Kesälomaratsastukset jatkuivat neljän ratsukon lisätunnilla Vaken kanssa. Ehdimme aloitella itsenäistä raviverryttelyä kentällä, mutta sen jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesiin, jossa oli viileämpää ja suojaa paarmoilta.
Aluksi jakaannuimme kahden ratsukon pääty-ympyröille, joiden avoimella sivulla ratsastettiin pätkä vasta-asetuksessa ja muualla myötäasetuksessa. Tämä oli Vakelle oikein toimiva aloitustehtävä, jossa sai niskaa notkisteltua ja kenties vähän etuosaa suoristettua. Asetuksen vaihtelun kautta Vake alkoi varsin pian pyöristyä ja liikkua mukavasti kuolaimella. Sain ohjeeksi säilyttää molemmissa asetuksissa vielä paremman tuntuman ulko-ohjalla, mikä auttoikin saavuttamaan tasaisemman pyöreyden etenkin asetusta vaihtaessa. Lisäksi sain muistaa katsoa vasta-asetusta ratsastaessa ympyrää menosuuntaan, jotta en ollut omalla kropalla vihjaamassa kääntymistä ulos ympyrältä vaan poni ohjautui luontevasti oikeaan suuntaan. Vaken ravi oli vielä aika hitaan ja pienen oloista, mutta liikkuminen oli rentoa ja pehmeää. Etenkin myötäasetusten aikana yritin välillä ratsastaa ravia isommaksi eteen, mutta en kuitenkaan tehnyt tätä rentouden kustannuksella.
Otimme hieman verryttelylaukkaa oikeassa kierroksessa, ja sen jälkeen aloimme ahertaa tunnin varsinaisen haasteen eli vastalaukkojen parissa. Vastalaukka on ja on aina ollut Vaken kanssa hirmuisen vaikeaa, koska se vaihtaa niin helposti eikä ilmeisesti ole oikein tajunnut koko vastalaukan ideaa. Tehtävä rakennettiinkin siten, että se palveli mahdollisimman hyvin minua ja Vakea. Lyhyeltä sivulta kulmaan tullessa nostettiin vastalaukka käynnistä, ja kaarrettiin saman tien lävistäjälle. Vastalaukan nostaminen kaarrokseen oli tietysti haastavaa, mutta homman juju oli siinä, että vaikea kohta tuli ensin ja siitä selvittyään sai laukata mukavasti lävistäjällä, jossa laukka muuttuikin myötälaukaksi.
Parilla ensimmäisellä kerralla sainkin nostettua vastalaukan yllättävän helposti, ja pysyimme laukassa läpi kaarroksen lävistäjälle. Kun tehtävä kävi tutuksi, aloimme sekä minä että Vake valmistautua nostoon liian antaumuksella eikä vastalaukka tullut enää "vahingossa ja ilmaiseksi". Vake pääsi puskemaan helposti takaosaa sisään, jolloin tietenkin nousi väärä laukka. Apua oli raipan siirtämisestä sisäkäteen, jolloin sain paremmin ratsastettua takaosaa ulos. Tiesin, että vastalaukka nousisi parhaiten ns. vastasulkutaivutuksen kautta, eli etuosa sisään ja takaosa ulos, asetus ja taivutus ulos nostettavan laukan puolelle ja tästä laukka-avut. Saman vinkin antoi myös ope, eli olin ihan oikeilla jäljillä. Ongelmaksi vaan koitui noston täsmällisyyden ja terävyyden puute, eli Vake ei oikein nostanut heti avusta vaan ehti karata pari askelta eteen ennen kuin oltiin laukassa. Tällöin se tietenkin pääsi luiskahtamaan pois oikeasta asennosta ja nostikin väärän laukan. Virheellisen noston jälkeen pyrin kuitenkin aina nostamaan halutun laukan lävistäjälle. Harhayritysten jälkeen sain kuitenkin monta onnistunutta nostoa molempiin suuntiin, ja kun vastalaukka oli noussut, säilytti Vake sen yleensä myös kaarroksen läpi lävistäjälle. Vain kerran taisi tulla perinteinen pomppuvaihto.
Muut ratsukot menivät vielä toista vastalaukkatehtävää, jonka me skippasimme, sillä Vaken kanssa se olisi ollut liian ylivoimainen haaste. Olimme onnistuneet tekemään hyvin vastalaukkaa edellisessä tehtävässä, ja se oli ehdottomasti jo iso saavutus. Niinpä ehdin vielä hetken työskennellä ravissa ja ratsastaa Vakea pyöreäksi ja rennoksi. Se liikkuikin ihan mukavasti kuolaimella, mutta edelleen olisin kaivannut raviin vähän lisää aktiivisuutta. Päivän treeneihin saattoi olla ihan tyytyväinen, sillä tsemppasimme Vaken kanssa varsin hyvin. Olikohan peräti ensimmäinen kerta, kun vastalaukkaharjoitukset päättyivät ihan hyvillä mielin?
Aluksi jakaannuimme kahden ratsukon pääty-ympyröille, joiden avoimella sivulla ratsastettiin pätkä vasta-asetuksessa ja muualla myötäasetuksessa. Tämä oli Vakelle oikein toimiva aloitustehtävä, jossa sai niskaa notkisteltua ja kenties vähän etuosaa suoristettua. Asetuksen vaihtelun kautta Vake alkoi varsin pian pyöristyä ja liikkua mukavasti kuolaimella. Sain ohjeeksi säilyttää molemmissa asetuksissa vielä paremman tuntuman ulko-ohjalla, mikä auttoikin saavuttamaan tasaisemman pyöreyden etenkin asetusta vaihtaessa. Lisäksi sain muistaa katsoa vasta-asetusta ratsastaessa ympyrää menosuuntaan, jotta en ollut omalla kropalla vihjaamassa kääntymistä ulos ympyrältä vaan poni ohjautui luontevasti oikeaan suuntaan. Vaken ravi oli vielä aika hitaan ja pienen oloista, mutta liikkuminen oli rentoa ja pehmeää. Etenkin myötäasetusten aikana yritin välillä ratsastaa ravia isommaksi eteen, mutta en kuitenkaan tehnyt tätä rentouden kustannuksella.
Otimme hieman verryttelylaukkaa oikeassa kierroksessa, ja sen jälkeen aloimme ahertaa tunnin varsinaisen haasteen eli vastalaukkojen parissa. Vastalaukka on ja on aina ollut Vaken kanssa hirmuisen vaikeaa, koska se vaihtaa niin helposti eikä ilmeisesti ole oikein tajunnut koko vastalaukan ideaa. Tehtävä rakennettiinkin siten, että se palveli mahdollisimman hyvin minua ja Vakea. Lyhyeltä sivulta kulmaan tullessa nostettiin vastalaukka käynnistä, ja kaarrettiin saman tien lävistäjälle. Vastalaukan nostaminen kaarrokseen oli tietysti haastavaa, mutta homman juju oli siinä, että vaikea kohta tuli ensin ja siitä selvittyään sai laukata mukavasti lävistäjällä, jossa laukka muuttuikin myötälaukaksi.
Parilla ensimmäisellä kerralla sainkin nostettua vastalaukan yllättävän helposti, ja pysyimme laukassa läpi kaarroksen lävistäjälle. Kun tehtävä kävi tutuksi, aloimme sekä minä että Vake valmistautua nostoon liian antaumuksella eikä vastalaukka tullut enää "vahingossa ja ilmaiseksi". Vake pääsi puskemaan helposti takaosaa sisään, jolloin tietenkin nousi väärä laukka. Apua oli raipan siirtämisestä sisäkäteen, jolloin sain paremmin ratsastettua takaosaa ulos. Tiesin, että vastalaukka nousisi parhaiten ns. vastasulkutaivutuksen kautta, eli etuosa sisään ja takaosa ulos, asetus ja taivutus ulos nostettavan laukan puolelle ja tästä laukka-avut. Saman vinkin antoi myös ope, eli olin ihan oikeilla jäljillä. Ongelmaksi vaan koitui noston täsmällisyyden ja terävyyden puute, eli Vake ei oikein nostanut heti avusta vaan ehti karata pari askelta eteen ennen kuin oltiin laukassa. Tällöin se tietenkin pääsi luiskahtamaan pois oikeasta asennosta ja nostikin väärän laukan. Virheellisen noston jälkeen pyrin kuitenkin aina nostamaan halutun laukan lävistäjälle. Harhayritysten jälkeen sain kuitenkin monta onnistunutta nostoa molempiin suuntiin, ja kun vastalaukka oli noussut, säilytti Vake sen yleensä myös kaarroksen läpi lävistäjälle. Vain kerran taisi tulla perinteinen pomppuvaihto.
Muut ratsukot menivät vielä toista vastalaukkatehtävää, jonka me skippasimme, sillä Vaken kanssa se olisi ollut liian ylivoimainen haaste. Olimme onnistuneet tekemään hyvin vastalaukkaa edellisessä tehtävässä, ja se oli ehdottomasti jo iso saavutus. Niinpä ehdin vielä hetken työskennellä ravissa ja ratsastaa Vakea pyöreäksi ja rennoksi. Se liikkuikin ihan mukavasti kuolaimella, mutta edelleen olisin kaivannut raviin vähän lisää aktiivisuutta. Päivän treeneihin saattoi olla ihan tyytyväinen, sillä tsemppasimme Vaken kanssa varsin hyvin. Olikohan peräti ensimmäinen kerta, kun vastalaukkaharjoitukset päättyivät ihan hyvillä mielin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti