keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Lisää laukanvaihtoyritelmiä

Keskiviikon vakiotunnilla oli syysloman vuoksi tavallista väljempää, eli meitä oli ryhmässä poikkeuksellisesti vain neljä. Sain ratsuksi Jussin, ja ope lupasi että jos menisimme kiltisti ja hyvin niin lopuksi harjoiteltaisiin laukanvaihtoja puomeilla. Tämäpä oli hassu sattuma, kun olin aiemmin tänään yrittänyt jo yhdellä tunnilla ähertää vaihtoja puomeilla. Jussin kanssa en laukanvaihtoja ole koskaan aikaisemmin kokeillutkaan.

Aloitimme tunnin kuitenkin pohkeenväistöillä. Väistöjä mentiin käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ja lisäksi aina väistön jälkeen käännettiin pitkän sivun keskeltä radan poikki ja ylitettiin kaksi maapuomia ravissa. Käyntiväistöissä Jussi toimi aika mukavasti ja lähti sivulle vaivattomasti tahdin säilyttäen. Ope kuitenkin muistutti ottamaan väistön paremmin kiinni ulkopohkeella, jotta takaosa ehti kunnolla mukaan eikä etuosa vahingossa johtanut liikaa. Kättä sen sijaan sai väistöissä rauhoittaa.

Väistöjä jatkettiin kohta ravissa, ja ne tehtiin nyt pitkän sivun alussa uraa pitkin. Ravipuomien yli mentiin edelleen, ja päädyissä laukattiin ympyröillä. Minun oli koko alkutunnin ajan hyvin vaikea ratsastaa ravia sekä keventäen että satulassa istuen, sillä lonkat kiristivät vastaan aivan uskomattoman paljon siitäkin huolimatta että olin jo aiemmin tänään ratsastaut yhden tunnin. En siis päässyt ravissa istumaan ja vaikuttamaan nätisti, ja Jussikin mennä jolkotteli vähän jäykästi ja kaatui kulmien läpi. Ope kehotti ottamaan kulmiin hyvät puolipidätteet, sekä etenkin valmistelemaan pohkeenväistön kunnolla. Valmisteluihin ja puolipidätteisiin panostaminen kannatti, sillä niin sain Jussin parantamaan raviväistöä todella paljon. Sehän jopa odotti ja meni sivulle eikä vain jyrännyt!

Laukkaympyröillä ope käski istua hiljaa ja takaosan päällä, rauhoittaa käsistä ylimääräisen värkkäämisen sekä päästää sisäohjaa. Käsien tuli jälleen "ratsastaa eteenpäin" eikä vetää taaksepäin. Näitä ohjeita noudattaen Jussi rentoutuikin heti, ja sitä myötä myös pyöristyi nätisti. Laukassa minun oli myös huomattavasti helpompi istua kuin ravissa, ja laukkaympyröillä tulikin ihan mukavia, toimivia hetkiä. Ulkoavut ja pehmeä ratsastus olivat ne pääpointit. Jussin rentouduttua pyöreäksi sai alkaa ratsastaa vähän eteenkin askelta kasvattaen, mutta tätä en saanut tehtyä aivan tarpeeksi rennosti ja pehmeästi.

Lopuksi saimme hetken mennä niitä laukanvaihtoja. Pitkän sivun keskeltä käännettiin suoraan radan poikki, ja ylitettiin kaksi puomia yhden laukan välillä jatkaen linjalta uuteen suuntaan. Jommalla kummalla puomilla olisi vaihto pitänyt saada tehtyä, ja ohjeena oli käyttää pohjeapujen tukena asetusta, ei johtavaa ohjaa. Minulta meni kyllä ihan liikaa huomiota jo siihen että sain ensimmäiselle puomille askeleen sopimaan. Ajoin ja villitsin Jussin vähän liiankin isoon laukkaan, ja puomin yli harpattiin usein liian kaukaa. Tällaisessa harppauksessa Jussi kiskaisi minut eteen irti satulasta, ja tällöin ei tietysti vaihdon onnistumisesta ollut mitään toivoa. Myös askeleen sopiessa ja päästessäni antamaan jonkinlaiset vaihtoavut Jussi kiskaisi minua aina enemmän tai vähemmän etukumaraan, ja kulmaan kaarrettiin huonossa tasapainossa. Parhaimmillaan Jussi vaihtoi etujalat, mutta jäi ristilaukkaan. Oma diagnoosini oli liian huono vartalon hallinta ja istunnan pito Jussi kiskaistessa puomeilla etupainoiseksi. Laukan lyhentäminen ja kasaaminen niin että puomeille ei tultu liian lujaa ja pitkällä askeleella auttoi hieman, mutta nyt Jussi alkoi fiksuna hevosena tehdä vaihtoja ravin kautta. Se siis tiesi suunnan vaihtuvan, ja pudotti ensimmäisellä puomilla nopeasti raviin jatkaen tästä uudella laukalla eteenpäin. Laukka sinänsä oli nyt aika mukavaa ja jopa takajalkojen päällä kontrollissa, mutta aina puomeille tullessa Jussi kiskaisi minut pois tasapainosta ja suoritti tehtävän oman päänsä mukaan.

Vaihdot jäivät siis yritykseksi, mutta ei puomien ratsastus silti hukkaan mennyt. Puomeja laukatessa tuli sopivaa irrottelua, ja Jussi myös "kuumeni" laukkapuomeista niin että liikeessä oli sekä laukassa että loppuraveissa mukavaa sähköä. Täytyy myötää, että Jussi jopa vähän vei minua ajoittain ja puksutti menemään pidätteistä välittämättä kuin juna, mutta kylläpä loppukeventelyissä oli ilmavaa ja energistä ravia! Jussia on vaan niin paljon mukavampi ratsastaa silloin kun se on tällä lailla letkeä ja energinen. Loppujen lopuksi oli siis ihan hauska tunti, siitäkin huolimatta että laukanvaihdot menivät jo toista kertaa saman päivän aikana puihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti