lauantai 3. lokakuuta 2015

Istu ja pidä

Lauantaiaamuna osallistuin Tallinmäellä estetunnille Viivillä. Olin ajatellut mennä Viivillä ihan kokemuksen kannalta ensi viikonlopun kotikisoissa, joten harjoiteltiin sen kanssa vielä ennen kisoja tämä kerta. Viivihän hanskaa estehommat oikein hyvin, mutta minä en ihan hanskaa Viiviä, joten jatkoimme siitä mihin viime viikolla jäätiin eli tasaisuuden ja kontrollin etsintää sähäkkään tammaan.

Aloitimme tutulla suoralla linjalla, johon haluttiin ensin seitsemän ja sitten kuusi laukkaa. Lisäksi päädyissä tehtiin voltit kavalettien yli. Tämä tehtävä sujui aika mukavasti. Esteet olivat aluksi pieniä ristikoita, eikä Viivi (tai kuski) kiihtynyt niistä liikaa. Sain ratsastettua tasaiset seitsemän askelta oikein hallitusti Viivin kuunnellessa hyvin. Esteitä nostettiin pieneksi pystyksi ja okseriksi, ja linja tultiin nyt kuudella laukalla. Nyt Viivi alkoi hieman kiihdyttää kohti okseria, mutta ei niin paljon että etäisyys olisi mennyt aivan pieleen. Ennen radan hyppäämistä menimme vielä kahden askeleen sarjaa. Tämä onnistui aika mukavasti, ja oli ihanan helppoa hypätä sarjaa kun laukka venyi väliin ilman mitään ongelmia. Sarjalla Viivi ei myöskään ehtinyt kiihtyä liikaa eteen. Lävistäjällä olevalta sarjalta ei kuitenkaan automaattisesti tullut myötälaukkaa, vaan jouduin korjaamaan ravin kautta.

Piirroksesta kiitos Annelle!
Lopuksi hyppäsimme radan 70-senttisenä. Tätä olin kaavaillut meille sopivaksi kisakorkeudeksi. Radan alku meni hyvin, eli lähestyminen ykkösesteelle onnistui ja hypystä tuli hyvä. Sen jälkeen kohti kakkosesteenä olevaa kavalettia laukatessa Viivi kuitenkin alkoi kiskoa eteen, ja sai minut kiskottua sen verran irti satulasta etten saanut sitä toppuuteltua kiihdyttämästä. Kavaletin jälkeen koetin hakea kontrollia takaisin, mutta kolmosesteelle tultiin vielä sekavassa rytmissä. Hyppy meni pohjaan, ja hukkasin siinä rytäkässä toisen jalustimen. Tämä tietenkin häiritsi linjan ratsastusta, ja Viivi pääsi kiihtymään välissä aivan liikaa. Neloseste ylittyi hätäisesti lähelle ajautuen ja puomi putosi. Sitten sain jalustimen takaisin jalkaan, ja loppurata sujui mukavammin. Viimeiseen kaarevaan linjaan kavaletilta pystylle (6-7) olin oikein tyytyväinen, sillä tässä annoin Viivin laukata rennosti eteen mutta rytmi pysyi tasaisena eikä tullut kiihdytystä. Tällaisesta lähestymisestä ponnistuspaikkakin löytyi luontevasti.

Koska kahden okserin suora linja meni radalla pieleen harjoiteltiin tätä vielä lopuksi lisää. Ensimmäisellä yrityksellä Viivi kiskaisi linjalla eteen ja otti kunnon kiihdytyksen, ja vahinkojen minimoimiseksi en edes yrittänyt pitää vastaan vaan annoin sen harpata linjan viidellä askeleella. Sujuva suoritus, mutta nyt haluttiin kuitenkin sitä kontrollia ja rauhallisemmat kuusi askelta. Ongelma oli sama kuin viime tunnilla, eli esteen lähestyessä linjan päässä aloin aina kallistua eteenpäin, ja silloin Viivi kiihtyi kahteensataan saman tien. Yritin siis keskittyä istumaan jämäkästi pystyssä ja välttämään eteenpäin kallistusta missään vaiheessa. Silti Viivi pääsi edelleen rykäisemään linjan puolessa välissä kiihdytyksen eteen, ja ajautui kiireisenä liian lähelle estettä. Yritin myös virheellisesti tuoda Viivin liian pienesti sisään, eli linjan ensimmäiselle esteelle pidin sitä liikaakin ja otin ponnistuspaikan liian lähelle. Tarvittiin siis rohkeutta tulla isommalla hypyllä sisään, mutta sen jälkeen istua jämäkästi satulaan ja ottaa tarvittava pidäte. Lopulta tämä onnistui kuin onnistuikin. Viivi hyppäsi ensimmäisen esteen isommin, mutta tuli sen jälkeen hyvin kiinni ja laukkasi linjan tasaisen sujuvasti ilman kiihdytystä hyvään ponnistuspaikkaan. Kyllä se malttaa, kun vaan kuski malttaa!

Tämä oli jälleen oikein opettavaista. Viivi on todellakin mahtava opettaja tällaiselle joka ei ole sähäkämpiä hevosia tottunut ratsastamaan. Ratsastajan virheistä huolimatta se kyllä menee esteiden yli eikä hermostu tai ota nokkiinsa, joten virheiden seurauksia ei tarvitse pelätä. Hallittu lähestyminen ja puomien pysyminen ylhäällä vaatii kuitenkin sitä, että pidän istuntani kasassa enkä lähde yhtään hevosen edelle, joten virheiden ja niiden korjaamisen seuraukset huomaa hyvin selvästi. Tärkeää on malttaa todellakin istua pystyssä aivan koko ajan, eikä saa luovuttaa ja antaa tamman vain kiihdyttää mielensä mukaan. Samalla Viivin pitää kuitenkin antaa laukata liikaa paketoimatta, eikä yrittää tuoda sitä esteille liian pienesti. Ope muistutti myös pohkeen oikeasta paikasta, sillä Viivin selässä jalkani tahtoivat mennä korostuneen eteen. Oikea pohkeen paikka vähän taaempana vakauttaisi ja jämäköittäisi myös istuntaa. Kisoissa meillä onkin sitten 70 sentin luokassa taitoarvostelu, joten siinäpä minulle haastetta vaikkei estekorkeus valtava olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti