Keskiviikon tunnille sain Dillen. Ratsu oli ihan mieluinen, varsinkin kun Dille jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta eli mahdolliset liikaenergiat oli jo kulutettu pois. Tunnin aiheena oli perusjuttuja, eli pohkeenväistöjä ja siirtymisiä sekä eteen-alas-ratsastusta. Pitkien sivujen keskipisteestä ratsastettiin käynnissä voltit, ja näiden jälkeen käyntiväistöä uraa pitkin. Päätyyn tullessa siirryttiin raviin tai laukkaan, ja mentiin pääty-ympyrällä kierros tai useampi tavoitellen eteen-alas-venytystä.
Koko alkutunnin olin jokseenkin hakoteillä. Dille teki kyllä pohkeenväistöt oikein nätisti ja helposti, mutta muutoin se kuunteli apujani varsin huonosti. Kun en saanut ponilta toivottuja reaktioita enkä oikein tiennyt mitä tehdä oli ratkaisuni tehdä vähän kaikkea mutta ei mitään kunnolla. Yritin ratsastaa myös aivan liikaa kädellä ja roikuin kiinni sisäohjassa. Varsinkin laukassa kädet olivat aluksi aivan liian levottomat ja koko ratsastus yhtä sähläämistä. Istunnankin kanssa oli hakemista, sillä olisi pitänyt saada vartaloa paremmin pystyyn ja lantiota alle etenkin kevyessä ravissa, mutta samalla myös jalat pitkiksi ja alapohje vakautettua paikoilleen. Dillellä oli kammoksumani kuppisatula, ja sehän tiedetään että tällaisessa penkissä tilanne on kohdallani valitettavasti joko-tai: jos lantion ja ylävartalon korjaa paikoilleen heiluvat pohkeet, ja jos taas pohkeet vakauttaa ja painaa kantapäät alas kääntyy lantio eteenpäin ja selkä notkolle.
Oikeassa kierroksessa Dille puski ympyrällä sisäkyljelle, ja ensimmäinen ratkaisuni tähän oli sisäkäden vieminen sään yli vasemmalle. Tällä yritin siis paikkailla sitä ettei sisäpohje ollut läpi, sen sijaan että olisin ottanut nimenomaan sisäpohkeen käyttöön. Seuraava ratkaisu oli sitten oikean käden levittäminen oikealle, mikä toki vaati jo vähän enemmän sisäpohkeen käyttöäkin. Tämäkään ei kuitenkaan ollut se mitä haluttiin, vaan kädet tuli pitää paikoillaan ja ratsastaa kunnolla sisäpohkeella ilman kommervenkkejä ohjalla. Kun ylipäänsä vähensin kädellä ratsastamista ja lisäsin pohkeita alkoi Dille pikkuhiljaa ravissa ja laukassa venyttää ylälinjaa hieman oikeaan suuntaan. Olisi se saanut olla pyöreämpikin, mutta joka tapauksessa vähemmän kättä ja enemmän jalkaa -periaate vaikutti johtavan oikeansuuntaiseen kehitykseen.
Välikäyntien aikana sulattelin alkutunnin havaintoja ja open korjauksia, ja koetin lopputunnin ratsastaa kevyemmällä ja rauhallisemmalla kädellä sekä keskittyä ratkaisemaan asiat pohkeella, ei ohjalla. Näillä mietteillä vasemmassa laukassa alkoi tulla hyviäkin hetkiä. Dille nosti laukat aika säpsäkästi ja yleensä paahtoi suuremmalla höyryllä ensimmäisen puolikkaan ympyrästä, mutta tämän jälkeen se tasoittui ja pääsin ratsastamaan sitä pohkeella. Itse asiassa laukka jäi välillä melkein liikaakin paikoilleen, mutta Dille tuntui aika mukavasti kokoavan itseään takaosan päälle ja laukassa oli hyvä tahti ja pyöreys. Ohjaa piti muistaa myödätä silloin kun Dille pehmeni ja myötäsi, ja kun tämän muistin tehdä niin Dille vaikutti ihan rennolta. Olisihan se saanut varmaan enemmänkin venyttää eteen ja alas, mutta pääasia että löytyi sentään tällaista rentoutta ja pyöreyttä.
Loppuraveissa Dille oli jo huomattavasti paremmin kuulolla ja pehmeämpi, joten tunti loppui osaltani vähän kesken siinä vaiheessa kun yhteinen sävel oli viimein alkanut löytyä. Alkutunti oli kammottavaa säätämistä, mutta onneksi sentään lopulta havahduin ajattelemaan mitä pitäisi tehdä toisin ja koetin korjata ratsastusta open ohjeiden mukaisesti. Ope totesikin lopuksi, että "hyökkäsin" liikaa Dillen kimppuun, eli vähemmän olisi enemmän. Selvästi Dille menikin koko ajan paremmin sitä mukaa kun älysin keventää ratsastustani ja tehdä vähemmän kaikkea ylimääräistä. Pitääpä taas muistaa se, että hevoselle täytyy antaa myös tilaa ja rauhaa suorittaa tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti