Keskiviikkona olimme Vaken kanssa estetunnilla. Tunti alkoi raskaan hiostavassa säässä, mutta taivaalle kerääntyi nopeasti synkkiä pilviä, ja hypätessä saimmekin jo niskaan kunnolla vettä. Reipas sadekuuro pikemminkin virkisti kuin häiritsi, joten emme antaneet sääolosuhteiden haitata ulkona hyppäämistä.
Menimme ensin puomi- ja kavalettikuviota, joka sisälsi laukanvaihtoja kentän poikki. Yksittäisille kavaleteille pääsimme näppärästi ja sujuvasti, mutta kentän poikki ratsastettava kahden puomin sarja kahden laukan välillä sujui nihkeästi. Vasemmassa laukassa Vake pääsi aina puskemaan ja oikaisemaan kaarretta puomeille, jolloin laukan imu kärsi ja linja meni vinoon. Oikeassa laukassa samalle puomisarjalle päästiin paljon helpommin ja sopivaan askeleeseen. Vasemmalle puskemisen ongelma ei myöskään jäänyt tähän, vaan kummitteli myös myöhemmissä tehtävissä.
Seuraavaksi hyppäsimme verryttelykierroksen, joka sisälsi okserin lävistäjällä, pitkän suoran linjan kavaletilta pystylle sekä viiden laukan kaarevan linjan muurilta kavaletille. Vake laukkasi ihan napakasti, mutta otti pienellä pystyllä kuitenkin puomin alas. Muurille tultiin vasemmassa laukassa vasemmalle puskien, mikä hieman sotki ponnistuspaikan löytämistä. Saimmekin ottaa muuri-kavaletti-linjan heti uudestaan. Nyt keskityin ratsastamaan huolellisemmin keskelle muuria ja torppaamaan vasemmalle liiraamisen. Näin tulikin nappilähestyminen, jonka jälkeen oli muurilta helppo jatkaa huolellinen kaarre kavaletille. Vake meni linjan sujuvasti viidellä laukalla kuten muutkin hevoset.
Verryttelytehtävien jälkeen hyppäsimme radan. Suurimmat esteet olivat kasikymppiä ja osa hieman matalampia. Vake oli tunnin mittaan herännyt mukavasti, ja lähti nyt mainiolla energialla liikkeelle. Ensimmäisellä kaarevalla linjalla taidettiin hieman oikaista, joten okserille ajauduttiin vähän turhan lähelle. Hypyt olivat kuitenkin ihan napakoita. Pitkä suora linja meni mukavassa rytmissä, mutta muurille kaartaessa päästin Vaken taas valahtamaan vinoon vasemmalle. Sen seurauksena hyppy muurille meni pohjaan. Okserin ja pystyn kaarevalla linjalla sorruin edelleen pieneen oikaisuun, eli tilaa olisi voinut ottaa tässä enemmän. Rata päättyi kahden askeleen pysty-pysty-sarjaan pitkällä lähestymisellä. Olin edelleen huolimaton suoruuden kanssa, ja Vaken puskiessa vasemmalle meni ponnistuspaikka höpöksi. Yritin usuttaa hyppyyn kaukaa, mutta Vake tökkäsi mukaan hätäisen lisäaskeleen.
Hyppäsimme uudestaan vielä kaarevat linjat sekä sarjan keskittyen suorempiin lähestymisiin. Virheistä viisastuneena lopetin myös estettä kohti puskemisen, ja annoin Vaken katsoa ponnistuspaikkaa rauhassa itse. Muurille tulimmekin nyt suoremmin, ja paikan jäädessä vähän kauas Vake pomppasi omasta aloitteestaan isomman hypyn. Pääsin vaikeuksitta mukaan hyppyyn, ja kaareva linja jatkui sujuvasti eteenpäin. Myös toisella kaarevalla linjalla ratsastin ajatuksen kanssa hakien kaarteesta tilaa, joten pystylle tuli nyt parempi suoristus ja enemmän tilaa esteen eteen. Sarjalle tultiin myöskin suoremmassa, mutta askel ei tälläkään kertaa sattunut aivan ideaaliin ponnistuspaikkaan. Jäin odottamaan puskematta, jolloin Vake loikkasi hyppyyn kaukaa ja selvitti sarjan sujuvasti.
Viimeinen hyppykierros oli kaikin puolin varsin kivaa menoa, kun ratsastin järki päässä ja keskittyen lähestymisten suoruuteen esteille tuuppaamisen sijaan. Näköjään onnistun aina unohtamaan, että väkisin puskemalla tulee vain töpöaskelia, kun taas rauhassa odottamalla Vake yleensä lähtee hyppyyn kauempaa. Tämän kokoisilla esteillä Vake kyllä selvittää tilanteen, kunhan en sitä häiritse. Laukka meillä on nyt mukavasti kunnossa, ja tänään en myöskään mielestäni sukellellut hyppyyn tai heittänyt pohkeita taakse, vaan istunta hypyissä tuntui ihan napakalta. Tänään minulla ei ollut turvaliiviä päällä, joten voi pohtia, olisiko tällä seikalla osuutta luontevampaan hyppyihin mukautumiseen. Aina löytyy jotain korjattavaa, mutta jospa edes niistä pahimmista sukeltamisista olisi taas tällä erää päästy.
Menimme ensin puomi- ja kavalettikuviota, joka sisälsi laukanvaihtoja kentän poikki. Yksittäisille kavaleteille pääsimme näppärästi ja sujuvasti, mutta kentän poikki ratsastettava kahden puomin sarja kahden laukan välillä sujui nihkeästi. Vasemmassa laukassa Vake pääsi aina puskemaan ja oikaisemaan kaarretta puomeille, jolloin laukan imu kärsi ja linja meni vinoon. Oikeassa laukassa samalle puomisarjalle päästiin paljon helpommin ja sopivaan askeleeseen. Vasemmalle puskemisen ongelma ei myöskään jäänyt tähän, vaan kummitteli myös myöhemmissä tehtävissä.
Seuraavaksi hyppäsimme verryttelykierroksen, joka sisälsi okserin lävistäjällä, pitkän suoran linjan kavaletilta pystylle sekä viiden laukan kaarevan linjan muurilta kavaletille. Vake laukkasi ihan napakasti, mutta otti pienellä pystyllä kuitenkin puomin alas. Muurille tultiin vasemmassa laukassa vasemmalle puskien, mikä hieman sotki ponnistuspaikan löytämistä. Saimmekin ottaa muuri-kavaletti-linjan heti uudestaan. Nyt keskityin ratsastamaan huolellisemmin keskelle muuria ja torppaamaan vasemmalle liiraamisen. Näin tulikin nappilähestyminen, jonka jälkeen oli muurilta helppo jatkaa huolellinen kaarre kavaletille. Vake meni linjan sujuvasti viidellä laukalla kuten muutkin hevoset.
Verryttelytehtävien jälkeen hyppäsimme radan. Suurimmat esteet olivat kasikymppiä ja osa hieman matalampia. Vake oli tunnin mittaan herännyt mukavasti, ja lähti nyt mainiolla energialla liikkeelle. Ensimmäisellä kaarevalla linjalla taidettiin hieman oikaista, joten okserille ajauduttiin vähän turhan lähelle. Hypyt olivat kuitenkin ihan napakoita. Pitkä suora linja meni mukavassa rytmissä, mutta muurille kaartaessa päästin Vaken taas valahtamaan vinoon vasemmalle. Sen seurauksena hyppy muurille meni pohjaan. Okserin ja pystyn kaarevalla linjalla sorruin edelleen pieneen oikaisuun, eli tilaa olisi voinut ottaa tässä enemmän. Rata päättyi kahden askeleen pysty-pysty-sarjaan pitkällä lähestymisellä. Olin edelleen huolimaton suoruuden kanssa, ja Vaken puskiessa vasemmalle meni ponnistuspaikka höpöksi. Yritin usuttaa hyppyyn kaukaa, mutta Vake tökkäsi mukaan hätäisen lisäaskeleen.
Hyppäsimme uudestaan vielä kaarevat linjat sekä sarjan keskittyen suorempiin lähestymisiin. Virheistä viisastuneena lopetin myös estettä kohti puskemisen, ja annoin Vaken katsoa ponnistuspaikkaa rauhassa itse. Muurille tulimmekin nyt suoremmin, ja paikan jäädessä vähän kauas Vake pomppasi omasta aloitteestaan isomman hypyn. Pääsin vaikeuksitta mukaan hyppyyn, ja kaareva linja jatkui sujuvasti eteenpäin. Myös toisella kaarevalla linjalla ratsastin ajatuksen kanssa hakien kaarteesta tilaa, joten pystylle tuli nyt parempi suoristus ja enemmän tilaa esteen eteen. Sarjalle tultiin myöskin suoremmassa, mutta askel ei tälläkään kertaa sattunut aivan ideaaliin ponnistuspaikkaan. Jäin odottamaan puskematta, jolloin Vake loikkasi hyppyyn kaukaa ja selvitti sarjan sujuvasti.
Viimeinen hyppykierros oli kaikin puolin varsin kivaa menoa, kun ratsastin järki päässä ja keskittyen lähestymisten suoruuteen esteille tuuppaamisen sijaan. Näköjään onnistun aina unohtamaan, että väkisin puskemalla tulee vain töpöaskelia, kun taas rauhassa odottamalla Vake yleensä lähtee hyppyyn kauempaa. Tämän kokoisilla esteillä Vake kyllä selvittää tilanteen, kunhan en sitä häiritse. Laukka meillä on nyt mukavasti kunnossa, ja tänään en myöskään mielestäni sukellellut hyppyyn tai heittänyt pohkeita taakse, vaan istunta hypyissä tuntui ihan napakalta. Tänään minulla ei ollut turvaliiviä päällä, joten voi pohtia, olisiko tällä seikalla osuutta luontevampaan hyppyihin mukautumiseen. Aina löytyy jotain korjattavaa, mutta jospa edes niistä pahimmista sukeltamisista olisi taas tällä erää päästy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti