torstai 23. kesäkuuta 2016

Tehotorstain toinen kouluvalmennus

Päivän toisen kouluvalmennuksen menin Vakella. Alun perin olin aikonut ratsastaa itsenäisesti, mutta kun viimeisessä Artsin ryhmässä oli tilaa, niin meninkin mukaan tunnille. Tulipahan välillä kunnon koulutreeniä Vakellekin. Vake ei ollutkaan nyt niin toivottoman laiska kuin eilen vaan tuntui heti alussa vähän kevyemmältä etuosastaan. Aasian jälkeen Vaken ratsastaminen tuntuu myös aina jotenkin hassun helpolta. Vake on koko ajan tasapainossa eikä varmasti häviä alta mihinkään, eli se on kuin suuri, vakaa ja tasainen laiva verrattuna kiireisempään pikkutammaan.

Verryttelimme ratsastamalla suurta ympyräkahdeksikkoa ensin ravissa ja sitten toisen ympyröistä laukaten. Vake ei aluksi ollut aivan viimeisen päälle pyöreä, mutta kuitenkin aika mukavasti tuntumalla ja kohtalaisen kevyenä etuosastaan. Ei siis vaikuttanut ollenkaan toivottomalta. Liikettä sai tietenkin jonkin verran ratsastaa eteenpäin. Ulkolapa liiraili välillä omia reittejään, ja olin eilisen tunnin ansiosta tästä vähän tietoisempi. Laukannostot olivat hieman hitaita ja ponnettomia, mutta laukka kuitenkin pyöri kohtalaisesti. Pari laukkapätkää auttoi liikkeen irrottamisessa, ja Vake ravasi paremmin niiden jälkeen.

Myös tämän tunnin aiheena olivat siirtymiset lävistäjillä. Vakellekin tekee ehdottomasti hyvää tällainen takaosan herättely. Ravi-käynti-ravi-siirtymisissä se oli ensin aivan liian lötkö, mutta kun olin sinnikäs, niin meno parani koko ajan. Ongelma oli vanha tuttu, eli käyntiin tultiin töksähtäen ja käynnissä Vake lösähti heti pois kuolaimelta lakaten työskentelemästä kunnolla. Ravissa kyllä tuli ihan kelpo menoa, ja sitä mukaa kun Vake oli paremmin kuolaimella ja pyöreänä irtosi liikettäkin letkeämmin. Kun lävistäjälle päästiin mukavasti pyöreänä ja takaa ravaten, onnistuivat myös siirtymiset vähän sujuvammin. Aktiivisuudesta sai kyllä muistutella ja tuntumaa kohti ihan ratsastaa, mutta Vake kuitenkin vastasi pohkeeseen eikä tullut varsinaisesti puskemisen makua. Yritin muistaa istua takaosan päällä ja nostaa vähän käsiäkin ylös, tavoitteena saada lisää ryhtiä koko ratsukkoon.

Laukannostot otettiin mukaan siten, että lävistäjän alussa tehtiin edelleen siirtymisiä käyntiin ja niiden jälkeen nostettiin ravista laukka lävistäjän loppupuolella. Tänään en kyllä saanut laukannostoja onnistumaan niin hyvin kuin parhaimmillaan, vaan ne olivat aina vähän lötköjä. Ehkä apujen ajoituksessa oli pientä ongelmaa, tai ehkä vaan ravin olisi pitänyt olla vielä aktiivisempaa nostoon tullessa? Lopuksi muutimme tehtävää siten, että laukkasimme ensin pääty-ympyrällä ja tästä lävistäjälle, jonka puoleen väliin tuli siirtyminen raviin. Ympyrällä työskennellessä tuli laukassakin pyöreämpiäkin hetkiä, ja laukka tuntui mukavan pontevalta. Varsinkin oikea laukka toimi pätkittäin kivasti. Ohjeena oli vähän liikutella ulko-ohjaa ja tehdä sillä pidätteitä, jottei Vake pullauttanut vasenta lapaa ulos ja laukannut pää mutkalla oikealle. Samalla ulko-ohjan pidätteiden oli tarkoitus lyhentää ponia edestä. Siitäpä Vake sitten loksahti laukassakin näppärästi tuntumalle, ja laukka tuntui jo ihan kouluratsastuslaukalta. Raviin siirtymiset lävistäjillä olivat meille helppoja, ja mukavaa oli, ettei Vake töksähtänyt raviin, vaan siirtyminen oli kohtuullisen pehmeä ja ravi jatkui siitä eteenpäin letkeästi.

Lopuksi ratsastimme vielä muutamat siirtymiset ravin sisällä. Lävistäjille ja pitkille sivuille tultiin ravia lyhentäen ja kasaten, ja tästä lähdettiin pidentämään ja ratsastamaan eteen ennen huolellista siirtymistä takaisin lyhyeen raviin. Huolellisesti valmisteltuna eli energian säilyttäen lyhennettynä ja pyöreänä liikkuessaan Vake lähti kasvattamaan ravia varsin asiallisesti. Sehän oli jopa pohkeen edessä! Siirtyminen takaisin lyhyempään raviin olisi kuitenkin vaatinut vielä lisää selkeyttä, eli pidentämisen jälkeen ravi jäi vähän "jyräämään" eteenpäin. Vaikutti siltä, että Vaken parhaimman työskentelyn hetket olivat tunnin lopulla jo ohi, joten se ei ihan enää jaksanut tsempata itseään pidemmästä ravista lyhyeksi ja takaosan päälle. Voi myös olla, että kuskillakin alkoi keskittyminen rakoilla päivän toisen valmennustunnin loppupuolella.

Vakekin yllätti tänään positiivisesti. Onhan se aina sellainen köntys, mutta mukaan mahtui myös ryhdikkäämpiä pätkiä. Mielestäni tässä liikuttiin jo melko asiallisesti tuntumaa kohti. Laukassakin välähtelee hyviä pätkiä, joten jospa siitäkin askellajista alkaisi viimein tulla kouluratakelpoista. Vaken kanssa kyllä aivan erityisesti korostuu se, että minun täytyy aktiivisesti korjata istuntaa pystyyn ja "takaosan päälle" sekä nostaa käsiä kannetummaksi. Raskassoutuinen, etupainoisuuteen taipuvainen Vake vetää minut niin helposti myöskin etupainoiseksi. Oman ryhdistäytymisen kautta voin kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ponin ryhtiin ja liikkeen suuntautumiseen hieman enemmän ylämäkeen. Vaken liikkuminen tuntuu niin paljon paremmalta heti, kun sitä saa vähänkään pois etuosansa päältä, ja silloin se alkaa myös mennä pohkeesta oikeasti eteenpäin. Kun näistä hetkistä saa kiinni, niin tietää taas mitä tavoitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti