Tiistain tunnilla mentiin Vaken kanssa koulua. Vake jatkoi tällä kertaa edelliseltä tunnilta, joten sain hypätä valmiiksi lämmitellyn ratsun satulaan. Vaikuttikin siltä, että liikuttuaan alle yhden tunnin Vake oli irtonaisempi ratsastaa heti alusta alkaen ja ravissa sen kanssa pääsi saman tien mukavasti työskentelemään. Otimme myös verryttelylaukkaa pari kierrosta, ja sitten aloitettiin päivän varsinaisella tehtävällä. Menimme kuviota, johon kuuluivat keskiympyrä sekä sen molemmin puolin ratsastettavat voltit. Näin ollen tuli taivuttelua vuoroin kumpaankin suuntaan. Ensin ympyrällä ja volteilla työskenneltiin hetki käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi mentiin voltit ravissa ja keskiympyrä laukassa.
Käynnissä liike jäi aivan liian hitaaksi ja pohkeen taakse, eikä Vake oikein kunnolla lähtenyt pyöristymäänkään kun ei ollut tarpeeksi tehoja takaosassa. Tehoja ei ollut kuskissakaan, joka vain puski tasaisesti mutta ei herätellyt tahmatassua tosissaan. Ravissa liike sujui paremmin eteen, ja niinpä poni tuli tuntumalle kuin itsekseen. Taivuttelu molempiin suuntiin johti mukavan pyöreään liikkumiseen, mutta varsinkin pikkuvolteilla ravi olisi kyllä saanut olla vieläkin aktiivisempaa. Oikea puoli ei ollut ehkä vielä aivan "läpi", sillä oikealle ratsastaessa sisälapa meinasi vähän puskea sisään ja oikaista reittiä.
Laukannostot olivat tänään nahkeanpuoleisia. Sorruin helposti pieneen istunnalla tuuppaamiseen, ja taisinpa myös jäädä suunnasta riippumatta kiinni sisäohjaan laukkaa nostaessa. Nostot tehtiin siis aina voltilta ympyrälle tullessa ja suuntaa vaihtaessa, ja en saanut tässä Vakea pysymään tarpeeksi suorana pohkeiden välissä. Poni pääsi hieman liiraamaan ulospäin, mitä pahensi tietenkin se sisäohjassa roikkuminen. On niissä varsinaisissa laukka-avuissakin varmasti parannettavaa, vaikka Vake onkin aika hyvin oppinut tulkitsemaan kaikenlaisia epämääräisyyksiäni. Vaikka onkin tuttu hevonen joka osaa arvata mitä haluan niin ei se ole peruste huolimattomalle ratsastukselle.
Laukassa Vake oli aluksi aika lötkö, mutta herättelin sitä kutittelemalla raipalla. Laukkaan tuli sitten ihan mukavasti terävyttä, mutta siitä huolimatta ei löytynyt pyöreyttä siihen malliin kuin ravissa. Välittömästi raviin siirtyessä Vake loksahti aina pehmeästi luotiviivalle, mutta laukasta puuttui jokin tärkeä palikka. Osasin istua laukassa aika kivasti pystyssä ja jäntevänä, mutta olinko sittenkin vähän liian jännittynyt? Entä se sisäohja? Sisäohjan myötääminen on taas viimeaikoina tainnut hieman unohtua, joten veikkaan että tämä on ainakin yksi syy siihen että laukassa ei nyt ole sellaista rentoa pyöreyttä kuin parhaimmillaan vaikka ravissa Vake liikkuukin tosi mukavasti. Siitä voi olla iloinen, että ravissa homma toimii ja poni on suhteellisen helppo ratsastaa pyöreäksi ja notkeaksi ihan yksinkertaisella taivuttelulla. Vaan miten saman helppouden saisi siirrettyä myös laukkaan ja käyntiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti