Keskiviikkona kävimme Vaken kanssa maastossa virkistäytymässä, seuranamme Anne ja Pave. Kävimme kankaalla ja teimme reissun tällä kertaa toisin päin kuin viime aikoina yleensä, eli aloitimme Pikkaralantietä pitkin ja palasimme kotiin Hangaksentien kautta.
Ilta oli leppoisan lämmin ja kesäinen, mutta valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että aina välillä kimppuun hyökkäsi ötökkälauma. Vake ei arvostanut tätä ollenkaan, ja pyrimmekin aina pahimmissa ötökkäkohdissa ottamaan ravia tilanteen helpottamiseksi. Kankaalla taivalsimme ensin ylämäkeen, ja saavuimme sitten laukkapolulle. Laukkasimme tätä polkua reilun kilometrin verran kankaan halki sanoen heipat itikoille. Pave laukkasi edeltä rentoa maastolaukkaa, ja Vake tuli omalla moottorilla perässä samaa vauhtia. Mukavan huoletonta menoa.
Laukan jälkeen hevoset saivat huokaista käynnissä pienen lenkin metsässä tien toisella puolella. Sitten taitoimme kotimatkaa tietä pitkin ravaten, ja annoin Vaken hölkätä välillä ihan pitkin ohjinkin. Tien varteen oli tullut uutena juttuna lammasaitaus, mutta lampaat eivät Vakea suuremmin ihmetyttäneet (toisin kuin muutama viikko sitten ne lammashaan aitaverkot rullalla ollessaan). Kotipihassa totesimme lenkkiin kuluneen aikaa noin tunti ja vartti, eli oikein sopiva peruslenkki. Kesä on kyllä ihana vuodenaika maastoiluun, mutta ilman ötökkäpilvien hyökkäyksiä olisi tietysti aina kivempaa.
Ilta oli leppoisan lämmin ja kesäinen, mutta valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että aina välillä kimppuun hyökkäsi ötökkälauma. Vake ei arvostanut tätä ollenkaan, ja pyrimmekin aina pahimmissa ötökkäkohdissa ottamaan ravia tilanteen helpottamiseksi. Kankaalla taivalsimme ensin ylämäkeen, ja saavuimme sitten laukkapolulle. Laukkasimme tätä polkua reilun kilometrin verran kankaan halki sanoen heipat itikoille. Pave laukkasi edeltä rentoa maastolaukkaa, ja Vake tuli omalla moottorilla perässä samaa vauhtia. Mukavan huoletonta menoa.
Laukan jälkeen hevoset saivat huokaista käynnissä pienen lenkin metsässä tien toisella puolella. Sitten taitoimme kotimatkaa tietä pitkin ravaten, ja annoin Vaken hölkätä välillä ihan pitkin ohjinkin. Tien varteen oli tullut uutena juttuna lammasaitaus, mutta lampaat eivät Vakea suuremmin ihmetyttäneet (toisin kuin muutama viikko sitten ne lammashaan aitaverkot rullalla ollessaan). Kotipihassa totesimme lenkkiin kuluneen aikaa noin tunti ja vartti, eli oikein sopiva peruslenkki. Kesä on kyllä ihana vuodenaika maastoiluun, mutta ilman ötökkäpilvien hyökkäyksiä olisi tietysti aina kivempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti