Hailuoto, päivä 1: Potinlahdelta Pöllään

Hyypänmäen maisemia.

Myös tänä kesänä oli aivan ehdottomasti saatava viettää viikonloppu hevosten kanssa Hailuodossa. Viime syyskuussa tehty retki oli niin unohtumaton kokemus, että kaikki halusivat tietysti lisää samaa. Tällä kertaa reissu toteutuikin jo näin alkukesästä. Mukaan lähti kaikkiaan kahdeksan ratsukkoa, yhtenä niistä minä vanhalla tutulla Vakella. Hevoslauma kuljetettiin saareen kuorma-autolla ja kahdella trailerilla, ja matkaan lähdettiin perjantaina aamupäivällä siten, että ehdimme kello 12:n lautalle. Saareen päästyämme ajoimme muutamia kilometrejä lauttarannasta eteenpäin, ja purimme hevoset autosta Potinlahden liepeillä. Lähdimme siis matkaan lähestulkoon samasta kohdasta ja samoja polkuja kuin viime reissulla. Sää oli hieman pilvinen ja tuulinen, mutta ei satanut.

Alkumatka kulki kuivia kankaita pitkin, ja nousimme Hyypänmäelle. Tuttuja maisemia, mutta kyllä näitä kelpaa katsella moneen kertaan. Kuljimme Hyypänmäen harjuja pitkin kiipeillen mäkiä ylös ja alas. Harjuilla seikkailemisen jälkeen jatkoimme tuttuja metsäreittejä kohti länttä, ja matka taittui joutuisasti kun kaikki reitit olivat ainakin retken johtajalla ulkomuistissa eikä tarvinnut yhtään suunnistaa tai tehdä harhapistoja. Pian tulimmekin jo tuttuun laukkapaikkaan, ja hurautimme kankaan halki ainakin parin kilometrin mittaisen laukkapätkän. Siinäpä matka eteni jouhevasti, ja laukkaaminen sujui rennon reippaasti. Tämän jälkeen olimme pian risteyksessä, josta käännyttiin etelään kohti kirkonkylää. Edessä oli vähän kosteampaa ja rehevämpää maastoa edelleen tuttuja reittejä pitkin. Täällä oli paikoin melko sankkojakin hyttysparvia, ja Vake oireili näissä kohdissa pään heittelyllä ja oli kovin tuskaisan oloinen. Onneksi suurin osa reiteistämme oli tänään niitä kuivempia kankaita, joilla ötökkäongelmaa ei juurikaan ollut ja Vakekin meni tyytyväisenä. Otimme vielä toisen pitkän laukkapätkän ennen kuin putkahdimme peltotielle ja sitä seuraten kylälle.

Tällä kertaa emme jääneet kylälle yöpymään, vaan matka jatkui vielä saaren eteläreunalle Pöllään. Pysähdyimme kylällä kuitenkin Salen pihassa, ja haimme kaupasta mehua ja jäätelöä. Tämän pienen tauon jälkeen taitoimme rauhallisesti viimeiset kilometrit Pöllään. Matka Potinlahdelta kylälle asti oli tosiaan ollut samaa reittiä kuin viime kerralla, mutta Pöllään ratsastaessa maisemat olivat uusia. Nämä olivatkin etupäässä maalaisteitä peltojen ja maalaistalojen ohitse, sekä loppumatkasta kopsuttelimme vähän asvalttitietäkin pitkin. Perillä meitä odottivat rantamökit ja hevosia metsälaidun Pöllänlahden rannassa.

Pöllänlahti häämöttää jo vasemmalla.

Ennen kuin asetuimme aloillemme kävimme vielä ilman satuloita rannalla kahlaamassa ja rohkeimmat vähän uimassakin. Päädyin itsekin heittämään kengät pois, jotta pääsimme Vaken kanssa kahlaamaan vähän syvemmälle. Housut kastuivat suunnilleen polviin asti, sillä pohjassa oli hieman yllättäviä syvennyksiä. Koska sää ei ollut mikään lämmin, ei minulla ollut hinkua kastautua tämän perusteellisemmin. Vake tosin teki rantavedessä perinteisen mahalleen laskeutumisen, mutta ei onneksi heittäytynyt piehtaroimaan kuski selässä vaan nousi kiltisti ylös ilman pyörähdystä. Vedessä läträämisen jälkeen vuorossa olikin ihan luvan kanssa piehtarointia ihanan pehmeällä rantahiekalla. Osa hevosista suorastaan sekosi eikä olisi millään malttanut lopettaa hiekassa pyörimistä, mutta Vake kierähti maassa hillitysti vain pari kertaa.

Pöllän mökkirannassa. Kuvasta kiitos Annelle.

Ennen laitumelle päästämistä hevoset saivat reippaasti hyttysmyrkkyä suojakseen, ja sen jälkeen ne pääsivät viettämään iltaa syömisen ja lepäämisen merkeissä. Ratsastajilla oli samansuuntainen iltaohjelma saunalla ja uimisella höystettynä. Olipa mukava aloituspäivä vaellukselle, ratsastusosuus meni sujuvasti hienoja reittejä pitkin ja parinkymmenen kilometrin päivämatka oli varsin sopiva.

Hevosten yöpaikka.