torstai 7. heinäkuuta 2016

Einolan leiri, 13. tunti: yömaasto

Viimeisestä leiri-illasta ja kolmen sadepäivän jälkeen lopulta poutaantuneesta säästä otettiin kaikki irti yömaaston merkeissä. Toivoin maastoon Nuppua, jolla menin viime vuonna mukavan uittomaaston. Nupun sitten sainkin, joten pääsin tutun ja turvallisen maastomopon kyytiin. Leiriohjelmassa maasto oli nimellä "rauhallinen vaellus rajalle", mutta rauhallinen on tietysti suhteellinen käsite. Ratsastimme vajaan kahden tunnin lenkin iltakymmenestä eteenpäin, ja reitti kulki rajavyöhykkeen tuntumassa siten, että pääsimme katselemaan maisemaa Venäjän rajan yli. Sää oli edelleen pilvinen ja pientä sadettakin ripotteli niskaan lenkin aikana, joten ilta oli kesäillaksi varsin pimeä ainakin pohjoisen valoisampiin öihin tottuneelle. Tunnelmaa!

Reitti kulki koko matkan pikkuteitä, jotka olivat osin päällystettyjä ja osin hiekkateitä. Laukkapätkiä otettiin yhteensä kolme, ja niillä mentiin eikä meinattu. Viime vuoden uittomaaston kokeneena ei tullut yllätyksenä, että näissä maastoissa on sitten vauhtia. Nuppu laukkasi 11 hevosen letkassa kolmanneksi viimeisenä korvat tötteröllä, mutta pystyin säätelemään vauhtia ongelmitta sen verran, että sopiva turvaväli edellä menevän kavioista sinkoileviin kiviin säilyi. Kylläpä oli kivaa mennä kunnolla lujaa! Rajavaellusmaasto oli ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus, joka huipensi hienolla tavalla leiriviikon intensiivisimmän päivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti