perjantai 3. kesäkuuta 2016

Etukenon torjuntatalkoot

Perjantai oli tuttuun tapaan Artsipäivä ja Aasia päivän poni. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tälläkin kertaa. Aloitimme raviverryttelyllä ratsastaen pitkille sivuille hyvin loivat kiemurat ja päätyihin ympyrät. Lähdin ratsastamaan Aasiaa tutuilla periaatteilla, eli aluksi kunnolla eteenpäin ja tasaisella tuntumalla. Ihan heti ei pyöreyttä löytynyt, mutta olin valmentajan mukaan juuri oikeilla jäljillä kun pyysin napakasti riittävän aktiivista ravia.

Pian otimme mukaan myös laukkaa pääty-ympyröillä. Laukassa korjattiin heti alkajaisiksi istuntaa, eli nyt piti päästä oikeasti pois etunojasta ja nojata oikein reilusti taakse. Aasia pääsee niin paljon vetämään minua etukenoon ja irti satulasta, ja ihmekö tuo jos koko laukka on sitten huonosti hanskassa ja menee tasapainottomaksi. En saa myöskään istunnalla soutamalla ylläpitää laukkaa, vaan ponin täytyy laukata ihan itse. Laukkapätkien jälkeen Aasia joka tapauksessa liikkui jo paljon paremmin ja ravasi ihan nätissä muodossa takajalkojen herättyä töihin.

Aloimme ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, josta väistettiin viitisen metriä uraa kohti, suoristettiin ja väistettiin takaisin pituushalkaisijalle. Otin tässä vaiheessa jalustimet kaulalle, jotta pääsin taas luontevammin istumaan harjoitusravissa. Aasia toimi ravissa kohtalaisen mukavasti aina odotellessamme päädyssä omaa tehtävävuoroa. Pituushalkaisijallekin se ravasi vielä asiallisella tuntumalla pyöreänä, mutta väistöissä tuli jonkin verran jännittymistä. Väistö ei ollut kumpaankaan suuntaan aivan läpihuutojuttu, vaan Aasia oli hieman nihkeä ottamaan ristiaskeleita. Ohjeena oli jarruttaa enemmän ulko-ohjalla, jottei etuosa päässyt karkaamaan. Väistöistä tosiaan puuttui selkeä tunne pohkeen väistämisestä kuuliaisesti vastakkaista ohjaa kohti, eli ongelma oli selvästi juuri pidätteen läpimenossa. Kuvion suorilla pätkillä Aasia sentään rentoutui ja pyöristyi.

Jatkoimme pituushalkaisijalla vielä laukkatehtävän merkeissä. Nyt pituushalkaisijalle ratsastettiin laukassa, siirrettiin noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen raviin, ja nostettiin ravipätkän jälkeen toisen puolen laukka hyvissä ajoin ennen päätyä. Vähän höpöksihän nämä laukkahommat taas menivät. Aasia ei tahtonut ottaa pidätettä vastaan, ja sen seurauksena linjalle tuli ensin kovasti kiemurtelua. Laukannostokaan ei tietysti onnistunut silloin, kun juostiin tukka putkella eteenpäin. Kun aloin olla vähän jämympi enkä antanut ponin kiikuttaa minua aivan mielensä mukaan, suoristui linja ja alkoi tulla oikein asiallisiakin laukannostoja. Vaikeutena oli kuitenkin päätyyn tullessa kaartaminen kulmaan laukassa. Tässä kohtaa tasapaino katosi, ja Aasia rikkoi lähes aina raville. Tästä ei nyt kuitenkaan tehty suurempaa numeroa, vaan tärkeintä oli ponin saaminen kontrolliin suoralla linjalla ja laukan nostaminen hyvin valmisteltuna. Sekä tietenkin taakse nojaaminen myös askellajista toiseen siirtyessä!

Loppupalaute oli, että minun täytyy ratsastaa ponia päättäväisesti myös silloin, kun se vähän vänkää vastaan ja yrittää humputtaa oman mielensä mukaan. Aasia on kiltti, mutta myös vähän omapäinen joissakin asioissa. Päättäväisyyttä tarvitaan myös istunnan korjaamiseen. Etukenoa vastaan on taisteltava väsymättä. Juuri istunta on tällä hetkellä pullonkaulana sille, että asiat loksahtaisivat oikeasti toimimaan, oli kyse mistä ratsusta hyvänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti