Kevyen viikonlopun jälkeen tiistain tunnilla työskenneltiin jo ihan normaalisti. Vakelle taisi kevyet päivät tehdä hyvää, sillä se oli lähdössä innokkaasti töihin ja käveli tallista kentälle huomattavasti tavallista reippaammin. Samoin alkukäynneissä se eteni hyvin, ja kun otin ohjat käteen totesin heti että poni oli tänään mukavan vastaanottavainen ja hereillä.
Aloitimme ratsastaen kaikissa askellajeissa pitkät sivut selvästi uran sisäpuolella ja niiden aikana pätkät vasta-asetuksessa. Kulmat ja lyhyet sivut mentiin myötäasetuksessa ja tarpeen mukaan tehtiin pääty-ympyröitä. Hämmästyksekseni Vake lähti asetuksilla pyöristymään hyvin myös käynnissä. Tämä oli seurausta siitä, että kerrankin käynnissä oli sujuvuutta ja takaosa työnsi liikettä eteenpäin kohti tuntumaa. Myös ravissa Vake tuntui sopivasti eteenpäinpyrkivältä, eikä sitä tarvinnut puskea. Liikkuminen oli melko pehmeää ja rentoa, jos nyt ei aivan täysin suoraa. Oikeassa kierroksessa piti muistaa napakka sisäpohje jotta Vake ei vaivihkaa hieman puskenut sisään. Mukavasti Vake kyllä pyöristyi tuntumalle ja etuosa tuntui kohtuullisen ryhdikkäältä.
Laukka ei kuitenkaan lähtenyt aivan samantien rullaamaan yhtä pehmeästi. Sorruin huomaamatta tuuppaamaan istunnalla varsinkin päädyissä ja ympyröillä, ja ope saikin koko ajan muistutella istunnan rauhoittamisesta. Kun viimein sain istunnalla puskemisen pysäytettyä ja vakautettua istunnan paikoilleen alkoi Vakekin sitten pikkuhiljaa laukata sujuvammin ja pyöreämpänä. Tämä vaati myös myötäämistä sisäohjasta, eli olin paitsi tuupannut istunnalla myös roikkunut sisäohjassa. Silloin ei ymmärrettävästi laukka oikein toimi.
Menimme seuraavaksi puomitehtävää, joka oli tuttu viime viikon estevalmennuksesta. Ravissa ja laukassa ylitettiin siis kaksi puomisarjaa, jotka sijaitsivat toisiinsa nähden kaarevalla noin 24 metrin linjalla. Ravissa Vake liikkui nyt tosi mukavasti ja nosteli hyvin jalkojaan puomeilla, ja minusta tuntui että se venytti selvästi ylälinjaansa puomeja ylittäessä. Laukassa oli nyt hyvä energia, ja Vake oli tavallista paremmin takajalkojen päällä. Tämä tarkoitti sitä, että puomeille oli helpompaa sovittaa askel oikein. Muistin myös istua napakasti pystyssä puomien päällä enkä lähtenyt hyökkimään etukumaraan. Niinpä laukkapuomit ylittyivät ryhdikkään ja tasapainoisen oloisesti, ja välien ollessa melko lyhyet sain keskittyä jopa hieman lyhentämään laukkaa. Tämä on se fiilis mikä esteillekin pitäisi saada! Ainoa ongelma puomeilla oli oikeassa kierroksessa ilmenevä sisäänpäin puskeminen, mikä hieman vaikeutti myös oikean ponnistuspaikan löytämistä. Huolellisella sisäpohkeen ratsastamisella asia kuitenkin korjaantui aika hyvin, ja puomisarjojen välisen kaaren ratsastamisesta ja oikean askelmäärän löytämisestä tuli helpompaa siinä vaiheessa kun poni ei enää kaatunut ja liirannut oikealle.
Lopuksi ratsastimme vielä ravissa kolmikaarista kiemuraa.Vake vain paransi menoaan koko ajan, ja oli laukka- ja puomityöskentelyn jälkeen todella pehmeä ja notkea. Vasemman kierroksen kaarilla se tuntui aivan harvinaisen suoralta, ja tuli todella hyvään muotoon. Oikean kierroksen kaarilla oli havaittavissa vielä pientä sisäpohjetta vastaan kaatumista, joten ei muuta kuin sisäpohje taas käyttöön korjaamaan tilannetta. Kun poni liikkui näin näppärästi ja vaivattomasti oli aikaa myös keskittyä istunnan korjaamiseen. Ope kehotti nostamaan katseen ylös, sillä se oli tietenkin taas liimaantunut ponin pyöreään niskaan, ja samalla tuli automaattisesti ryhdistettyä koko ylävartaloa. Kyynärkulmaa sai myös kohentaa ja kädet kantaa hieman paremmin. Ylös nousevia polvia tuli painaa alas ja venyttää jalkaa pitkäksi kylkiä pitkin. Ryhtiin keskittyminen ja pienen etunojan korjaaminen johti mukavasti tunteeseen takajalkojen päällä istumisesta, ja hetkittäin tuli sellainen olo että Vakekin oikein siirsi painoa takajaloille ja ravasi ylämäkeen kevyellä etuosalla.
Kylläpä Vake oli harvinaisen hyvä tänään! Niin irtonainen, ryhdikäs ja sujuvasti eteneväkin verrattuna sen perusmoodiin. Artsin valmennus ja sitä seuraavat kolme kevyttä päivää taisivat tehdä ponille erittäin hyvää. Tällä tunnilla oli niin monta ilahduttavaa juttua aina onnistuneesta puomityöskentelystä ryhdikkääseen muotoon että tunnin jälkeen oli suorastaan leijuva olo. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa silloin kun Vakelta löytyy omaa moottoria ja sopivaa eteenpäinpyrkimystä. Kysymys kuuluu vaan kuinka siitä saisi useammin irti tällaisia väläytyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti