Hidasta mutta tiet kunnossa

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi lauantaina koulukisoilla. Yöpakkasten ja kovan kentän vuoksi kisat siirtyivät naapuriin maneesille, joten samalla tästä tuli maneesikauden avaus. Menin koulukisoissa vain yhden luokan eli K.N. Specialin Vakella.

Maneesille ratsastus toimi hyvänä alkulämmittelynä, ja paikan päällä verryttelyaikaa jäi kerrankin juuri sopivasti. Usein koulukisaverkat ovat Vaken kanssa olleet liiankin pitkiä, mutta tällä kertaa letityksen ja puunauksen kanssa meni sen verran tiukille ettei ehditty tehdä ylipitkää verkkaa. Hyvä niin. Verkka oli tilavalla ulkokentällä, ja hyödynsin tämän ottamalla heti alkajaisiksi reipasta laukkaa kunnon esteverryttelymeiningillä. Tämän pienen irrottelun jälkeen saatoinkin alkaa ratsastaa Vakea ravissa pyöreäksi. Ihan mukavalta ja notkealta meno tuntuikin, mutta olisin kyllä saanut ratsastaa ponin vielä paljon terävämmäksi ja villimmäksi. Rentous ja pyöreys olivat kuitenkin se mihin olin nyt tyytyväinen, ja näillä eväillä lähdettiin ovelle odottelemaan omaa vuoroa.

Kun päästiin sisälle maneesiin ja radalle niin Vake odotetusti vähän jäätyi. Ponin huomio eksyi ympäristön töllistelyyn, ja vaikkei se kovasti jännittynyt kävi se hitaammaksi ja kuurommaksi avuille. Tämä oli odotettavissa. Ehdimme valmistautua ennen radan aloittamista sen verran että sain Vaken palaamaan hieman kuulolle. Muoto oli ravissa ihan hyvä, mutta eihän se poni oikein liikkunut. Olin kuitenkin niin osannut odottaa tätä hyytymistä ja hitautta, että en mennyt siitä paniikkiin ja osasin kerrankin olla sortumatta hurjaan puskemiseen ja pusertamiseen. Lähdettiin mönkimään ohjelman alkua ravissa, ja pidin kirkkaana mielessä Artsin neuvot loivan kiemuran ratsastamisesta. Koska viime kisoissa tein kiemurat liian pieninä olin nyt myös ekstratarkka siitä että käytiin pituushalkaisijalla asti. Keskiravia ei Vake tietysti oikein esittänyt, mutta sen paikkaamiseksi yritin panostaa seuraavaan volttiin. Ravi oli voltilla turhan tahmeaa, mutta taivutuksesta tuli asiallinen. Myös toisen loivan kiemuran ratsastin oikein huolella, ja tässä olin erityisen tyytyväinen myös Vaken muotoon ja ryhtiin. Lävistäjä käyntiin siirtymisellä sekä toinen voltti olisivat kaivanneet edelleen reippaampaa ravia, mutta muutoin ne onnistuivat suhteellisen täsmällisesti. Vahvin osuutemme eli raviohjelma oli sitten siinä. Muodon ja teiden puolesta asiallista, mutta energiaa olisi kovasti kaivattu lisää.

Käynti ja laukka eivät tuottaneet yllätyksiä, vaan olivat nihkeämpiä ratsastaa kuin ravi ja pyöreyskään ei oikein säilynyt. Ensimmäinen laukannosto onnistui kuitenkin mukavan täsmällisesti, kun osasin ennakoida ja antaa avut sopivasti ennen pistettä. Näin ei tullut kiirettä ja paniikkia. Oikean laukan lävistäjällä koetin kovasti pitää kaulaa mutkalla oikealle, mutta Vakella oli niin huono energia että se putosi lävistäjän loppupuoliskolla raviin ja nosti tästä väärän laukan. Tämä lävistäjä meni siis mönkään, mutta siihenkin olin varautunut enkä jäänyt sitä harmittelemaan. Vasen laukka kentän keskellä nousi kovin nahkeasti, koska Vake pääsi liiraamaan nostosta ulospäin. Suoruus auttaisi kovasti, mutta tämä nosto on paikan puolesta aina niin hankala. Laukan olisi pitänyt pyöriä paremmin, mutta vasemman laukan lävistäjän sain ratsastettua loppuun asti. Käyntiin Vake tuli aika näppärästi, mutta käynnissä olisi pitänyt sitten sujua paljon paremmin eteen. Rata oli tässä, eli tulipa taas luotsattua tahmatassu lopputervehdykseen asti.

Rata ei tietenkään ollut kovin upea ja sujuva, vaan olihan tämä tahmeaa. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että homma ei mennyt kovin pahaksi puskemiseksi vaan maltoin istua ja rentoutua aiempia ratoja paremmin. Tuskastuminen radalla kun ei ainakaan auta mitään. Raviohjelma oli jopa ihan jees, mutta käynti ja laukka ovat aina vaan niin hankalia ratsastaa. Pisteet olivat jopa yllättävänkin korkeat, eli saimme 59% joka tarkistuslaskennan jälkeen vielä nousi 59,8%:iin. Melkein 60% Vakella helposta B:stä! Raviohjelman keskiarvo olisi ollut noin 63%, ja molemmista loivista kiemuroista tuli seiskat kehujen kanssa. Myös yleisarvosana teistä oli 7, ja vielä lopussa kehuttiin loivia kiemuroita. Tähän olin tosi tyytyväinen, sillä edellisissä kisoissa sorruin erityisen huolimattomiin teihin ja etenkin loivien kiemuroiden koosta tuli silloin sanomista. Nyt sain hyvin korjattua tämän epäkohdan, eli kiemuroihin panostainen kannatti! Muuten tietysti palautteena oli toive paremmasta aktiivisuudesta ja terävämmästä pohkeen käytöstä. Tuloksellamme oltiin jopa aika lähellä sijoituksia eli vain vaivaisen kahden pisteen päässä. Kun vaan radalle saisi hitusen lisää energiaa niin ruusuke helpossa B:ssä tämän tason kisoissa olisi Vakella siis ihan mahdollista. Vaikka koulurata aina menee tahmaamiseksi ja hidasteluksi niin on tässä kuitenkin selvästi edistytty kesän ja syksyn aikana, ja suoritus paranee pieni pala kerrallaan joka kisoissa.

Videosta kiitos Hannakaisalle!