Viikonlopuksi lämpötilat nousivat sen verran, että lauantaina pääsimme maastoon hieman pehmeämmillä pohjilla. Kävimme Vaken kanssa lenkillä Annen ja Jetin kanssa. Jo pihassa huomasin, että tänään Vakella oli hieman valppaampi ja jännittyneempi päivä. Alkumatka menikin ympäristöä tarkkaillen ja muutaman säpsähdyksen kera. Polulla ravatessa Vake ei hätiköinniltään oikein olisi ehtinyt jalkoihinsa katsoa vaan kompuroi juuriin.
Onneksi elämä helpottui kuin pääsimme ottamaan ensimmäisen laukkapätkän. Hevosillamme ei ollut haluja lähteä etenemään kovin reippaassa tempossa, mutta rauhallinen, pitkä laukkaosuus rentoutti kummasti. Tällainen laukkaverryttely teki varmasti hyvää kun koko viikolla ei kovien pohjien takia ole juuri laukkamahdollisuuksia ollut. Nyt hiekkapohja metsätiellä oli sopivan pehmeä ja hyvä laukata. Tämän pätkän jälkeen Vake olikin jo paljon rentoutuneemmassa mielentilassa, ja loppulenkistä ei enää tarvinnut kytätä takaa kimppuun käyviä mörköjä. Teimme välissä ravilenkin ja kotiinpäin mennessä tuli toinen pitkä laukkaosuus. Vake meni tyytyväisenä vetohevosen määräämässä tempossa, joka oli tälläkin laukkapätkällä suhteellisen rauhallinen. Ei siis irroteltu tänään kovin hurjaa vauhtia, mutta meno oli kuitenkin jo sujuvampaa tällä toisella laukkaosuudella.
Kotimatkan ajattelimme kävellä tavalliseen tapaan vesipolun kautta, mutta tämä suunnitelma ei ollut aivan loppuun asti harkittu. Vesipolun lammikot nimittäin olivat plussakelistä huolimatta vielä tukevasti jäässä. Kaukaa näytti siltä, että suurin polun peittävä lammikko oli sulana ja kahluukelpoinen. Niinpä ohitimme ensimmäisen jäätyneen lammikon vaivalloisesti ryteikön kautta rämpien ja pienen ojankin yli jouduttiin hyppäämään. Kaiken tämän vaivan jälkeen saimme todeta isonkin lammikon olevan umpijäässä, jää vain oli täysin läpinäkyvää ja sen päällä oli yöllisten sateiden jäljiltä vettä. Niinpä ei auttanut muu kuin kömpiä takaisin samaa reittiä ensimmäisen lammikon ohi. Tämän pienen seikkailun jälkeen palasimme sitten kotiin tietä pitkin.
Viime syksyltä ja talvelta tuttu valppaampi Vake vaikuttaisi tehneen paluuta jälleen kylmän vuodenajan koittaessa. Onneksi tämä on nyt aika lievää, ja lenkin aikana Vake kyllä ennen pitkää rentoutuu kun vaan osaan olla itse rentona enkä välitä pienistä alkujännityksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti