Sopivan haastava estevalmennus

Torstaina hyppelimme Vaken kanssa taas estevalmennuksessa. Iltapäivä oli aika lämmin, mutta onneksi Vake ei sentään aivan hyytynyt kuumuuteen, vaikka aluksi aika lötköltä vaikuttikin. Kun päästiin varsinaisen hyppäämisen makuun niin poni piristyi mukavasti liikkeelle. Aluksi ylitimme kolmikaarisella kiemuralla maapuomeja ja kavaletteja. Tässä tehtävässä vielä vähän nukuttiin, ja kiemura vaihtoineen alkoi onnistua toivotulla tavalla vasta sitten, kun rupesin ratsastamaan kaarteissa sisäpohjetta läpi ja suoristamaan kavaleteille kunnolla. Laukanvaihto oikeasta vasempaan vaati tällä kertaa enemmän keskittymistä, mutta tämä johtui selvästikin taipumuksesta puskea kavaletille tullessa vasemmalle lavalle.

Seuraava tehtävä sai Vaken mukavasti hereille. Tulimme pitkää suoraa linjaa, jossa oli ensin maapuomilta neljä laukkaa toiselle puomille ja tästä kolme laukkaa okserille. Vake sai näihin askelmääriin yltääkseen tulla ihan sujuvaa laukkaa, mutta tämä ei tuottanut vaikeuksia vaan nyt laukka lähti rullaamaan hyvin. Kolmen laukan välissä ennen okseria sainkin jäädä rauhassa odottamaan eikä tarvinnut ratsastaa enää ollenkaan eteen. Saatiin ihan kivoja hyppyjä okserille, joka vähitellen nousi ja oli lopulta noin 90 sentissä. Laukka tuntui tosi kivalta, ja siitä tulikin kehuja.

Sitten aloimme hypätä S-kiemuraa oikeasta laukasta vasempaan laukkaan vaihtaen (esteet 4-6). Kaarevat linjat esteiden välillä olivat noin 20 metrin mittaisia, ja meidän kuului tulla nämä kuudella laukalla eli melko tilavalla kaarteella oikaisematta. Ensimmäisellä kierroksella myöhästyin kääntämisessä ensimmäisen esteen jälkeen ja Vakekin erehtyi luulemaan, että oli tarkoitus jatkaa suoraan. Niinpä kaarteeseen tuli peräti seitsemän askelta. Tämän jälkeen sain tien korjattua kuntoon, ja kaarteet onnistuivat mukavasti kuudella laukalla. Ihan sujuvaa menoa. S-kiemuran perään jatkettiin seuraavaksi vielä lävistäjällä olevalle pysty-pysty-sarjalle. Sarjaväli oli kahdelle laukalle mitoitettu, mutta meille se oli kovin pitkä. Ensimmäisellä kerralla mokasin lähestymislinjan valinnassa täysin, ja tulimme sarjalle aivan liian oikaisten. A-osan hyppy tuli melko pohjaan, ja sitten väli olikin aivan liian pitkä eikä Vake halunnut venyttää vaan otti kolmannen askeleen mukaan. Sakkokierroksella korjasin lähestymislinjaa niin, että tulimme sisään oikomatta, mutta silti ei askel sattunut a-osalle oikein nappiin. Vake oli edelleen sitä mieltä, että tähän väliin kuului kolmas askel eli oli haluton venyttämään pidempää hyppyä b-osalle. Jätimme asian hautumaan.

Mukaan tuli vielä lisää esteitä, ja hyppäsimme nyt radan aloittaen noin 30 metrin suoralla linjalla muurilta pystylle. Tämän perään mentiin sarja ja S-kiemura. Esteet nousivat, ja ratakorkeutenamme oli suunnilleen 80-90 cm. Aloitimme muurilla ja pystyllä vähän lähelle menevillä hypyillä, eikä rata näin ollen lähtenyt ihan parhaassa mahdollisessa rytmissä liikkeelle. Sarjalla oli edelleen sama vika, eli ei aivan nappipaikkaa a-osalle ja väliin kolmas askel. S-kiemurakin meni vähän hyytyneesti tällä kertaa. Kaikesta yli, mutta sujuvuus oli vähän hukassa. Niinpä jatkoimme saman tien uudestaan sarjalle, johon tikattiin vieläkin lisäaskel hyvästä yrityksestä huolimatta. Tällainen ei nyt kelvannut, vaan sain käskyn jatkaa vielä suunnanvaihdon lävistäjäpystyn yli ja tulla taas uudestaan sarjalle. Nyt laukka lähti viimein oikein kunnolla eteen, ja onnistunut hyppy helpolle yksittäisesteelle auttoi saamaan rytmistä kiinni. Lennätin Vakea eteenpäin ennen sarjaa, ja viimein saatiin sujuvampi paikka ja hyppy a-osalle. Kun imu eteenpäin säilyi, niin väli menikin ihan mukavasti kahdella laukalla. Onnistuihan se lopulta! Sitten jatkoimme vielä uudestaan S-kiemuralle, jolla edettiin myöskin paremmin ja päästin sujuvasti hyviin paikkoihin. Jälkimmäiselle kaarelle Vake kylläkin pääsi oikaisemaan, mutta ratkaisin tilanteen ratsastamalla eteen ja kaarre menikin kivasti viidellä laukalla. Pienen hetkellisen hyytymisen jälkeen saimme siis loppuun hyvät suoritukset sekä sarjalle että kiemuralle.

Vake meni kyllä taas oikein kivasti ja yritteliäästi, ja voin olla ihan tyytyväinen siihen, että hieman teknisempikin tehtävä eli S-kiemura onnistui yli 80 sentin korkeudella. Vake onneksi auttaa minua paljon eikä nirppanokkaile pienistä epäonnistumisista, ja yhdessä tekemisen meininki on hyvä. Tämänpäiväisten tehtävien suorittaminen ei tuntunut varsinaisesti helpolta, mutta niistä selvittiin asiallisesti kunhan vaan ratsastin enkä hutiloinut. Näin sen tietysti kuuluu valmennuksissa ollakin, eli ei körötellä vain mukavuusalueella vaan pitää myös olla hieman haastetta. Ei haittaa, jos ei ensimmäisellä yrityksellä osu aivan nappiin, vaan tärkeintä on onnistua korjaamaan virheet ja suorittamaan tehtävä lopulta oikein.

P.S. Jo kaksi vuotta takana Vaken kanssa! Yhteinen taival alkoi 2.6.2014, joten vuosipäivä oli tänään.