Yhteinen rytmi löytymässä

Kisaviikonlopun alla perjantaina otettiin vielä pienet estetreenit kisahevosilla. Menin putkeen kaksi tuntia, joista ensimmäisen Viivillä. Treenasimme ensin yksittäin suoraa ja kaarevaa linjaa sekä sarjaa, ja lopuksi mentiin noin 70-senttinen rata.

Suoralla linjalla etäisyys oli tuttu 17 metriä, ja aluksi tätä mentiin pienillä esteillä ja laukkaa lyhentäen eli viidellä askeleella. Ensimmäisellä kierroksella Viivi pääsi ihan vahingossa menemään neljällä, vaikka kontrolli pysyikin hyvin eikä tullut kiihdytystä. Niinpä piti lyhentää lisää, mutta tämä onnistui ihan asiallisesti ja saatiin tasaiset viisi laukkaa. Kun esteet hieman nousivat haluttiin linjalle neljä laukkaa, ja nyt sain antaa Viivin sujua tasaisesti eteen. Ope toivoi laukkaan vähän lisää rentoutta, eli ei liikaa käsijarrua vaan sujuvuutta. Kun kaarteet ja lähestymiset tapahtuivat enemmän ratatempossa enkä alkanut liikaa hyssytellä ja jarrutella Viiviä tuli hyppäämisestä selvästi luontevampaa ja helpompaa. Olen tainnut tähän asti yrittää tuoda Viiviä esteille liian pienessä laukassa ja liian lähelle sujuvuuden kustannuksella. Nyt aloin hoksata että antamalla Viivin tulla esteelle sujuvammin ja vähemmän kädellä rajoittaen on meno paljon jouhevampaa.

Kaarevalla linjalla oli aluksi pientä ongelmaa, sillä lähestyminen ensimmäiselle esteelle lyhyeltä sivulta kaartaen oli jotenkin hankala. Tässä kävi samalla lailla kuin täysin samassa kohdassa olevalla esteellä Pian tunnilla, eli hypättävä este hahmottui Viiville ilmeisesti liian myöhään ja se koetti mennä ohi. Nyt ei kuitenkaan ohi päässyt, joten mentiin kuin mentiinkin paikaltaan yli. Uudella yrityksellä este oli jo Viiville selvä, mutta hypyn jälkeen tuli pientä ampumista eteen eikä laukanvaihtokaan onnistunut saman tien. Toisin päin hypättynä kaareva linja sujui paremmin ja ilman kiihdytystä. Tempo oli reipas, mutta tasainen.

Piirroksesta kiitos Annelle!

Lopuksi mentiin kisojen kenraaliharjoituksena kokopitkä rata. Rata lähti oikein mukavasti käyntiin, eikä Viivi juurikaan koettanut kiihdyttää ensimmäisillä esteillä. Annoin sen laukata eteen, mutta kontrolli säilyi. Ponnistuspaikatkin sattuivat hyvin kohdilleen, kun ei tullut viime hetken kiihdytystä joka olisi vienyt esteen juureen. Jopa pitkä suora lähestyminen viidennelle esteelle onnistui tosi asiallisesti ja hallitusti! Koko ajan säilyi hyvä keskusteluyhteys hevoseen, ja meno tuntui varmalta ja helpolta. Sarjan selvitimme oikein näppärästi, samoin aiemmin vaikeuksia tuottaneen tien seiskaesteelle. Tänne asti kesti hallittu ja helppo meno. Seiskan jälkeen Viivi pääsi sitten rykäisemään eteenpäin ja tuli kasille vähän lujaa ja pohjaan. Päädyssä palauttelin kontrollia, mutta vielä viimeisellä suoralla linjalla tuli pieni kiihdytys. Aivan radan lopussa homma pääsi siis jonkin verran leviämään, mutta sinne asti tuntuikin oikein mainiolta.

Tänään aloin selvästi olla vähän enemmän sinut Viivin kanssa ja päästä sen kanssa samaan rytmiin. Sain myös ideaa siitä millaisessa peruslaukassa Viivin kanssa kannattaa edetä sen sijaan että sitä yrittää liikaa jarruttaa ja paketoida. Ihan koko ajan ei tarvitse mennä käsijarrun kanssa, vaan pitää myös rentoutua ja antaa laukan kuljettaa eteenpäin. Hetkittäin tuntui tosi toimivalta ja kivalta, ja näiden treenien pohjalta voin lähteä kisoihin vähän varmemmilla fiiliksillä.