Kovin hyytynyttä

Tällekin viikolle saimme Pian valmennuksen Tallinmäelle, ja olin Vaken kanssa mukana sunnuntai-iltapäivän neljän ratsukon ryhmässä. Tunti painottui tällä kertaa tehtäviin puomeilla ja ihan pienillä esteillä, eli korkeutta ei hypätty. Hyvä näin, sillä Vake oli tänään niin hyytynyt että isojen esteiden yli kiipeily olisi tuskin ollut kovin mielekästä. Olin elätellyt toiveita että eilisessä laukkamaastossa löytynyt turbovaihde olisi ollut päällä vielä tänäänkin, mutta kävikin aivan päinvastoin. Liekö Vake sitten ollut vielä hapoilla ja väsyksissä harvinaisen reippaista laukkapätkistä, sillä ei se oikein missään vaiheessa tuntia kunnolla terävöitynyt.

Piirroksesta kiitos Annelle!

Menimme tehtäviä ensin lyhyempinä pätkinä ja lopuksi pidemmäksi radaksi yhdistettynä. Tehtävät näkyvätkin pitkälti ratapiirroksesta, eli valikoimassa oli ravipuomisarja, laukkapuomit/jumppasarja, lävistäjäeste apupuomeilla, lävistäjäristikko sekä yhden askeleen sarja ja siltä 4-5 laukan linja okserille. Kuten sanottua, Vake ei nyt oikein missään vaiheessa syttynyt liikkumaan omalla imulla vaan oli enemmän tai vähemmän puskettava. Ravipuomien ja jumppasarjan väliin ratsastettiin voltti, ja lähestyminen laukassa jumppasarjalle tuli siis voltin kautta. Tästä lähestymisestä koin varsin hankalaksi löytää sujuvaa ponnistuspaikkaa sarjalle, ja Vake rymysikin jumppasarjan läpi pari kertaa melkein esteisiin kompastuen. Kun sakkokierroksena tulimme jumppasarjalle pitkällä lähestymisellä löytyi ponnistuspaikka helposti ja sarja ylittyi näppärästi. Ongelma piili siis laukan sujuvuudessa ja vähän ehkä siinäkin että Vake pääsi voltilta estelinjalle kääntyessä puskemaan vinoon oikealle lavalle. Tunnin edetessä Vake kuitenkin skarppasi jumppasarjan suhteen (kuskista ei välttämättä voi sanoa samaa), ja lopuksi tuli jo kehuja siitä miten poni laittoi sarjalla itsensä kunnolla likoon.

Molemmilla lävistäjäesteillä ongelmana oli puskeminen lapa edellä uuden laukan puolelle, jolloin vaihto ei välttämättä onnistunut vielä hypyssä ja ylipäänsä oli lapaliirtomeininki esteeltä alas tullessa. Uuden laukan puoleinen pohje olisi pitänyt siis saada läpi paljon paremmin jo esteen edessä ja hyppyyn lähtiessä. Lävistäjäesteiden jälkeen käännettiin aina tarpeen mukaan voltille, ja kyllä siinä kaarroksessa huomasi että tultiin tosiaan kylkimyyryä pohjetta vasten. Kaikin puolin Vake tuntui tänään kovin vinolta, etenkin niin että oikea kylki pullahti pitkäksi, mutta kyllä sisälavalle puskemista esiintyi myös vasemmassa kierroksessa. Huonosti imevän laukan lisäksi myös vinous haittasi lähestymisissä ponnistuspaikan löytämistä.

Ehkä mukavimmin tunnin tehtävistä onnistui yhden askeleen sarjan ja okserin suora linja. Vake sai sarjan b-osalla venyttää, mutta teki sen mukisematta. Etäisyys okserille oli neljä laukkaa hevosille ja Vakelle suosiolla viisi. Viiteen ei tarvinnut ratsastaa yhtään eteen vaan piti jäädä odottelevalle kannalle. Vähän lötköltä laukka tuntui tässäkin välissä, mutta 80 sentin okseri ylittyi ihan asiallisesti. Tätä korkeampaa ei näin huonolla energialla ja yleisilmeellä kannattanut edes ajatella hyppäävänsä.

Tällainen tunti tällä kertaa. Vake on liikkunut estetunneilla viime aikoina niin hyvin, että oli aika yllättävää kun tulikin tällainen tahmatunti pitkästä aikaa. Vake tuntui nyt liikkuvan myös huonommassa ryhdissä pitkänä puikulana, ikään kuin lavoista alemmas lösähtäneenä. Tällainen Vake on tuttu viime talvelta, mutta niistä ajoista on edistytty niin että kyllä meno on koko kesän tuntunut ihan erilaiselta. Mene ja tiedä oliko tosiaan eilinen maasto tämän uuvahtaneisuuden syynä, mutta voisi olla hyvä jättää jatkossa kovat laukkamaastot väliin valmennuksia edeltävinä päivinä. Jospa tämä olisi ihan tilapäinen notkahdus ja ensi kerralla palattaisiin taas siihen parempaan ja virkeämpään meininkiin.