Sujuvasti ja sukeltaen

Ollaanpa taas niin edustavia tästä kulmasta...

Viime viikolla jätettiin hyppääminen väliin, mutta nyt estetreenit jatkuivat taas Pian valmennuksessa. Vakelle viikon hyppytauko tekee varmasti vain hyvää, mutta itsestäni ei valitettavasti voi sanoa samaa. Pohdin myös etukäteen sitä, olisiko Vake väsynyt viikonlopun vaelluksen jälkeen, sillä välissä oli ollut vain yksi kevyempi päivä. Sileän verryttelyssä Vake olikin aika hidas, mutta tavalliseen tapaansa se heräsi ja terävöityi kun alettiin hypätä. Aika normaalia Vakea siis.

Ensin hyppelimme ympyrällä pieniä verryttelyesteitä. Näitä tultiin vasemmassa laukassa, ja voimakas puskeminen sisälavalle vaikeutti etenkin lähestymistä kentän keskellä olevalle pikkupystylle. Kahden esteen muodostamalle neljän laukan etäisyydelle oli ympyrällä helpompi lähestyä, mutta tuskailin tässäkin heikkoa sisäpohkeen läpimenoa ja suoralla rungolla kanttaavaa ponia. Olisikohan ne sileän treenit mitään?

Hyppäsimme seuraavaksi kentän keskellä olevaa pystyä, jolle lähestyttiin vinottain lävistäjän suuntaisesti. Tässäkin näkyi selvästi vasemmalle puskeminen, sillä vasemmassa laukassa vinolähestymisen ratsastaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin oikeassa laukassa. Huomasin myös sukeltavani hyppyihin hieman liioitellusti, eli aivan kuin parin viikon hyppytauon aikana olisi mukautumisen luontevuus kärsinyt.

Seuraavaksi tulimme jumppasarjaa, jossa oli ristikko-innari ja perään yhden laukan väli okserille. Tämän jälkeen jatkettiin vielä erilliselle kahden askeleen sarjalle ja tästä kaarevasti viidellä laukalla okserille. Omaa vuoroa jouduttin vähän odottelemaan, mutta Vake ei hyytynyt vaan lähti energisesti liikkeelle. Kun olimme ottaneet uralla kunnon alkuvauhdit niin jumppasarjalle päästiin tosi näppärästi. Jumppasarjan okserille tulikin oikein kivoja hyppyjä. Kahden askeleen sarja sujahdettiin myös hyvällä imulla, mutta sen jälkeen olisi täytynyt suoristautua nopeammin pystyyn ja ottaa kaarevalle linjalle enemmän kiinni. Niinpä viiden laukan etäisyys kävi ahtaaksi kun posotus jäi päälle.

Lopuksi hyppelimme koko radan yhdistäen kaikki tehtävät. Estekorkeudet olivat jumppatehtäviä lukuunottamatta 80-90 sentin väliltä. Vake aloitti taas reippaalla, hyvällä laukalla ja ylitti jumppasarjan ysikympin oksereineen oikein sujuvasti. Sitten jatkoimme neljän laukan kaarelle pikkupystyltä toiselle. Tässä vähän nukuin ja yritin epähuomiossa ratsastaa väliä kolmella laukalla. Neljäs askel tuli sitten töpönä mukaan, kun viime hetkessä hoksasin tilanteen. Kahden askeleen sarja puolestaan onnistui asiallisesti, ja olin sen jälkeen skarpimpana ottamassa kiinni ennen okseria. Vake lyheni sopivasti, mutta viimeisillä askelilla ennen okseria olisi pitänyt lähteä terävämmin pohkeesta eteen. Hyppy jäi siis hieman hitaaksi, vaikka hyvästä paikasta lähtikin, ja sukelsin siihen aivan liikaa. Sitten hypättävänä oli enää pysty vinolähestymisellä molemmista suunnista. Oikeasta laukasta tämä onnistui hyvin, vasemmassa taas oli edelleen vaikeuksia suoran linjan löytämisessä ja tikattiin hyppy lähempää estettä. Pääosin suoriuduimme teknisestä radasta ihan mukavasti ja reippaasti, joten päivän harjoitukset päätettiin tähän.

Olin tyytyväinen Vaken reippaaseen ja sujuvaan etenemiseen. Kyllä se aina tsemppaa, kun esteet nousevat. Jostain syystä olen vaan alkanut taas sukeltaa ihan toivottomasti, vaikka jossain vaiheessa sain tapaa jo hieman rajoitettua. Vake ei aina lähde hyppyihin ihan niin terävästi kuin toivoisin, mutta ei tilanne sillä parane, että heittäydyn liikkeen edelle ja "hyppään" itse. Pohkeetkin lentävät aivan liikaa taakse sukeltamisen seurauksena. Eikä tässä kaikki, mukana on myös vanha tuttu vasemmalle kiertyminen hypyissä. Tästä en ole oikeastaan ikinä päässyt eroon, mutta nyt kiinnitin siihen taas enemmän huomiota. Taitaisipa olla korkea aika keskittyä taas enemmän siihen omaan olemiseen, eikä vain keikkua kyydissä miten sattuu.

Kuvasta kiitos Annulle!