tiistai 6. lokakuuta 2015

Mukavan notkeaa

Tänä tiistaina oli vuorossa jälleen Artsin valmennus, hyvä juttu! Ensi viikonloppuna menemme Vaken kanssa kotikisoissa K.N. Specialin ja viikkoa myöhemmin Pohjois-Suomen ratsastuskoulumestaruuksissa saman luokan. Niinpä tunnilla keskityttiin tänään kisaohjelman kuvioihin. Aloitimme kuitenkin laukkaverryttelyllä. Vake tuntui tänäänkin lähtevän vähän hitaasti ja jähmeästi liikkeelle, mutta laukkailu uralla ja suurilla ympyröillä oli paras keino ponin herättelemiseksi ja jähmeyden irrottamiseksi. Herättelin laukkaa reippaaksi pienillä raipan napautuksilla, ja totesin Vaken olevan tänään pukittavalla tuulella. Parin pukin kautta takajalat joka tapauksessa alkoivat laukata tarmokkaammin. Hetken laukkaamisen jälkeen ponin liikkuminen alkoikin tuntua jo paljon pehmeämmältä, ja kun siirryimme raviin alkoi muotokin pyöristyä.

Työskentelimme suurimman osan tunnista ravissa. Ensin ratsastimme lyhyille sivuille voltit, sekä pitkillä sivuilla käyntiin siirtymisiä. Vaken ravi tuntui volttitehtävän alussa kovin nihkeältä, ja olin hetken aikaa vähän epätoivoinen kun poni ei tuntunut yhtään etenevän. Volteilla ei kuitenkaan saanut jäädä ajamaan ja hätistelemään, vaan ohjeena oli keskittyä kääntämiseen ja taivuttamiseen sekä antaa ravin edetä tasaisesti ja häiriöttä. Kun olimme hetken pyöritelleet voltteja loksahti Vake liikkumaan asiallisempaa ravia ja samalla paremmassa muodossa. Notkisteleva taivuttaminen sekä kuskin rentoutuminen istumaan vähemmällä puristuksella olivat varmaan ne syyt menon letkeytymiselle. Volteilla tuli olla huolellinen kuvion symmetrisyyden suhteen ettei tiestä tullut soikiota vaan käänsin riittävästi myös jälkimmäiselle puolikkaalle. Volttia edeltävän kulman jälkeen ei myöskään tullut suoristaa, vaan lyhyt pätkä lyhyttä sivua pitkin ratsastettiin hieman sisään asettaen jotta voltille oli luontevampaa kääntyä pehmeästi.

Myös käyntiin siirtymistä valmistellessa sain ohjeeksi asettaa hieman sisäänpäin ja ajatella etuosan kääntämistä uralta sisään, jotta siirtymiseen olisi päästy pyöreyden säilyttäen. Vake nimittäin tuppasi tekemään siirtymiset tavanomaisen töksähtäen. Teimme parit siirtymiset myös lävistäjillä, ja näissä sain Vaken tulemaan käyntiin pehmeämmin ja pyöreämmällä niskalla. Siirtymisen haluttiin tapahtuvan hieman "viiveellä" eli rauhallisesti käyntiin laskeutuen nopean töksähdyksen sijaan. Pohkeet piti siis olla hyvin mukana, ja sekin auttoi että Vake tuli siirtymiseen suorana eikä puskenut kummallekaan kyljelle.

Volttitehtävään yhdistettiin vielä loivat kiemurat pitkille sivuille. Loivia kiemuroita ratsastettiin myös yhdessä pituushalkaisijan kanssa, eli harjoiteltiin ohjelman kahden ensimmäisen arvostelukohdan ratsastamista. Sekä voltin että pituushalkaisijan jälkeen loivalle kiemuralle tuli lähteä hieman kulmaa pyöristäen ja oikaisten, eli ei tehty syvää terävää kulmaa vaan ratsastettiin sama asetus ja taivutus säilyttäen koko lyhyen sivun ja kulman läpi. Loivalla kiemuralla puolestaan tuli säilyttää vanha asetus riittävän pitkään, ennen kuin taivutuksen suunta vaihdettiin kiemuran "pohjan" lähestyessä vastakkaiseen suuntaan. Näillä ohjeilla sain ratsastettua tosi pehmeitä ja notkeita kiemuroita, joilla Vake taipui letkeästi molempiin suuntiin ja tuntui oikein hyvältä ratsastaa. Muoto tuli luontevasti tasaisen pyöreäksi, ja Vake ravasi mukavan rennosti. Huolelliset taivutukset volteille ja kiemuroille tekivät siis todellakin tehtävänsä. Ravi ei tietenkään ollut kovin suurta ja lennokasta, mutta tasaisen tahdikasta ja maltoin olla tuuppaamatta turhaan eteen.

Pituushalkaisijalla sain olla tarkkana, ettei Vake kääntänyt vähän nenää oikealle. Pituushalkaisijalta käännyttiin vasemmalle ja kiemurauralle, joten linjan loppua kohti piti alkaa jo hyvissä ajoin asettaa vasemmalle. Teimme myös muutamat pysähdykset kentän keskipisteeseen. Vake pysähtyi pienillä avuilla, mutta pysähdyksissä se ei ollut skarppina ja pyöreänä vaan olla möllötti nenä pitkällä. Vasenta ohjaa piti vaivihkaa käyttää tässäkin jottei turpa kääntynyt oikealle ja jotta pysähdykseen olisi tullut vähän pyöreämpää niskaa.

Lopuksi harjoittelimme K.N. Specialin laukkakuvioita. Vaken kanssa emme kuitenkaan nyt ehtineet mennä vasemman laukan tehtäviä, koska oikean laukan lävistäjässä oli odotetusti vaikeuksia ja hinkkasimme sitä ajan kanssa kuntoon. Vake esitti lävistäjällä jälleen vaihtoja, pomppuja ja raville putoamisia. Se ei tuntunut hoksaavan mitä siltä haluttiin, kun kuski alkoi epämääräisesti hosua ja painostaa viimeistään siinä vaiheessa kun virhe oli tapahtunut. Ponin turhautuminen oli aistittavissa. Teimme niin, että aina kun lävistäjä meni pieleen eli laukka vaihtui tai putosi pois otettiin käyntiin ja uusi nosto takaisin oikeaan laukkaan. Vastalaukan nosto uralla ei ollut kovin helppoa, mutta siinä määrin sain näitä korjausnostoja tehtyä että Vake alkoi älytä homman ideaa. Erityisen tärkeä neuvo oli myös se, ettei lävistäjän aikana saanut tehdä vasemmalla ohjalla yhtään mitään. Toteutin homman varmuuden vuoksi niin, että heitin vasemman ohjan lävistäjällä löysäksi ja pidin oikealla ohjalla kaulaa hieman mutkalla. Tämä auttoi meitä pääsemään huomattavasti lähemmäs uraa oikeassa laukassa, sillä Vake ei tästä asennosta päässyt vaihtamaan eikä sen päätä nyt sekoitettu vahingossakaan vasemman ohjan avuilla. Huomasin, kuinka Vake alkoi laukata lävistäjällä rennommin ja jarruttelematta kun tehtävä tällä lailla selkeytyi. Samalla tietysti piti istua itse hiljaa ja pystyssä, ja nyt saatoin jo hieman pyytää pohkeellakin laukan säilyttämistä ilman että Vake alkoi heti valmistella vaihtoa. Laukka putosi edelleen pois aina jonkin verran uraa, mutta kerta kerralta pääsimme lähemmäs ja uralla otettiin uusi nosto oikeaan laukkaan. Tärkeintä oli, että tehtävä vaikutti nyt olevan Vakelle aika selvä ja se uskalsi laukata lävistäjällä paljon rennommin eteen.

Tästä tunnista jäi lopulta aika hyvät fiilikset, kun Vake notkistui liikkumaan niin pehmeästi ja taipuisasti ravissa. Pohdin, että olen ehkä liikaakin sortunut käyttämään sen kanssa vasta-asetusta pikakonstina myös silloin kun ongelma on myötäasetuksen ja sisäpohkeen läpimenossa. Tällöin ei sitten tulekaan ratsastettua sitä hankalaa asetusta ja pohjetta läpi. Tällä kertaa ei nenä saanut kääntyä ulos, vaan volteilla, kulmissa ja kiemuroilla asetettiin ja taivutettiin sitkeästi menosuuntaan. Siinä se hankalampikin puoli eli oikea tuli vähitellen läpi kun ei ongelman kohtaamista vältelty, ja niinpä Vaken liikkuminen tuntui tänään paljon suoremmalta ja notkeammalta kuin se on ainakaan pariin viikkoon tuntunut. Vaikean laukkalävistäjän ratsastamiseen tuli nyt myös oivallus joka auttoi hieman eteenpäin. Ulko-ohjan poisheittäminen ei ole ehkä oppikirjan mukainen ratkaisu, mutta se toimi ja sai Vaken ymmärtämään tehtävän paremmin. Nämä opit pidetään mielessä sitten siellä kouluradallakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti