torstai 23. kesäkuuta 2016

Opettelemme myötäämään

Menin Artsin valmennuksen tällä kertaa tuplana eli kahdella ponilla, joista ensimmäisellä tunnilla vuorossa oli Aasia. Ehdimme tehdä lyhyet itsenäiset alkuverryttelyt, ja niiden jälkeen nostin heti jalustimet kaulalle. Halusin tällä kertaa käyttää tällaista oikoreittiä istunnan kanssa, vaikka edellisessä valmennuksessa pärjäsinkin melko hyvin myös jalustimet jalassa.

Tunnin aiheena olivat edelleen siirtymiset, joita ratsastettiin tällä kertaa lävistäjillä. Kentän toisesta päädystä tultiin joka kierroksella pitkä lävistäjä, jonka jälkeen ratsastettiin uraa pitkin kentän ympäri ja uusi lävistäjä taas samasta päädystä. Aluksi teimme lyhyitä siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Nämä sujuivat mielestäni jo melko mukavasti, ja Aasia kuunteli niin pidätettä kuin pohjettakin ihan asiallisesti. Siirtyminen käyntiin tuli välillä vähän liikaa kädellä, jolloin tietenkin tapahtui jännittymistä. Raviin puolestaan päästiin enimmäkseen rentona kuolaimella pysyen. Ilman jalustimia tavoitin taas tiiviimmän istunnan, ja näin pääsin käyttämään istuntaa apuna siirtymisissä.

Työskentelimme samalla lävistäjäkuviolla myös jonkin aikaa kokonaan harjoitusravissa, ja nyt ideana oli tehdä pieniä muutoksia ravin sisällä. Ensin tarkastettiin pidätteen läpimeno hieman askelta lyhentäen, ja sitten taas rentoutettiin liikettä eteenpäin. Samalla keskityttiin myös myötäämään ohjasta oikein reilusti hevosen vastatessa pidätteeseen ja lyhentäessä ravia. Myötäyksessä käytettiin molemmat ohjat hetkellisesti poissa tuntumalta ojentaen käsiä eteenpäin, eli tämä toimi tarkistuksena sille, jäikö hevonen ravaamaan lyhyellä askeleella ja pyöreällä niskalla ohjan hellittäessä. Vastaavanlainen reilu myötäys on tehtävänä myös joissakin kouluohjelmissa, joten hyödyllistä harjoitella tätä siltäkin kantilta. Reilu myötäys toimi Aasialla erittäin hyvin. Poni rentoutui ja tuli kevyemmäksi sekä muoto parani, kun pidätteen kuuntelemisesta sai palkinnoksi oikein liioitellun myötäyksen. Tuloksena oli ihanan rentoa, tasaista ja letkeää menoa.

Lopuksi mukaan siirtymisiin otettiin myös laukka. Ensin lävistäjän aikana nostettiin vanhan suunnan laukka, josta palattiin muutaman askeleen jälkeen raviin. Seuraavassa tehtävävariaatiossa lävistäjälle tultiin laukassa, siirryttiin raviin, ja nostettiin uuden suunnan laukka. Laukan nostaminen ja siitä raviin palaaminen lävistäjällä sujuivat jopa melko kivasti. Muutaman laukka-askeleen aikana ei Aasia vielä ehtinyt hävitä näpeistä, ja siirtymisistä raviin tuli hämmästyttävän hallittuja. Ravia juostiin vähän kiireisenä ehkä pari askelta, mutta sitten poni jäikin ravaamaan taas ihan malttavaisena ja tasapainossa. Pääsin käyttämään istuntaa melko hyvin, ja myötäysharjoituksista taisi olla tässäkin kohtaa apua. Raviin tultuamme rentoutin tuntumaa, ja Aasia tiesi, että nyt saattoi jäädä kiirehtimättä ravaamaan eikä kukaan kisko suusta. Ehdottomasti edistystä, että laukasta voi päästä raviin näinkin nätisti ja ilman pitkää pätkää rymyravia.

Loppua kohden Aasia taas kuumui laukkatehtävästä vähän liikaa, ja sen keskittyminen alkoi herpaantua. Pakka levisi siinä vaiheessa, kun lävistäjälle alettiin ratsastaa laukassa ja vaihtaa laukkaa ravin kautta. Ensimmäisillä kerroilla sain Aasian vielä kuuntelemaan ja tulemaan takaisin laukkojen välisellä ravipätkällä, mutta toistojen myötä poni muuttui tehtävässä aina vain hätäisemmäksi. Ravi meni alta kiirehtimiseksi, ja laukka nousi helposti vääränä. Kun aiemmin tunnilla oli saatu jo parempiakin siirtymisiä laukasta, niin en enää suuremmin harmistunut vaikka lopuksi menikin taas tällaiseksi sähläämiseksi. Meinasi naurattaa liikaakin, kun poni laukkasi päädystä lävistäjälle aivan rakettina. Tehtävän ulkopuolella sain kuitenkin ravissa Aasian palautettua hyvin avuille ja rennoksi, ja myös loppuraveissa se liikkui ihanan rennosti, rauhallisesti ja pehmeästi.

Olin tosi tyytyväinen siihen, miten kivasti Aasia meni tänään. Koko ajan paranee, ja tänään meno oli ravissa jo oikein mainiota. Myötäämisen kautta tuli sitä kaivattua rentoutta ja pehmeyttä lisää, ja muotokin parani vielä lisää sen seurauksena. Monesti ohjiin jää vaan epähuomiossa roikkumaan, mutta nyt sain selvästi huomata, kuinka ohjasta välillä hellittämällä koko tuntumaa pääsi keventämään. Ohjalla ei todellakaan tarvitse pitää koko ajan ponia kasassa, vaan pyöreys säilyi ja ravi pysyi rauhallisena ja kuuliaisena myös erittäin kevyellä tuntumalla. Tämä oli ehdottomasti päivän paras oivallus, ja Aasia taisi myöskin oivaltaa, että on mukava liikkua kevyellä tuntumalla kiirehtimättä. Siirtymistenkin osalta tuli parannusta, kun laukan jälkeinen ravi oli jo välillä ihan kontrollissa. Lisää vaan tämän suuntaista harjoittelua, niin jospa itse laukkaankin saadaan vielä lisää tasapainoa ja malttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti