Maanantain tunnille sain pitkästä aikaa Pallen. Hienona ajatuksenani oli ratsastaa Palle kunnolla liikkelle jo tunnin alkupuolella, mutta toteutus ei niin loistavasti sujunutkaan. Palle ravata humputteli kyllä pyynnöstäni pidemmällä askeleella, mutta aktiivisuus ja terävyys puuttuivat eikä takaosa ollut todellakaan hereillä. Palle oli kuitenkin tasaisempi edestä kuin joskus aikaisemmin, vaikka moottori olikin sammuksissa ja takajalat tallissa. Ope halusi pohkeiden pysyvän kyljissä vakaammin.
Alkuverryttelyjen jälkeen jatkoimme käyntityöskentelyllä, ja aloimme ratsastaa neliökahdeksikkoa. Kuvion jokainen kulma oli tarkoitus ratsastaa takaosakäännöksen tapaisesti kääntäen, ja myöhemmin käännöstä vielä jalostettiin enemmän oikean takaosakäännöksen suuntaan. Tässä vaiheessa olisi ollut oikein kiva, jos olisin onnistunut jo vauhdikkaammissa askellajeissa herättelemään Pallen liikkelle. Käynnissä se oli sitten vieläkin vaikeampaa. Pohkeilla puristaessa Palle alkoi helposti tarjota vain espanjalaisen käynnin askeleita, kun taas nopeampia pohjeapuja tai raippaa naputellessa se tarjosi piaffea. Aktiivista, terävää käyntiä en saanut esiin minkäänlaisilla avuilla. Niskaan kyllä tuli pyöreyttä, mutta näköjään piaffekin oli hempompaa kuin takaa työskentely käynnissä. Myös itse kulmakäännöksissä Palle tarjosi herkästi sirkustemppuja, jos pyysin käännöstä epäselvillä tai liian voimakkailla avuilla. Käännös takaosan ympäri onnistui hyvin pienin ja kevyin avuin ohjaamalla, mutta aina en onnistunut Pallea näin hienovaraisesti ratsastamaan. Oikealle tuli ihan mukaviakin käännöksiä silloin kun kaikki osui nappiin, ja käännös auttoi suoristaamaan paremmin kahdelle ohjalle. Vasemmalle olikin vaikeampaa, ja jälkikäteen pohdittuna luulen, että painoni kenotti taas jossain vikasuunnassa niin ettei Palle oikein hoksannut tehtävän ideaa.
Kulmatehtävän lomassa otettiin hetki ravia kahdeksikolla, joten pääsin treenailemaan myös vähän harjoitusravissa istumista. Koulusatulassa istuminen tuntui tänään jopa vähän helpommalta, joten ehkä lukuisat satulassa istutut tunnit viikonlopun aikana olivat vähän aukaisseet lonkkia? Ravissa tuli joitakin kivoja pätkiä, mutta lopullinen moottorin käynnistyminen ja kunnollinen liike takaa tuntumaa kohti jäivät puuttumaan. Lopuksi vielä laukattiin hieman, ja tarkoitus oli lyhyillä sivuilla lyhentää sekä pitkillä sivuilla pidentää laukkaa. Laukassa tuli erinomaisen hyvin esiin se, ettei Palle ollut yhtään pohkeen edessä eikä aktiivinen. Kun laukasta puuttui energia, niin paha siinä oli lähteä lyhentämään. Pidentäminenkin oli laiskaa ja etupainoista humputusta.
Voi että, kun Palle todella osaa liikkua niin ihanan lennokkaasti silloin, kun sen saa hereille ja liikkeelle. Tänään moottori oli ja pysyi sammuksissa, joten niistä kevyen ilmavista huippuhetkistä saattoi vain haaveilla. Edelleen minulle on arvoitus, miten Pallen saa liikkumaan takaa tällaisina päivinä, kun sen vastaus pohjeapuihin on pelkkää piaffeen jumittumista. Tunsinpa taas oloni avuttomaksi, kun alla on hevonen josta olisi vaikka mihin, mutta en saa siihen toimivaa keskusteluyhteyttä.
Alkuverryttelyjen jälkeen jatkoimme käyntityöskentelyllä, ja aloimme ratsastaa neliökahdeksikkoa. Kuvion jokainen kulma oli tarkoitus ratsastaa takaosakäännöksen tapaisesti kääntäen, ja myöhemmin käännöstä vielä jalostettiin enemmän oikean takaosakäännöksen suuntaan. Tässä vaiheessa olisi ollut oikein kiva, jos olisin onnistunut jo vauhdikkaammissa askellajeissa herättelemään Pallen liikkelle. Käynnissä se oli sitten vieläkin vaikeampaa. Pohkeilla puristaessa Palle alkoi helposti tarjota vain espanjalaisen käynnin askeleita, kun taas nopeampia pohjeapuja tai raippaa naputellessa se tarjosi piaffea. Aktiivista, terävää käyntiä en saanut esiin minkäänlaisilla avuilla. Niskaan kyllä tuli pyöreyttä, mutta näköjään piaffekin oli hempompaa kuin takaa työskentely käynnissä. Myös itse kulmakäännöksissä Palle tarjosi herkästi sirkustemppuja, jos pyysin käännöstä epäselvillä tai liian voimakkailla avuilla. Käännös takaosan ympäri onnistui hyvin pienin ja kevyin avuin ohjaamalla, mutta aina en onnistunut Pallea näin hienovaraisesti ratsastamaan. Oikealle tuli ihan mukaviakin käännöksiä silloin kun kaikki osui nappiin, ja käännös auttoi suoristaamaan paremmin kahdelle ohjalle. Vasemmalle olikin vaikeampaa, ja jälkikäteen pohdittuna luulen, että painoni kenotti taas jossain vikasuunnassa niin ettei Palle oikein hoksannut tehtävän ideaa.
Kulmatehtävän lomassa otettiin hetki ravia kahdeksikolla, joten pääsin treenailemaan myös vähän harjoitusravissa istumista. Koulusatulassa istuminen tuntui tänään jopa vähän helpommalta, joten ehkä lukuisat satulassa istutut tunnit viikonlopun aikana olivat vähän aukaisseet lonkkia? Ravissa tuli joitakin kivoja pätkiä, mutta lopullinen moottorin käynnistyminen ja kunnollinen liike takaa tuntumaa kohti jäivät puuttumaan. Lopuksi vielä laukattiin hieman, ja tarkoitus oli lyhyillä sivuilla lyhentää sekä pitkillä sivuilla pidentää laukkaa. Laukassa tuli erinomaisen hyvin esiin se, ettei Palle ollut yhtään pohkeen edessä eikä aktiivinen. Kun laukasta puuttui energia, niin paha siinä oli lähteä lyhentämään. Pidentäminenkin oli laiskaa ja etupainoista humputusta.
Voi että, kun Palle todella osaa liikkua niin ihanan lennokkaasti silloin, kun sen saa hereille ja liikkeelle. Tänään moottori oli ja pysyi sammuksissa, joten niistä kevyen ilmavista huippuhetkistä saattoi vain haaveilla. Edelleen minulle on arvoitus, miten Pallen saa liikkumaan takaa tällaisina päivinä, kun sen vastaus pohjeapuihin on pelkkää piaffeen jumittumista. Tunsinpa taas oloni avuttomaksi, kun alla on hevonen josta olisi vaikka mihin, mutta en saa siihen toimivaa keskusteluyhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti