sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Hailuoto, päivä 3: Marjaniemestä Potinlahdelle

Viimeisenä vaelluspäivänä meillä oli viikonlopun lämpimin sää ja pisin ratsastusmatka, arvioni mukaan noin 25 km Marjaniemestä takaisin lähtöpisteeseemme Potinlahdelle. Olimme ratsailla hieman ennen kymmentä, ja lähdimme etenemään Marjaniemestä pohjoiseen kohti Keskiniemeä ja saaren pohjoispuolen hiekkarantoja. Alkumatka kulki jäkälän peittämiä hiekkakankaita ja mökkiteitä pitkin, ja taitoimme myös hyvän matkaa rentoa laukkaa. Tänään saimme olla suurimmaksi osaksi rauhassa ötököiltä, mikä oli minulle ja Vakelle helpotus.

Jäkälää ja matalaa mäntyä rannan tuntumassa.
Kun olimme ohittaneet Marjaniemen pohjoispuolella olevat mökkitontit, pääsimme kulkemaan rantaa pitkin. Täällä hiekkarantaa tosiaan riitti, se vain jatkui ja jatkui kilometrin toisensa jälkeen edessämme. Otimmekin rannalla oikein kunnon laukkapätkän, joka kesti ainakin pari kilometriä. Aivan kuten eilen rannalla laukatessa, hevoset etenivät innokkaasti ja saimme nauttia vauhdin hurmasta. Vake oli oikein reippaana. Välillä piti ihastella vasemmalla puolella olevaa sinistä merta, ja välillä taas edessä avautuvaa loputonta rantaa. Jos mahdollista, niin tämä oli ehkä eilisiäkin laukkoja hienompi kokemus. Kun pääsimme Keskiniemeen, joka on varmasti suosikkipaikkojani maailmassa, jatkoimme pienen käyntitauon jälkeen vielä laukkaamista matalassa rantavedessä. Näiden elämysten kuvailemisessa ei vaan riitä mitkään superlatiivit, joten ehkä tyydyn toteamaan, että oli parasta ikinä!

Rannalla ja meressä rallaamisen jälkeen olimme saavuttaneet Keskiniemen pookin, jonka kohdalta käännyimme tuttua polkua sisämaahan päin, ja taitoimme lyhyen matkan Sunijärvelle sekä sen rannalla sijaitsevalle eräkämpälle lounastauolle. Sunijärven kämppä on oikein viehättävä paikka, mutta aluksi meinasi loppua huumorintaju, kun järven viereiseltä suolta hyökkäsi hillitön määrä hyttysiä kimppuun. Alkushokin jälkeen kävi kuitenkin niin, että hyttyset yksinkertaisesti loppuivat kesken, ja saimme loppujen lopuksi viettää evästauon varsin miellyttävissä ja vähäitikkaisissa tunnelmissa. Hevoset rauhoittuivat lepotauolle heinien ääreen ja ratsastajat eväiden pariin nuotiolle.


Vake katselee Sunijärvelle.
Kaikessa rauhassa syötyämme ratsastimme samaa reittiä takaisin Keskiniemen rantaan, ja tästä jatkoimme saaren pohjoisrantaa pitkin itää kohti. Koska vesi oli edelleen matalalla, oli koko pohjoinen ranta helposti kuljettavissa hiekkasärkkiä pitkin. Matkasimme särkältä toiselle välillä veden halki kahlaten, ja saimme nauttia merimaisemista koko rahan edestä. Joutsenia näkyi olevan paljon.



Ihan koko matkaa emme jatkaneet rantareittiä, vaan lopulta kurvasimme rantaheinikon läpi sisämaahan ja metsäreiteille. Rantapusikoista mukaan tarttuneet hyttysparvet karistettiin kannoilta reippaalla laukkapätkällä mäkisellä metsäpolulla. Viimeiset kilometrit kuljettiin samoja kankaita, joilla olimme aloittaneet reissun perjantaina, ja ohitimme Hyypänmäen. Polut olivat lopussa tuttuja, joten siinä tiesi jo ratsastavansa aivan viimeistä taivalta ennen retken vääjäämätöntä loppua. Vielä viimeisellä polulla otettiin sujuva laukkapätkä, ja sen ansiosta saavuimme Potinlahdella odottaville hevosautoille juuri ajoissa ehtiäksemme lähes minuutilleen iltapäiväkolmen lautalle.

Uskomattoman upea viikonloppu hujahti aivan liian nopeasti, ja siihen mahtui monta unohtumatonta hetkeä. Kotimatkalla lautalla tuntui, kuin sydän olisi jäänyt Hailuotoon. Jospa palaamme tänne taas uudestaan. Kiitos tämänkertaisesta retkestä Tallinmäelle ja mukana olleille!

1 kommentti: