiralle, ja nyt päästiin sujuvasti koko matka laukassa.
Seuraavaksi hyppäsimme lävistäjäkahdeksikolla laukanvaihtoesteet eli pystyn ja okserin. Pysty oikeasta kierroksesta vasempaan ylittyi sujuvasti, eikä Silviira katsellut esteen alla olevaa muurilaatikkoa ollenkaan. Päädyimme kuitenkin ristilaukkaan, jonka korjaaminen vaati ympyrälle kääntymisen, ja näin tulimme kertaalleen laukanneeksi vasemmalta seuraavan esteen ohi. Estettä tositarkoituksella lähestyessä Silviira sitten puski päättäväisesti samalle reitille, eli ohi vasemmalta. Ohi mentiin myös vielä toistamiseen. Este oli ehkä hieman hankalassa kulmassa niin, että sille oli vaikea saada täysin suoraa reittiä, ja lähestymisessä päädyttiin kiemurteluun. Saimmekin avuksi ohjauspuomin esteen vasemmalle sivulle, ja sitten päästiinkin myös tämän esteen yli isolla hypyllä.
Lopuksi hyppäsimme radan. Rata alkoi kavalettilinjalla, jonka jälkeen seurasivat järjestyksessä lävistäjäokseri, suhteutettu linja okserilta pystylle ja lävistäjäpysty. Estekorkeus oli Silviiralle noin 60-70 senttiä. Rata alkoi oikeinkin sujuvasti. Kavalettilinja oli nyt hieman lyhyempi, ja se meni mukavasti viidellä laukalla. Äsken ongelmia tuottanut lävistäjäokseri ylittyi nyt myös oikein sujuvasti. Sen jälkeen vaan oltiin ristilaukassa, mitä en ajoissa huomannut. Silviiran laukka oli muutenkin vähän hassua möngerrystä, joten ristilaukkaa oli oikeasti vaikea tunnistaa selästä käsin. Tajusin asian laidan vasta seuraavan esteen lähestymisessä, ja sitten olikin myöhäistä. Pääsimme seuraavienkin esteiden yli, mutta rytmi oli täysin rikki, ja Silviira ajautui hyppäämään esteiden juuresta, mikä oli sille selvästi hankalampaa kuin kaukaa ponnistaminen. Rämmimme siis suhteutetun linjan esteiden yli, mutta kuvittelin rytmin ehtivän korjaantua ajoissa ennen viimeistä estettä. Eihän se korjaantunut, joten mentiin vielä kerran vasemmalta ohi. Saimmekin sitten ottaa uudestaan kaikki kolme viimeistä estettä, eli radan siitä lähtien missä rytmi oli hajonnut. Myötälaukassa lähestyen linjalle päästiin paljon paremmassa tasapainossa, ja nyt tuli niitä Silviiran lennokkaita, korkealle ponnistavia hyppyjä. Myös helposti ohitukseen houkutteleva viimeinen este ylittyi ilman vakavia ohimenoaikeita, eikä ollut iso virhe vaikka sen jälkeen oltiinkin taas ristilaukassa.
Silviiralla hyppääminen oli kohtuullisen haastavaa, mutta hengissä selvittiin. Ohimenoja tuli vähän liikaa, joten en osannut olla kauhean tyytyväinen. Pahin ongelma taisivat olla ne ristilaukat esteiden jälkeen, sillä maneesissa seuraava este tuli aina sen verran nopeasti vastaan ettei laukkaa ehtinyt korjata, etenkään kun en edes ajoissa havainnut koko ristilaukkaa. Parhaimmillaan tuli kyllä oikein mukavia hyppyjä Silviiran omalla, tarmokkaalla tyylillä. Kyllä se vaan osaa ponnistaa yllättävän lennokkaisiin loikkiin vaikka onkin sellainen pötikkä. Silviiraa voi kiitellä siitä, miten rohkeasti se lähtee kaukaakin hyppyihin kunhan vaan esteelle päästään suunnilleen tasapainossa ja suorassa.
Laukka on Silviiralla selvästi heikompi askellaji, mutta tunnollisesti se mennä puksutti myös seuraavaksi vuorossa olevassa laukkatehtävässä. Ylitimme nyt kavaletteja, ensin ympyrällä ja sitten 21 metrin suoralla linjalla. Pientä tarkkuutta vaadittiin, jotta Silviira ei vain vahingossa lipsahtanut kavaletin ohi, ja ympyrälle kääntyminen ahtaassa maneesissa esteiden keskellä vaati sekin jonkin verran napakkuutta ratsastukseen. Suoralla linjalla laukka sujui vähän liiankin hyvin, ja menimme välin viidellä askeleella halutun kuuden sijaan. Toisaalta lyhentämisyrityksissä oli raville putoamisen riski. Toiseen suuntaan kuitenkin päästiin linja myös nipin napin kuudella askeleella, ja pääasia toki oli kavalettien suoraviivainen ylitys ilman ohimenoaikeita.
Seuraavaksi tulimme vastaavaa suhteutettua linjaa pystyltä okserille, mutta nyt ensimmäinen este oli aavistuksen vinottain, eli linja ei ollut aivan suora. Silviira ponkaisi reippaasti pystyn yli, mutta sen jälkeen oltiin syystä tai toisesta sen verran tasapainottomia, että matka jatkui ravissa. Yritin päästä okserin yli ravilähestymisellä, mutta Silviira ei kokenut tätä hyväksi ideaksi, vaan koukkasi esteen ohi. Aika nopeasti ja viime tipassa se osasi heittäytyä sivuun. Toisella yrityksellä ratsastin päättäväisemmin estettä kohti, ja nyt päästiin yli, vaikka Silviira olikin taas ehtinyt käväistä esteiden välissä ravilla. Paikan jäädessä kauas se ponkaisi kyllä oikein isoonkin hyppyyn, mutta onneksi sen loikissa ei ollut kovin vaikea olla mukana, vaikka korkeutta hypyissä olikin enemmän kuin tarpeeksi. Linjalle otettiin vielä uusintakierros, ja okseri oli nyt jo sentään 70 sentissä. Tämä korkeus ei toki ollut ongelma Silviiralle, ja nyt päästiin sujuvasti koko matka laukassa.
Seuraavaksi hyppäsimme lävistäjäkahdeksikolla laukanvaihtoesteet eli pystyn ja okserin. Pysty oikeasta kierroksesta vasempaan ylittyi sujuvasti, eikä Silviira katsellut esteen alla olevaa muurilaatikkoa ollenkaan. Päädyimme kuitenkin ristilaukkaan, jonka korjaaminen vaati ympyrälle kääntymisen, ja näin tulimme kertaalleen laukanneeksi vasemmalta seuraavan esteen ohi. Estettä tositarkoituksella lähestyessä Silviira sitten puski päättäväisesti samalle reitille, eli ohi vasemmalta. Ohi mentiin myös vielä toistamiseen. Este oli ehkä hieman hankalassa kulmassa niin, että sille oli vaikea saada täysin suoraa reittiä, ja lähestymisessä päädyttiin kiemurteluun. Saimmekin avuksi ohjauspuomin esteen vasemmalle sivulle, ja sitten päästiinkin myös tämän esteen yli isolla hypyllä.
Lopuksi hyppäsimme radan. Rata alkoi kavalettilinjalla, jonka jälkeen seurasivat järjestyksessä lävistäjäokseri, suhteutettu linja okserilta pystylle ja lävistäjäpysty. Estekorkeus oli Silviiralle noin 60-70 senttiä. Rata alkoi oikeinkin sujuvasti. Kavalettilinja oli nyt hieman lyhyempi, ja se meni mukavasti viidellä laukalla. Äsken ongelmia tuottanut lävistäjäokseri ylittyi nyt myös oikein sujuvasti. Sen jälkeen vaan oltiin ristilaukassa, mitä en ajoissa huomannut. Silviiran laukka oli muutenkin vähän hassua möngerrystä, joten ristilaukkaa oli oikeasti vaikea tunnistaa selästä käsin. Tajusin asian laidan vasta seuraavan esteen lähestymisessä, ja sitten olikin myöhäistä. Pääsimme seuraavienkin esteiden yli, mutta rytmi oli täysin rikki, ja Silviira ajautui hyppäämään esteiden juuresta, mikä oli sille selvästi hankalampaa kuin kaukaa ponnistaminen. Rämmimme siis suhteutetun linjan esteiden yli, mutta kuvittelin rytmin ehtivän korjaantua ajoissa ennen viimeistä estettä. Eihän se korjaantunut, joten mentiin vielä kerran vasemmalta ohi. Saimmekin sitten ottaa uudestaan kaikki kolme viimeistä estettä, eli radan siitä lähtien missä rytmi oli hajonnut. Myötälaukassa lähestyen linjalle päästiin paljon paremmassa tasapainossa, ja nyt tuli niitä Silviiran lennokkaita, korkealle ponnistavia hyppyjä. Myös helposti ohitukseen houkutteleva viimeinen este ylittyi ilman vakavia ohimenoaikeita, eikä ollut iso virhe vaikka sen jälkeen oltiinkin taas ristilaukassa.
Silviiralla hyppääminen oli kohtuullisen haastavaa, mutta hengissä selvittiin. Ohimenoja tuli vähän liikaa, joten en osannut olla kauhean tyytyväinen. Pahin ongelma taisivat olla ne ristilaukat esteiden jälkeen, sillä maneesissa seuraava este tuli aina sen verran nopeasti vastaan ettei laukkaa ehtinyt korjata, etenkään kun en edes ajoissa havainnut koko ristilaukkaa. Parhaimmillaan tuli kyllä oikein mukavia hyppyjä Silviiran omalla, tarmokkaalla tyylillä. Kyllä se vaan osaa ponnistaa yllättävän lennokkaisiin loikkiin vaikka onkin sellainen pötikkä. Silviiraa voi kiitellä siitä, miten rohkeasti se lähtee kaukaakin hyppyihin kunhan vaan esteelle päästään suunnilleen tasapainossa ja suorassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti