Menin Artsin valmennuksessa taas Vakella. Vakella oli ollut melko kevyt alkuviikko, ja se lähtikin tänään reippaalla mielellä töihin. Verryttelyravissa oli mukavaa pontevuutta, eli nyt meno oli taas aivan erilaista kuin sunnuntain kisaradalla. Hyvän energian myötä Vake tuli mukavasti myös tuntumalle ja pyöristyi ryhdikkäässä raamissa. Tällaisena se tuntuu melkein kouluponilta!
Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistöä ja alkeellista sulkutaivutusta. Ratsastimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes oli väistöä, toinen kolmannes hieman loivempaa poikitusta menosuuntaan asettaen eli sulkutaivutusta tapailevaa liikettä, ja viimeiselle kolmannekselle palattiin taas pohkeenväistöön. Ensimmäinen kierros otettiin käynnissä, ja sen jälkeen tehtävää mentiin ravissa. Väistö oikealle lähti ihan mukavasti sivulle, mutta aluksi piti patistella takaosaa vielä paremmin mukaan. Kun takaosa oli herätelty poikitukseen, sujui tämä väistö asiallisesti. Sulkutaivutuksen osalta tämä suunta oli puolestaan hankalampi. Asetuksen suunnan vaihtuessa poikitus ja kuljettava linja pääsivät vähän katoamaan. Kaula-etuosa-linjalla eivät palikat pysyneet täysin kohdillaan, vaan luultavasti etuosaa olisi pitänyt saada kääntymään vähän paremmin menosuuntaan ja kaula puolestaan suoremmaksi. Takaisin väistöön vaihtaminen piti myös ehtiä tehdä riittävän ajoissa ennen uralle tuloa, jotta ehdittiin vielä ottaa rehellisiä väistöaskelia eikä lävistäjän loppu ollut vain epämääräistä valumista.
Toinen väistösuunta oli selvästi vaikeampi, mutta sen sijaan sulkutaivutus vasemmalle vaikutti helpommalta. Oikean pohkeen pyytäessä pohkeenväistöön lähti Vake jyräämään vasen lapa edellä karkuun, joten nyt tarvittiin napakkaa pidätettä ulko-ohjasta, jotta ylipäänsä sain ponin minkäänlaiseen väistöön. Rentous jäi väistöstä sitten tietenkin puuttumaan. Asetuksen kääntyessä vasemmalle sain vasemman lavan paremmin kuriin, ja sulkutaivutus oli nyt tosiaan se tehtävän helpompi osio. Nähtävästi Vaken oikea takajalka oli taas paljon jähmeämpi, ja tästä sitten seurasivat vasemmalle väistämisen nihkeydet. Väistötehtävän parissa Vakea sai myös ylipäänsä aktivoida enemmän pohkeella, sillä alkuverryttelyn hyvä energia pääsi hiipumaan väistöjä jauhaessa. Omaa vuoroa odotellessa ja vapaasti uralla työskennellessä mentiin toki edelleen ihan kivassa muodossa.
Lopputunnista menimme vielä laukkakuviota, johon kuului myös vastalaukkaa. Ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa koko ajan saman puolen laukassa, eli toisessa päädyssä oltiin myötälaukassa ja toisessa päädyssä vastalaukassa. Vaken kanssa saimme toki tehtävään helpotusta niin, että vastalaukkapäädyssä ravattiin kulmat sekä lyhyt sivu, ja vastalaukkaa tuli siis vain lävistäjän jälkeen pitkän sivun loppuun sekä uudesta nostosta seuraavan pitkän sivun alkuun ennen lävistäjälle kääntymistä. Aloitimme helposta suunnasta eli vasemmasta laukasta. Vasen laukka säilyi hyvin lävistäjältä uralle tullessa, ja nousi seuraavalla pitkällä sivulla vastalaukkana ongelmitta. Sain kuitenkin olla tarkkana, etten alkanut vastalaukkakohdissa yliratsastaa, vaan pysyin selässä eleettömänä. Laukasta raviin siirtyessä ohjeena oli säilyttää tuntuma paremmin, jottei Vake ”lösähtänyt” siirtymisessä vaan lähti ravaamaan kulman läpi ryhdikkäänä kuolaimella. Pari raviaskelta myöhemmin sai sitten pienesti myödätä kiitoksena.
Oikea laukka tuotti vastalaukkana tuskaa. Lävistäjän lopun lähestyessä loiva kaarros uralle vastalaukassa vaikutti jotenkin ylivoimaisen vaikealta, ja Vake alkoi jarruttaa sekä putosi raville. Tätä edelsi aina laukan rytmin katoaminen, ja aloin samalla heilua yrittäen epätoivoisesti ”tehdä” laukkaan rytmiä. Eihän se näin onnistunut. En saanut myöskään lennättää laukkaa lävistäjällä eteen, sillä tämä tarkoitti askeleen venähtämistä liian pitkäksi ja jälleen rytmin rikkoutumista. Vake pudotessa raville ohjeena oli pysäyttää välittömästi siihen paikkaan, ja ottaa rauhassa uusi oikean laukan nosto uralle. Vake pysähtyi ongelmitta, mutta olipa kyllä kovin hankalaa saada vastalaukka nousemaan, kun nenän edessä olivat aita ja kulma. Tulo laukassa lävistäjältä uralle ei lopulta onnistunut kertaakaan, vaan laukka meni aina rikki ja jouduin pysäyttämään ponin. Toisella pitkällä sivulla sen sijaan vastalaukka nousi asiallisesti, ja tästä päästiin kaartamaan vastalaukassa lävistäjälle. Kun edessä oli enemmän tilaa eikä tarvinnut laukata nurkkaa kohti niin Vake ei alkanut vastalaukkakaarteessa jarruttaa ja sotkea rytmiä. Tällä lävistäjällä oikeaan laukkaan löytyikin oikein hyvä rytmi ja energistä pyörivyyttä.
Tämän tunnin tehtävissä tulivat puolierot varsin selkeästi esiin. Väistö oikealle sujuu hyvin, vasemmalle on hankalampaa. Vasemmassa laukassa vastalaukka ei tuota vaikeuksia, mutta oikea laukka ei vastalaukkana pysy yllä. Näillä on varmasti jotain yhteyttä, ja syitä sopii etsiä huonommin toimivasta oikeasta takajalasta. Tällaisten väistö- ja vastalaukkaharjoitusten yhtenä tarkoituksenahan onkin saada myös heikompaa takajalkaa vahvistettua, ja työskentelystä tulee toivottavasti ajan myötä symmetrisempää.
Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistöä ja alkeellista sulkutaivutusta. Ratsastimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes oli väistöä, toinen kolmannes hieman loivempaa poikitusta menosuuntaan asettaen eli sulkutaivutusta tapailevaa liikettä, ja viimeiselle kolmannekselle palattiin taas pohkeenväistöön. Ensimmäinen kierros otettiin käynnissä, ja sen jälkeen tehtävää mentiin ravissa. Väistö oikealle lähti ihan mukavasti sivulle, mutta aluksi piti patistella takaosaa vielä paremmin mukaan. Kun takaosa oli herätelty poikitukseen, sujui tämä väistö asiallisesti. Sulkutaivutuksen osalta tämä suunta oli puolestaan hankalampi. Asetuksen suunnan vaihtuessa poikitus ja kuljettava linja pääsivät vähän katoamaan. Kaula-etuosa-linjalla eivät palikat pysyneet täysin kohdillaan, vaan luultavasti etuosaa olisi pitänyt saada kääntymään vähän paremmin menosuuntaan ja kaula puolestaan suoremmaksi. Takaisin väistöön vaihtaminen piti myös ehtiä tehdä riittävän ajoissa ennen uralle tuloa, jotta ehdittiin vielä ottaa rehellisiä väistöaskelia eikä lävistäjän loppu ollut vain epämääräistä valumista.
Toinen väistösuunta oli selvästi vaikeampi, mutta sen sijaan sulkutaivutus vasemmalle vaikutti helpommalta. Oikean pohkeen pyytäessä pohkeenväistöön lähti Vake jyräämään vasen lapa edellä karkuun, joten nyt tarvittiin napakkaa pidätettä ulko-ohjasta, jotta ylipäänsä sain ponin minkäänlaiseen väistöön. Rentous jäi väistöstä sitten tietenkin puuttumaan. Asetuksen kääntyessä vasemmalle sain vasemman lavan paremmin kuriin, ja sulkutaivutus oli nyt tosiaan se tehtävän helpompi osio. Nähtävästi Vaken oikea takajalka oli taas paljon jähmeämpi, ja tästä sitten seurasivat vasemmalle väistämisen nihkeydet. Väistötehtävän parissa Vakea sai myös ylipäänsä aktivoida enemmän pohkeella, sillä alkuverryttelyn hyvä energia pääsi hiipumaan väistöjä jauhaessa. Omaa vuoroa odotellessa ja vapaasti uralla työskennellessä mentiin toki edelleen ihan kivassa muodossa.
Lopputunnista menimme vielä laukkakuviota, johon kuului myös vastalaukkaa. Ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa koko ajan saman puolen laukassa, eli toisessa päädyssä oltiin myötälaukassa ja toisessa päädyssä vastalaukassa. Vaken kanssa saimme toki tehtävään helpotusta niin, että vastalaukkapäädyssä ravattiin kulmat sekä lyhyt sivu, ja vastalaukkaa tuli siis vain lävistäjän jälkeen pitkän sivun loppuun sekä uudesta nostosta seuraavan pitkän sivun alkuun ennen lävistäjälle kääntymistä. Aloitimme helposta suunnasta eli vasemmasta laukasta. Vasen laukka säilyi hyvin lävistäjältä uralle tullessa, ja nousi seuraavalla pitkällä sivulla vastalaukkana ongelmitta. Sain kuitenkin olla tarkkana, etten alkanut vastalaukkakohdissa yliratsastaa, vaan pysyin selässä eleettömänä. Laukasta raviin siirtyessä ohjeena oli säilyttää tuntuma paremmin, jottei Vake ”lösähtänyt” siirtymisessä vaan lähti ravaamaan kulman läpi ryhdikkäänä kuolaimella. Pari raviaskelta myöhemmin sai sitten pienesti myödätä kiitoksena.
Oikea laukka tuotti vastalaukkana tuskaa. Lävistäjän lopun lähestyessä loiva kaarros uralle vastalaukassa vaikutti jotenkin ylivoimaisen vaikealta, ja Vake alkoi jarruttaa sekä putosi raville. Tätä edelsi aina laukan rytmin katoaminen, ja aloin samalla heilua yrittäen epätoivoisesti ”tehdä” laukkaan rytmiä. Eihän se näin onnistunut. En saanut myöskään lennättää laukkaa lävistäjällä eteen, sillä tämä tarkoitti askeleen venähtämistä liian pitkäksi ja jälleen rytmin rikkoutumista. Vake pudotessa raville ohjeena oli pysäyttää välittömästi siihen paikkaan, ja ottaa rauhassa uusi oikean laukan nosto uralle. Vake pysähtyi ongelmitta, mutta olipa kyllä kovin hankalaa saada vastalaukka nousemaan, kun nenän edessä olivat aita ja kulma. Tulo laukassa lävistäjältä uralle ei lopulta onnistunut kertaakaan, vaan laukka meni aina rikki ja jouduin pysäyttämään ponin. Toisella pitkällä sivulla sen sijaan vastalaukka nousi asiallisesti, ja tästä päästiin kaartamaan vastalaukassa lävistäjälle. Kun edessä oli enemmän tilaa eikä tarvinnut laukata nurkkaa kohti niin Vake ei alkanut vastalaukkakaarteessa jarruttaa ja sotkea rytmiä. Tällä lävistäjällä oikeaan laukkaan löytyikin oikein hyvä rytmi ja energistä pyörivyyttä.
Tämän tunnin tehtävissä tulivat puolierot varsin selkeästi esiin. Väistö oikealle sujuu hyvin, vasemmalle on hankalampaa. Vasemmassa laukassa vastalaukka ei tuota vaikeuksia, mutta oikea laukka ei vastalaukkana pysy yllä. Näillä on varmasti jotain yhteyttä, ja syitä sopii etsiä huonommin toimivasta oikeasta takajalasta. Tällaisten väistö- ja vastalaukkaharjoitusten yhtenä tarkoituksenahan onkin saada myös heikompaa takajalkaa vahvistettua, ja työskentelystä tulee toivottavasti ajan myötä symmetrisempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti