maanantai 6. kesäkuuta 2016

Istuntatalkoot jatkuvat

Maanantain tunnin jokeriratsu oli Hilima. Silläpä en ollut mennytkään pitkiin aikoihin. Heti tunnin alussa totesin, että Hiliman ratsastettavuus oli huimasti parantunut aikaisemmasta. Sehän oli heti ohjat ottaessa niska nyökyssä ja kevyt, ja näin ollen sitä pääsi mukavasti myös taivuttamaan. Hilimalla kun on ne kaksi eri moodia, ratsumoodi lyhyenä ja pyöreänä sekä ravimoodi pää pitkällä lankkuna juosten, ja ero näillä on kuin yöllä ja päivällä. Nyt ratsumoodi tuli vähän niin kuin ilmaiseksi, joten alku oli oikein mukava. Raviverryttelyssä Hilima sitten kulkikin oikein sievästi ja tahdikkaasti. Kivaa, mutta en ehkä voi ottaa itselleni kunniaa tästä. Kertasimme hetken aikaa ilman jalustimia keventämistä, ja sain kiinnittää erityistä huomiota pohkeiden paikoillaan pysymiseen.

Tunti keskittyikin ainakin omalta osaltani istuntaan. Nyt ei ollut muulla väliä kuin sillä, että istuin pystyssä tai vähän liioitellen jopa takanojassa. Aloimme ratsastaa uralla siirtymisiä ottaen käynnistä lyhyitä harjoitusravipätkiä. Tässä vaiheessa Hilima muuttui hätäisemmäksi, sillä ilmeisesti se ajatteli, että alkuravien jälkeen nyt olisi laukkahommien aika. Ope painosti ja kannusti nojaamaan taakse koko ajan myös läpi siirtymisten (niissä lösähtäminen tapahtui helpoiten) ja pitämään napakasti vastaan vatsalihaksilla. Ohjeena oli maha eteen ja selkä pois notkosta, eli jopa vähän pyöreyttä alaselkään. Lievä takanoja-asento tuntui ajavan Hilimaa eteenpäin, ja samalla voi tietysti miettiä, saisiko tällä tavalla liikkeelle myös ne laiskat punkerot.

Ratsastimme vielä tuttuja pituushalkaisijatehtäviä, ensin ravissa väistäen pituushalkaisijalta muutaman metrin uraa kohti ja takaisin. Väistöt menivät vähän niin ja näin, sillä Hilima oli edelleen hieman kiireinen eikä ottanut pidätettä kunnolla vastaan. Sen kerran kun sain hevosen tuotua pituushalkaisijalle malttavaisena ja lyhyenä ravaten onnistuivat väistöt ihan asiallisesti. Istunnallahan se Hilima olisi pitänyt saada pysymään tällaisena lyhyenä pakettina koko ajan, ohjista vetäminen ei auta.

Pituushalkaisijalla mentiin vielä laukkatehtävää, jossa kolmannes linjasta tultiin laukassa, siirrettiin raviin ja nostettiin viimeiselle kolmannekselle uuden suunnan laukka. Periaatteessa ei mitään vaikeaa, mutta Hilima kyllä kuumui laukasta sen verran, ettei homma pysynyt enää kunnolla näpeissä. Laukassa posotettiin ja ravissa posotettiin, ja kaarteet olivat hurjaa sisäänpäin kaatumista. Aika höpöksi siis meni koko tehtävä. Ihan ensimmäinen juttu oli tietysti istua satulaan niin jämäkästi kuin pystyin, ja nojata sinnikkäästi taakse. Samalla sain kyllä kertoa Hilimalle ihan napakasti, että nyt ei kaahoteta eikä posoteta vaan mennään ratsulaukkaa. Suunnilleen kierroksen ajaksi sain Hiliman jopa loksahtamaan laukassa kuulolle ja pyöreäksi, ja kylläpä se meno vaan oli ihan erilaista kun hevonen laukkasikin edestä lyhyenä ja hanskassa. Tällaisena kun olisin saanut sen pysymään koko ajan!

Hilima oli hyvä opetteluhevonen istuntatunnille. Sen kanssa ei ollut mitään paineita sen suhteen, että pitäisi saada hevonen kulkemaan hyvin. Yllättävän nätistihän Hilima kuitenkin parhaina hetkinä meni. Istuminen kyllä helpottui paljon silloin, kun Hilima liikkui kuuliaisesti ja pyöreänä, joten kyllä sitä kannatti sellaiseksi yrittää ratsastaa. Reipas hevonen tietysti asettaa istunnalle vähän toisenlaisia haasteita kun ne tutummat hitaat hevoset, mutta yhtä kaikki vain toimivan istunnan kautta voi hevosenkin saada oikeasti toimimaan. Istunnassa riittää työmaata minulle, joten ei auta kuin käydä asian kimppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti