Torstaina menin ylimääräiselle tunnille ratsastamaan Vakella. Vakella oli alkuviikosta ollut pientä syysvilliä, joten olin valmistautunut mahdolliseen temppuiluun, mutta Vakehan olikin sitten tosi kiltti ja kuuliainen. Kenttä oli jäätynyt tiistain jälkeen vielä kovemmaksi, joten menimme taas käyntipainotteisen tunnin ja laukkaa ei nyt otettu pohjan vuoksi ollenkaan.
Tehtävät olivat pitkälti samat kuin tiistaina, eli teimme pohkeenväistöjä käynnissä ja hieman ravissakin, sekä ratsastimme ympyräkahdeksikkoa johon tuli pikkuvoltit käynnissä ja isot ympyrät ravissa. Käyntiväistöt sujuivat tosi kivasti. Vake meni pohkeesta hyvin sivulle, ja kun en jäänyt sisäohjaan kiinni alkoi se tehdä väistöjä vähän pyöreämpänäkin. Käynnissä ylipäänsä oli ihan mukavasti ryhtiä ja pyöreyttä, tosin täytyy myöntää että ajoittain ratsastin liikaa kädellä. Jonkinlainen ajatus "takaa kohti tuntumaa" joka tapauksessa löytyi ainakin välillä. Raviväistöt olivat hankalampia ja niissä ei pyöreys niin hyvin säilynyt vaan meno oli jännittyneempää. Vasemman pohkeen väistössä Vake pääsi liikaa puskemaan oikea lapa edellä niin ettei riittävää poikitusta tullut ja kaulakin oli vähän mutkalla. Ope kehottikin tekemään tähän suuntaan sulkuväistöä menosuuntaan asettaen, ja näin oikea lapa tuli paremmin hallintaan. Lisäksi autoin takaosaa sivulle viemällä raipan kevyesti kiinni kylkeen pohkeen taakse.
Voltti- ja ympyräkahdeksikolla ope käski kiinnittää huomiota siihen, että Vaken etujalat eivät pikkuvolteilla jäisi hieman ulos vaan etuosa todellakin kääntyisi rehellisesti voltin suuntaan. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, vaan tätähän olen Vaken kanssa tottunut korjaamaan molemmissa suunnissa. Napakammalla ulkopohkeen ratsastuksella Vake taipuikin vasemmalle todella letkeästi. Raviympyröillä etujalat pysyivät paremmin linjalla, vaikka ulkoapuja ei toki vieläkään sopinut unohtaa. Vake liikkui ravissa mukavan rennosti, pyöreänä ja notkeana. Sisäpohjetta olisi oikeassa kierroksessa vielä saanut ratsastaa paremmin läpi, ja varmasti laukkaaminen olisi auttanut irrottamaan Vakea vieläkin pehmeämmäksi, mutta yllättävän hyväksi se tuli ihan tällä käynti- ja ravityöskentelylläkin. Ope muisti jälleen kehua Vaken selvästi parantunutta perusolemusta etuosan ryhdikkyyden ja pyöreyden suhteen.
Tunnin monipuolistamiseksi menimme myös hieman käyntipuomeja. Puomeja oli linjalla erilaisin välein useampia, ja yksi kavalettikin oli mukana. Ideana oli ratsastaa näiden yli pitkin ohjin ja antaa hevosen ihan itse miettiä miten se jalkansa puomeille ja kavaletille asetteli, eli hevoset saivat pientä jumppaa sekä aivoille että kropalle. Vake käveli tehtävän läpi rauhallisesti, ja asetteli kinttunsa tosi huolellisesti kolistelematta puomeja yhtään. Hevoset olivatkin kuulemma tehneet samanlaista tehtävää jo eilen, ja silloinkin Vake oli heti alusta alkaen mennyt tehtävän kolistelematta ja "puomiälyä" osoittaen. Saimme me ratsastajatkin omalla vuorollamme hieman jumpata, eli teimme satulassa samoja venytyksiä kuin tiistain tunnilla. Sitten kävimme vielä kävelemässä oikein pitkät loppukäynnit pellon ympäri päivän viimeisten valoisten minuuttien aikana. Näin saimme taas ihan monipuolisen ja hyödyllisen treenin, vaikka kenttä olikin melko betonia. Käyntityöskentelyyn keskittyminen on varmasti ihan hyödyllistäkin, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää että olemme kelien armoilla enää pari viikkoa. Marraskuun puolessa välissä tapahtuu sitten Suuri Muutto eli koko Tallinmäen siirtyminen naapuritontille maneesitallin tiloihin. Sitä odotellessa jaksaa kyllä vielä hetken mennä koppurakentälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti