Hienon hevosen selässä on helppo hymyillä

Lopuksi poseerasimme kameralle. Anne kuvasi.

Sain viikonlopulle oikein mieluisan toimeksiannon, eli sain kertaalleen liikuttaa Tallinmäen uuden, yksityiskäytössä olevan tulokkaan. Kyseessä oli kaunis pieni arabi, ruuna Paluknys eli Palle, joka on koulupuolella erittäin pitkälle koulutettu. Palle ei olekaan mikään turha kaveri vaan taitaa vaativatkin koululiikkeet piaffesta sarjavaihtoihin. Ennakkoon mietin, miten tällainen herkkä ja osaava hevonen sietäisi ratsastustani, sillä sen selässä ei ehkä ennen ole näin tumpeloa kuskia ollutkaan. Minulle oli kuitenkin kerrottu Pallen olevan erittäin kiltti ja järkevä, joten lähdin kokeilemaan sitä suurella mielenkiinnolla. Ei sitä joka päivä pääsekään tällaisen hevosen kyytiin.

Kävimme aluksi kävelemässä peltolenkin Annen kanssa, ja Palle vaikutti erittäin fiksulta myös "maastossa". Kentällä sitten alkoi varovainen tunnustelu miten Palle reagoi apuihini. Hyvinhän se reagoi, ja pohkeenväistöt käynnissä onnistuivat aivan ajatuksen voimalla hädin tuskin pohkeella kylkeen hipaisten. Ravi tuntui aluksi hankalalta, sillä en saanut itseäni vielä aseteltua koulusatulaan kovin notkeasti, ja kankean väkinäisesti keventävän ratsastajan alla ei Palle voinut liikkua kovin hyvin. Päätinkin ottaa suosiolla laukkaa melkein saman tien.

Minua oli varoitettu, että Palle ei ehkä nostaisi laukkaa ilman juuri oikeanlaisia apuja, mutta hyvin se osasi tulkita pyyntöni ja nosti laukan käynnistä oikein nätisti. Ainoa ongelma oli, että vasemmassa kierroksessa Palle tarjosi vain oikeaa laukkaa. Oli päivänselvää, että painoni oli satulassa väärin niin että Palle automaattisesti tulkitsi minun pyytävän vastalaukkaa. Koetin siirtää vasenta istuinluuta eteen ja viedä oikeaa pohjetta taakse, mutta tämä ei auttanut ja Palle nosti aina vaan oikeaa laukkaa kuten istuntani sille kertoi. Koska en omin päin osannut korjata tilannetta niin ratkaisin asian kiertotien kautta. Annoin siis Pallen nostaa oikean laukan, ja ratsastin sen jälkeen laukanvaihdon. Pallehan oli tietenkin erittäin hyvä vaihtamaan, ja tehtyäni ensin vaihdon onnistuneesti lävistäjällä totesin vaihdon onnistuvan yhtä näppärästi myös suoralla uralla. Ei tarvittu kuin ulkopohkeen siirto taakse, ja Palle teki erittäin sujuvan ja pehmeän vaihdon. Innostuinkin ratsastamaan laukanvaihtoja hieman enemmän, sillä näin helppoja ja kivoja vaihtoja en ole varmaan koskaan ennen päässyt fiilistelemään. Tein siis yksittäisiä vaihtoja lävistäjillä sekä muutamia myös uralla, ja nautin siitä kuinka kuuliaisesti ja täsmällisesti Palle vaihtoi pienillä avuilla. Yksittäiset vaihdot olivat sille varmasti hyvin helppoa pientä verryttelyä.

Pallen laukka ylipäänsä oli todella ihanaa ratsastaa. Istuntapalikat oli laukassa helpompi saada kohdilleen, ja laukassa löytyi myös vakaampi tuntuma siinäkin vaiheessa kun ravissa oli tuntuma vielä pahasti hakusessa. Palle laukkasi pyöreänä ja pehmeän tasapainoisesti, ja laukassa oli todella säätövaraa kootusta ja lyhyestä pidempään ja sujuvampaan. Hihkuin myös haltioissani joitakin uskomattoman ylämäkeen lähteviä laukannostoja. Laukkaamisen myötä Palle rentoutui ja alkoi liikkua paremmin tuntumaa kohti, ja ennen kaikkea sain omia jumeja vähän auki niin että kykenin sitten ravissakin istumaan ja keventämään luontevammin. Niinpä laukkatyöskentelyn jälkeen myös ravi toimi paremmin, ja ratsastuksen lopulla tuntui siltä että Palle rentoutui ravissa hieman venyttämään ylälinjaansa ja liikkumaan rehellisemmin pyöreänä. Tuntuman pehmeydestä ja käden vakaudesta olisi varmasti ollut paljon sanottavaa, eli sain itseni usein kiinni huomaamattomasta värkkäämisestä. Pohkeetkin heiluivat enkä saanut jalkoja aivan rennoiksi, mutta Palle oli aivan ihanan kärsivällinen kaikkia istunnan epämääräisyyksiä kohtaan. Vaikka Palle ei varmasti tällaiseen ratsastajaan ole tottunut niin se ei hermostunut yhtään vaan sieti virheitä ihailtavalla kärsivällisyydellä. Yhteistyö kuitenkin parani koko ajan sitä mukaa kun sain istuntaa rennommaksi ja toimivammaksi, ja lopussa meno oli niin laukassa kuin ravissakin paljon sujuvampaa kuin alussa.

Tätä ratsastustuokiota olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta en lähtenyt sitä tarpeettomasti venyttämään sillä ei Palle turhaa hinkkaamista tarvinnut saati ansainnut. Menin tehokkaasti reilun puoli tuntia ja sen lisäksi pitkät alku- ja loppukäynnit. Hienon Pallen ratsastaminen oli kyllä aivan poikkeuksellinen kokemus, ja nautin joka hetkestä. Tuntihevosiin tottuneelle tällainen hevonen on elämys, ja Palle oli myös kaikessa herkkyydessään erittäin opettavainen. Ainakin se kertoi minulle hyvin selvästi, että istun vinossa ja annan siksi vääränlaiset avut vasemman laukan nostossa. Vasemman laukan nosto onkin ollut mm. Vaken kanssa hankalampi, ja nyt sen syy valottui vähän uudella tavalla. "Tavishevosilla" istunnan vinous aiheuttaa sen että nosto tapahtuu hitaasti ja tahmeasti, mutta Palle osoitti saman asian nostamalla väärän puolen laukan. Siinäpä mietittävää! En tiedä, tuleeko minulle enää toiste mahdollisuutta ratsastaa Pallella, mutta olipa hienoa että ainakin tämän yhden kerran pääsin sen satulaan.