Tehotreeni tekniikkatehtävillä

Viikon huono uutinen oli Pohjois-Suomen ratsastuskoulumestaruuksien peruuntuminen. Olimme menossa tänä lauantaina mestaruuksiin Haapavedelle, mutta koska ilmoittautuneita oli liian vähän kisat peruuntuivat. Kisakausi päättyi näin ollen viime viikonlopun kotikisoihin, ja Vake saa nyt pitää ehkä kuukauden verran hyvin ansaittua hyppytaukoa. Menimme kuitenkin vielä tänään Pian estevalmennuksessa kuten oli aiemmin sovittu. Tunnilla keskityttiin pitkälti puomitehtäviin ja varsinaisia hyppyjä otettiin melko vähän. Tehtävät olivat itse asiassa samat kuin viime viikonloppuna Pian pitämässä aluevalmennuksessa: paljon kaarevia linjoja puomisarjalta toiselle sekä pystyltä ja okserilta puomisarjoille. Lisäksi tehtävärataan kuului suoralla linjalla maapuomien ja pystyesteen muodostama sarja.

Sain mielestäni laukkaverryttelyssä Vaken heräämään melko hyvin, mutta kun aloitimme puomihommat ravaamalla puomisarjojen yli oli meno kyllä aika nihkeää. Raviin ei vaan mitenkään tullut sellaista energiaa kuin olisi toivottavaa, vaan koko ajan oli enemmän tai vähemmän puskemista. Myöskään laukkapuomit eivät oikein saaneet Vakea syttymään, vaan sitä piti herätellä. Laukassa oli kuitenkin parempi perusvire kuin ravissa. Menimme kahden puomisarjan kaarevaa linjaa, jossa 24 metrin etäisyydelle haluttiin joko seitsemän tai kahdeksan laukkaa. Puomien välit eivät olleet erityisen pitkät, joten puomisarjoilla oli tarkoitus hieman lyhentää ja koota laukkaa. Aluksi sisäistin tehtävän pointin kyllä ihan väärin, sillä toin Vaken puomeille enemmän tai vähemmän ajaen ja heittäydyin vieläpä etunojaan ja irti satulasta. Kuvittelin, että puomiväleihin olisi tarvittu Vakelta venymistä, mutta siinäkään tapauksessa tällainen etuosan päälle heittäytyminen ei tietenkään olisi auttanut mitään. Kun lopulta Pian ohjeet menivät tajuntaani ja aloin istua puomeilla pystyssä ja satulassa ylittyivät puomisarjat paljon tasapainoisemmin ja tahdin säilyttäen. Etukeno oli siis jälleen kaiken pahan alku ja juuri, ja mikäli venymistä ponilta halutaan niin silloin ratsastetaan napakasti pohkeella pyytäen eikä satulasta irroten ja etupainoisuutta pahentaen!

Ratsastettavaa tehtävää pidennettiin lisäämäällä mukaan lävistäjäpysty ja -okseri sekä näiltä jyrkemmät kaarevat linjat samoille puomisarjoille. Kun tehtävässä oli näin paljon kaarretta ja kurvia koin vaikeuksia säilyttää Vakella riittävän laukan energian, ja niinpä lävistäjäesteille tultiin aina enemmän tai vähemmän puskien. Varsinkin okserille tuli vähän työläästi venyviä hyppyjä, jotka kertoivat siitä ettei pienestä kaarteesta lähestyessä ollut aivan riittävää laukkaa alla. Edelleen vaikein pala olivat kuitenkin puomisarjat, joille lähdin niin helposti heittäytymään ylävartalolla ja jäin ajamaan Vakea liikaa eteen. Askelkaan ei aina puomeille ihan sattunut kohdilleen, eikä pelkkä eteenajaminen ollut nyt ratkaisu kaikkeen. Eipä ollut mikään helppo tehtävä tämä! Laukkaan olisi tarvittu parempaa vieteriä ja säädeltävyyttä, niin että askel olisi vuoroin lyhentynyt puomeille ja pidentynyt esteille kaartaessa sekä säilyttänyt energiansa jatkuvissa kaarteissa. Kokopitkän tehtäväradan päätteeksi hypättävä puomisarjan ja pystyn linja oli oikeastaan koko tunnin helpoin nakki, sillä lähestyminen tapahtui pitkällä suoralla tiellä jossa laukka sujui paremmin eteen. Tässäkin piti tosin malttaa puomeilla, eikä jäädä ajamaan ponia liian kiireiseksi lyhyisiin puomiväleihin.

Selvisimme lopulta tehtävistä ainakin joten kuten järkevästi, mutta ei tämä helpolta tuntunut missään vaiheessa. Kyllä maapuomeillakin voi tehtäviin saada kummasti haastetta! Jos ei muuta, niin ainakin opin tällä tunnilla sen ettei Vaken tuuppaaminen eteen ole aina se oikea ratkaisu, eikä puomisarjoilla missään nimessä pidä lähteä könöttämään irti satulasta niin että Vaken on entistä hankalampi selvitä tehtävästä. Puomeillakin pitää pyrkiä istumaan enemmän takaosan päällä eikä hyökätä ponin edelle, ja sama pätee tietysti esteille lähestyessä. Näin ratsastettuna muutamalla puomisarjalla oli laukassa jo ihan oikeaa, ryhdikkäämpää fiilistä. Sitä vieteriä ja säädeltävyyttä Vaken laukkaan tarvittaisiin niin kipeästi lisää, mutta ehkä tämä on asia johon päästään vaikuttamaan nimenomaan tällaisilla tekniikkatehtävillä joissa ei voi pelkästään posottaa menemään. Talven aikana toivottavasti keskitytäänkin hyvin paljon tällaisiin tärkeisiin perusasioihin.