Keskiviikon tunnilla oli puomeja ja menin Taunolla. Tehtäviin kuului pääty-ympyrällä kaksi pientä kavalettia, pitkän sivun suuntaisesti neljän puomin sarja ja toisessa päädyssä ympyrällä yksittäinen ravipuomi. Puomeja ja kavaletteja mentiin ensin ravissa ja sitten laukassa, ja lisäksi toisella pitkällä sivulla tehtiin käynnissä pohkeenväistöä.
Ravissa Tauno oli ensin vähän uneliaan oloinen, eikä vastannut pohkeeseen. Aika rautakangeltakin se tuntui, ja puski todella voimakkaasti sisäänpäin vasenta pohjetta vastaan. Kavalettien ylitys ravissa ympyrällä menikin tämän puskemisen takia ensin aika tasapainottomasti, kun hevonen suorastaan kaatui sisäänpäin jälkimmäisen kavaletin kohdalla samalla kun astui sen yli ulkoetujalalla. Maapuomisarjalla ope käski antaa reilusti ohjaa jotta Tauno olisi lähtenyt paremmin venyttämään kaulaansa. Vasemmalle puskemisen takia en saanut oikeaan ohjaan minkäänlaista tuntumaa, ja katsoin parhaaksi heittää ohjat lähestulkoon löysiksi kun en muutakaan osannut. Olipas hankala tunnin aloitus, kun en saanut hevoseen oikein mitään keskusteluyhteyttä vaan se vain mennä hortoili pitkillä koivilla miten sattui.
Jatkoimme tehtävää vasemmassa kierroksessa laukaten. Tauno puski edelleen sisäänpäin, mutta itse asiassa vähemmän kuin ravissa ja kavalettien ylitys ympyrällä alkoi pikkuhiljaa sujua mukavammin. Kavalettien väli oli noin 9,5 metriä ja siihen haluttiin kaksi laukka-askelta. Taunon kanssa kaksi askelta osui väliin aika luontevasti eikä ollut tarvetta ratsastaa sen kummemmin eteen tai taakse. Lähestyminen ensimmäiselle kavaletille onnistui yllättävänkin hyvin ja yleensä askel sopi siihen mukavasti. Tässähän alkoi löytyä ihan rytmiä! Kavalettien välissä olisi vaan pitänyt päästä istumaan tiiviimmin satulassa eikä kenottaa edessä.
Neljän maapuomin sarja oli tarkoitus ratsastaa siten, että jokaiseen puomiväliin tuli yksi kokonainen laukka-askel. Välit olivat tarkoituksella lyhyet, joten nyt piti saada laukkaa kasaan. Taunon kanssa vaadittiin aivan erityistä lyhentämistä, sillä tämän hevosen laukka on luonnostaan todella pitkää. Tauno tikkasi itsensä puomiväleihin ihan kiitettävästi, vaikka ahdasta olikin. Ope muistutteli minua istumaan tiukasti pystyssä ja kiinni satulassa, jotta Tauno pysyisi lyhyenä koko sarjan loppuun asti. Pari kertaa homma meni höpöksi, kun tulimme ensimmäiselle puomille hieman kauempaa harpaten eikä Tauno sitten enää ehtinyt lyhentää askeltaan seuraaviin väleihin. Ope totesi, että ponnistuspaikkaratkaisu ekalle puomille oli sinänsä ihan oikea, mutta tässä tapauksessa tällaista kaukaa lähettämistä ei voinut tehdä koska Tauno ei kyennyt tulemaan tarpeeksi nopeasti takaisin. Ensimmäiselle puomille piti siis tulla niin lähelle ja lyhyellä askeleella kuin vain suinkin mahdollista. Viimeisellä kierroksella sain sitten Taunon tsempattua niin lyhyeen laukkaan että se todella tuntui tulevan takaosan päälle ja mahtui lyhyisiin väleihin oikein mallikelpoisesti. Enpä olisi uskonut että Tauno näin hienosti lyhenee, mutta niin se vain onnistui!
Vaihdoimme sitten oikeaan kierrokseen, ja laukkaa piti nyt saada vieläkin lyhyemmäksi sillä maapuomien välejä lyhennettiin lisää. Ympyrällä puolestaan piti kavalettien väliin saada mahtumaan kolme laukka-askelta. Tähän suuntaan laukan lyhentäminen oli paljon hankalampaa, sillä kun aloin tehdä pidätteitä ja kasata laukkaa tippui Tauno hyvin herkästi raville. Tunnin lopuksi ope totesikin, että Taunon oikea takajalka on paljon voimattomampi, ja siksi sen on tässä suunnassa vaikeampi koota ja ylläpitää laukkaa. Puomiväleihin lyhentäminen osoittautuikin toivottomaksi tehtäväksi, ja parhaimmillaan pääsimme laukassa vaivoin kahden ensimmäisen puomin yli ja loput rämmittiin ravissa. Välillä laukka putosi pois jo ensimmäiselle puomille kun yritin oikein tikata askeleen lähelle puomia. Ympyrällä lisäaskeleen mahduttaminen kavalettien väliin oli sikäli helpompaa tähän suuntaan että Tauno oli automaattisesti liiraamassa ulos vasemmalle. Näin ollen kaarre meni sopivasti ulkoreunaa myöten, mutta välillä kävi niinkin että Tauno liirasi liikaa ulos ja pääsi livahtamaan vasemmalta kavaletin ohi. Laukan lyhentämisyritykset aiheuttivat myös ympyrällä raviin putoamisia, mutta muutaman kerran onnistuttiin menemään kavaletit nipin napin kolmella askeleella.
Kaiken sähläämisen lomassa oli kuitenkin positiivista, että tunnin kuluessa yhteistyö Taunon kanssa parani alkutuntiin verrattuna ja lopussa se liikkui paljon notkeammin ja oli paremmin kuulolla. Loppuraveissa meno tuntui jo ihan mukavalta Taunon edetessä hyvällä energialla ja muoto oli jonkin aikaa rennon pyöreä. Eihän tämä Taunolla ratsastus taaskaan mitään helppoa ollut, vaan suurimman osan ajasta tuntui etten osaa yhtään mitään. Tauno kun ei osaa mennä automaattisesti, vaan se vaatii ratsastajalta paljon tukea tehtäviin sekä hyvin selkeät avut. Olo oli pitkälti kuin alkeistuntilaisella, mutta positiivista oli onnistunut laukan lyhennys vasemmassa kierroksessa sekä parempi ote hevoseen lopputunnista. Ope rohkaisi että tällä kertaa yhteistyö Taunon kanssa sujui jo paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Lisää Taunoa on minulle kuulemma luvassa. Onhan tämä varmasti opettavaista, kun on hevonen joka ei lainkaan paikkaile ratsastajan virheitä. Täytyy vaan koettaa sietää tätä osaamattomuuden tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti