Tämän viikon estetreenit ratsastettiin tutun sijaisopen johdolla keskiviikkona. Ratsastin Vakella, joka vaikutti tänään aivan harvinaisen laiskalta ja lötköltä. Kuumalla säällä ja laitumella oleilulla oli varmasti osansa asiaan. Emme hypänneetkään tänään mitään isoa, vaan menimme ensin huolellisesti sileällä ja lopuksi treenailimme kaarteiden ratsastusta maksimissaan noin 60 sentin esteillä.
Teimme perusteelliset verryttelyt käynnissä ja ravissa ratsastaen täys- ja vastakaartoja. Hevosten haluttiin pikkuhiljaa notkistuvan sekä alkavan liikkua itse tuntumaa kohti sen sijaan, että ratsastettaisiin kädellä taaksepäin. Erityishuomiota kiinnitettiin myös suoruuteen ja etuosan pysymiseen kaarroksissa raiteillaan rungon edessä. Vakea piti aluksi patistella oikein napakasti liikkeelle, sillä se oli todellakin poikkeuksellisen hidas pohkeelle. Suoruuden korjaaminen kaarteissa kuitenkin auttoi koko kropan töihin saamisessa. Open ohjeiden ansiosta hoksasin etenkin oikeassa kierroksessa korjata etuosaa ulkoa sisälle, ja näin saatiin ulkolapa haltuun sekä etuosa samoille urille takaosan kanssa. Saman tien Vake keveni edestä ja tuli tuntumalle pyöreämmäksi, eli korjaus oli juuri se, mitä tarvittiin. Hyvä muistutus taas kerran suoristamisen tärkeydestä. Sain myös ohjeeksi ratsastaa ympyröitä monikulmioajatuksella, eli pätkän suoristaen, sitten taas pätkän kääntäen ja taivuttaen jne. Näin hevonen joutuu koko ajan vähän vaihtelemaan kroppansa asentoa, ja palaset alkavat helpommin löytyä kohdilleen.
Tulimme ensin ravissa muutamia kertoja puomilinjojen yli. Tässä vaiheessa Vaken ravi eteni jo hieman paremmin. Edelleen sitä sai pyytää pohkeella eteen, mutta liike alkoi jo lähteä takaa tuntumaa kohti. Energia ei siis säilynyt ihan itsekseen, mutta pohkeella oli kuitenkin oikeanlainen vaikutus. Kun etuosaan oli tullut vähän keveyttä ja niskaan pyöreyttä, niin liike ylipäänsä pystyi sujumaan eteenpäin eikä tyssännyt vyöryessään etuosan päälle. Puomilinjan päätteeksi laitettiin seuraavaksi ristikko, jolle lähestyttiin puomien yli ravissa. Ravilähestymiset onnistuivat yllättävänkin helposti. Vake ei hidastanut vaan pikemminkin kiihdytti estettä kohti, joten hypyistä tuli ihan asiallisia ja matka jatkui esteeltä laukassa.
Raviristikolta tehtävää jatkettiin seuraavaksi päädyn kautta kaartaen lävistäjäesteelle, sekä tämän jälkeen pitkällä lähestymisellä toiselle lävistäjäesteelle. Aina esteen jälkeen haluttiin laukan sujuvan jouhevasti eteen saman tien, joten ohjeena oli olla istumatta tiiviisti satulaan heti hypyn jälkeen. Kaarteesta estelinjalle tullessa istuttiin lähemmäs hevosta ja pystympään, mutta kaarteissa autettiin sujuvuutta kevyemmällä istunnalla. Vake alkoi nyt laukata kohtalaisen hyvin, mutta pienille esteille sillä ei ollut erityisemmin imua. Itsekin olin turhan huolimaton näissä lähestymisissä, joten ensin tuli pari hassua ponnistuspaikkavirhettä. Sujuvuus kuitenkin parani koko ajan, ja Vake lähti liikkeelle sen verran innokkaasti, että raviristikolle lähestyessä oli hankala pysyä poissa laukalta.
Kun tehtävää oli menty pari kertaa pitkillä teillä, aloimme harjoitella tiukempia kaarteita uusintaratsastusidealla. Esteet pysyivät edelleen pieninä, joten ei ongelmaa niiden suhteen, mutta kaarteissa minun olisi pitänyt päästä kääntämään vielä enemmän ulkoa eikä niin paljon sisäohjalla. Tiukoista kaarteista tultiinkin esteille yleensä sen verran lapa ulkona, ettei laukanvaihto onnistunut hypyssä. Juuri tämän takia se ulkolapa olisi saatava käännökseen paremmin mukaan! Lopuksi kuviota pidennettiin vielä neljännelle esteelle, jolle ratsastaessa tuli tiukan kurvin jälkeen suora pätkä ennen uutta tiukkaa kurvia. Suoralle osuudelle haluttiin laukan lähtevän nohevasti eteen heti kaarteesta ulos tullessa. Jäin kuitenkin edelleen liikaa kiinni sisäohjaan, enkä ollut tarpeeksi terävänä ratsastamassa eteen vaan jäin "miettimään" liikaa. Olisi tässä vielä paljon mahdollisuuksia nipistää ajasta sekunteja pois, eli tiukka aikaratsastus ei todellakaan ole meillä huippuunsa hioutunutta edes niissä rajoissa, mihin Vaken laukka antaisi mahdollisuudet.
Harmi, että tunnilla loppui vähän aika kesken, sillä olisin tarvinnut tiukempien kaarteiden ratsastukseen ja niiden välissä laukkaamiseen lisää toistoja. Oli kuitenkin oikein hyvä, että alkutunnista otettiin kunnolla aikaa sileän työskentelyyn. Niinpä sain sentään ratsastettua lötkö-Vakea vähän paremmin pohkeen eteen ja oikein päin ennen hyppäämistä. Kiinnitetäänpä siihen suoruuteen ja ulkolapaan taas enemmän huomiota niin sileällä kuin esteradallakin.
Teimme perusteelliset verryttelyt käynnissä ja ravissa ratsastaen täys- ja vastakaartoja. Hevosten haluttiin pikkuhiljaa notkistuvan sekä alkavan liikkua itse tuntumaa kohti sen sijaan, että ratsastettaisiin kädellä taaksepäin. Erityishuomiota kiinnitettiin myös suoruuteen ja etuosan pysymiseen kaarroksissa raiteillaan rungon edessä. Vakea piti aluksi patistella oikein napakasti liikkeelle, sillä se oli todellakin poikkeuksellisen hidas pohkeelle. Suoruuden korjaaminen kaarteissa kuitenkin auttoi koko kropan töihin saamisessa. Open ohjeiden ansiosta hoksasin etenkin oikeassa kierroksessa korjata etuosaa ulkoa sisälle, ja näin saatiin ulkolapa haltuun sekä etuosa samoille urille takaosan kanssa. Saman tien Vake keveni edestä ja tuli tuntumalle pyöreämmäksi, eli korjaus oli juuri se, mitä tarvittiin. Hyvä muistutus taas kerran suoristamisen tärkeydestä. Sain myös ohjeeksi ratsastaa ympyröitä monikulmioajatuksella, eli pätkän suoristaen, sitten taas pätkän kääntäen ja taivuttaen jne. Näin hevonen joutuu koko ajan vähän vaihtelemaan kroppansa asentoa, ja palaset alkavat helpommin löytyä kohdilleen.
Tulimme ensin ravissa muutamia kertoja puomilinjojen yli. Tässä vaiheessa Vaken ravi eteni jo hieman paremmin. Edelleen sitä sai pyytää pohkeella eteen, mutta liike alkoi jo lähteä takaa tuntumaa kohti. Energia ei siis säilynyt ihan itsekseen, mutta pohkeella oli kuitenkin oikeanlainen vaikutus. Kun etuosaan oli tullut vähän keveyttä ja niskaan pyöreyttä, niin liike ylipäänsä pystyi sujumaan eteenpäin eikä tyssännyt vyöryessään etuosan päälle. Puomilinjan päätteeksi laitettiin seuraavaksi ristikko, jolle lähestyttiin puomien yli ravissa. Ravilähestymiset onnistuivat yllättävänkin helposti. Vake ei hidastanut vaan pikemminkin kiihdytti estettä kohti, joten hypyistä tuli ihan asiallisia ja matka jatkui esteeltä laukassa.
Raviristikolta tehtävää jatkettiin seuraavaksi päädyn kautta kaartaen lävistäjäesteelle, sekä tämän jälkeen pitkällä lähestymisellä toiselle lävistäjäesteelle. Aina esteen jälkeen haluttiin laukan sujuvan jouhevasti eteen saman tien, joten ohjeena oli olla istumatta tiiviisti satulaan heti hypyn jälkeen. Kaarteesta estelinjalle tullessa istuttiin lähemmäs hevosta ja pystympään, mutta kaarteissa autettiin sujuvuutta kevyemmällä istunnalla. Vake alkoi nyt laukata kohtalaisen hyvin, mutta pienille esteille sillä ei ollut erityisemmin imua. Itsekin olin turhan huolimaton näissä lähestymisissä, joten ensin tuli pari hassua ponnistuspaikkavirhettä. Sujuvuus kuitenkin parani koko ajan, ja Vake lähti liikkeelle sen verran innokkaasti, että raviristikolle lähestyessä oli hankala pysyä poissa laukalta.
Kun tehtävää oli menty pari kertaa pitkillä teillä, aloimme harjoitella tiukempia kaarteita uusintaratsastusidealla. Esteet pysyivät edelleen pieninä, joten ei ongelmaa niiden suhteen, mutta kaarteissa minun olisi pitänyt päästä kääntämään vielä enemmän ulkoa eikä niin paljon sisäohjalla. Tiukoista kaarteista tultiinkin esteille yleensä sen verran lapa ulkona, ettei laukanvaihto onnistunut hypyssä. Juuri tämän takia se ulkolapa olisi saatava käännökseen paremmin mukaan! Lopuksi kuviota pidennettiin vielä neljännelle esteelle, jolle ratsastaessa tuli tiukan kurvin jälkeen suora pätkä ennen uutta tiukkaa kurvia. Suoralle osuudelle haluttiin laukan lähtevän nohevasti eteen heti kaarteesta ulos tullessa. Jäin kuitenkin edelleen liikaa kiinni sisäohjaan, enkä ollut tarpeeksi terävänä ratsastamassa eteen vaan jäin "miettimään" liikaa. Olisi tässä vielä paljon mahdollisuuksia nipistää ajasta sekunteja pois, eli tiukka aikaratsastus ei todellakaan ole meillä huippuunsa hioutunutta edes niissä rajoissa, mihin Vaken laukka antaisi mahdollisuudet.
Harmi, että tunnilla loppui vähän aika kesken, sillä olisin tarvinnut tiukempien kaarteiden ratsastukseen ja niiden välissä laukkaamiseen lisää toistoja. Oli kuitenkin oikein hyvä, että alkutunnista otettiin kunnolla aikaa sileän työskentelyyn. Niinpä sain sentään ratsastettua lötkö-Vakea vähän paremmin pohkeen eteen ja oikein päin ennen hyppäämistä. Kiinnitetäänpä siihen suoruuteen ja ulkolapaan taas enemmän huomiota niin sileällä kuin esteradallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti