maanantai 10. lokakuuta 2016

Ison laivan matkustajana jalustimilla ja ilman

Eihän tästä tule mitään, jos ratsastan aina vain poneilla. Tämän ajatuksen kanssa toivoin maanantain koulutunnille Nakkea, ja toive meni tietenkin läpi. Iso puoliverinen on luultavasti juuri se, mitä tarvitsen saadakseni ratsastukseeni välillä vähän erilaisia näkökulmia. Nakella on kuitenkin onneksi tasaiset ja helpot liikkeet istua, joten siltä osin en joutunut epämukavuusalueelle.

Tunnilla keskityttiinkin aika paljon istuntaan, eikä tehty erityisempiä tehtäviä. Verryttelimme hieman kaikissa askellajeissa, ja sen jälkeen menimme ilman jalustimia harjoitusravia ympyröitä pyöritellen sekä niillä takaosaa väistättäen. Alkutunnista vähän yllätyin, kun Nakke liikkuikin oikein sujuvasti itse eteenpäin. Olin kuvitellut sen olevan enemmän eteenpäin ratsastettava, mutta tänään sillä olikin ihan reipas päivä. Pikemminkin minun olisi pitänyt saada hevonen paremmin kuulolle pidätteiden osalta, jotta se ei olisi vain juosta hiihdellyt menemään. Nakke meni kyllä tasaisesti, ja helppohan siellä selässä oli vain matkustella. Kunnon työskentelystä ei kyllä voitu puhua, vaan oltiin vahvasti humputtelun puolella.

Kevyessä ravissa saimme ensin tehtäväksi keventää siten, että sekä ylhäällä että alhaalla oltiin kaksi askelta peräkkäin. Näin keventäessä selkäni meni kuulemma turhan paljon notkolle. Ilman jalustimia ravatessa jalkani pyrkivät nousemaan ja menemään liian eteen, eli olin tuoli-istunnassa. Tunsin tämän kyllä itsekin, ja yritin venytellä jalkoja pitkäksi alas ja taakse. Silti ne päätyivät aina eteen ja ylös. Toinen juttu oli vinoon kiertyminen, joka vaivasi ympyröillä molemmissa suunnissa. Väkisinkin myös hieman jännitin aina kun Nakke lähti juoksentelemaan pidätettä vastaan, ja tämä sitten näkyi istunnan käpertymisenä. Iso hevonen, pimeä ilta ja kaikkea, joten olin vähän varuillani. Sain tunnin aikana aikaiseksi pari lyhyttä pätkää, jolloin Nakke pyöristyi ravissa ja alkoi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Ne vaativat minulta yksinkertaisesti jämäköitymistä sekä istunnan että apujen osalta. En vaan saanut itsestäni irti tarpeeksi tehoja, joten ennen pitkää päädyin taas matkustelijaksi.

Lopuksi työskentelimme vielä pidemmän pätkän laukassa. Laukkaan otin jalustimet jalkaan tunteakseni oloni varmemmaksi. Pitkillä sivuilla Nakke pyrki vähän "kiikuttamaan" eli kauhomaan eteenpäin pitkänä. Ympyröillä puolestaan laukka meinasi hiipua. Takajalkoihin olisi tarvittu paljon lisää terävyyttä, mutta samalla laukka ei olisi saanut lähteä liikaa eteen. Aivan viimeisillä hetkillä sain laukkaan hieman parempaa otetta istunnalla, kun ihan oikeasti vein pohkeita taakse ja avasin reisiä. Ei ope tosiaankaan turhaan motkottanut pohkeiden paikasta, vaan kyllä sillä oli vaikutusta koko istunnan toimivuuteen ja ratsastuksen tehokkuuteen.

Nakke oli "ihan kiva" ja varmasti ainakin opettavainen hevonen, ja voisin kyllä mennä sillä uudestaankin. Sain pieninä välähdyksinä käsitystä tehokkaammasta hevoseen vaikuttamisesta, mutta suurimmaksi osaksi olin tosiaankin turhan avuton matkustaja. Ongelmana tuntui olevan se, että Naken liikkumista olisi pitänyt aktivoida takaosasta terävämmäksi, mutta en päässyt tätä tekemään, kun hevonen vähän "juoksi" alta. Istunta oli aivan liian heppoinen, eikä kyennyt pitämään pakettia kasassa. Turha siinä silloin on käsiä ja jalkoja heilutella ja yrittää vaikuttaa niillä hevoseen. Näinhän minulle usein käy uusien ratsujen kanssa, olen vähän turhan varovainen enkä lähde ratsastamaan niitä tarpeeksi jämerästi ja päämäärätietoisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti