Tiistaina alkuillasta pyörähdimme maastossa Vaken kanssa seuranamme kaksi muuta ratsukkoa. Teimme melko rauhallisen, noin tunnin mittaisen peruslenkin Hangaksentietä kankaalle, kankaan yli Pikkaralantielle ja takaisin. Kesäillassa riitti paarmoja ja muita öttiäisiä sen verran, että jätimme vesipolun suosiolla väliin, ja pahimmissa kohdissa pyrimme aina ravaamaan. Kankaalla saimme onneksi olla melko rauhassa paarmoilta. Vaken nenäverkosta oli myös apua, eli pään ravistelu pysyi vähäisenä.
Alkumatkasta kohtasimme tiellä kuorma-auton, mutta muuten ei tullut mitään jännää vastaan. Kankaalla laukkasimme rauhallisesti, eli vauhtirevittelyt jätettiin toiseen kertaan. Vaken kanssa toimi hyvin myös tällainen hidas possujunalaukka, sillä se noudatti pyyntöjäni ja piti kiltisti turvaväliä edellä menevään Paveen, joka ei hännässä roikkujista pidä.
Hailuodon vaelluksen jälkeen nämä kotimaastot tuntuivat vähän "pieniltä", mutta paarmoja lukuun ottamatta oli mukava, rento reissu. Säännöllinen metsälenkki on tarpeen sekä hevosille että ratsastajille, ja näin tuli taas huolehdittua molempien osapuolien hyvinvoinnista.
Alkumatkasta kohtasimme tiellä kuorma-auton, mutta muuten ei tullut mitään jännää vastaan. Kankaalla laukkasimme rauhallisesti, eli vauhtirevittelyt jätettiin toiseen kertaan. Vaken kanssa toimi hyvin myös tällainen hidas possujunalaukka, sillä se noudatti pyyntöjäni ja piti kiltisti turvaväliä edellä menevään Paveen, joka ei hännässä roikkujista pidä.
Hailuodon vaelluksen jälkeen nämä kotimaastot tuntuivat vähän "pieniltä", mutta paarmoja lukuun ottamatta oli mukava, rento reissu. Säännöllinen metsälenkki on tarpeen sekä hevosille että ratsastajille, ja näin tuli taas huolehdittua molempien osapuolien hyvinvoinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti