Tiistaiaamun tunnin jälkeen lähdimme Annen ja Noran sekä kolmannen kaverin kanssa vielä maastoon. Maastoratsukseni lähti Vake. Oli lämmintä ja paarmaista, mutta kun tallin pihasta oli päästy pidemmälle niin paarmataso pysyi onneksi yllättävänkin matalana. Ratsastimme alkumatkan rauhallista vauhtia käynnissä ja ravissa, ja otimme määränpääksi kuntoradan. Kuntoradan osuuden laukkasimme semirauhallista vauhtia, eikä hevosilla tänään ollutkaan intoa mennä erityisen lujaa. Kotia kohti käännyttyämme ja junaradan yli palattuamme koukkasimme vielä pikkulenkin tieltä metsään. Täällä otettiin kaksi aivan lyhyttä laukkapätkää kun oli niin hyväpohjainen ja houkutteleva polku. Loppumatka sujui Hangaksentietä pitkin kaikessa rauhassa.
Tämä oli mukava kesälenkki laukkasuorineen ja metsäosuuksineen, eikä mitään yllättävää sattunut kohdalle. Vake ei onneksi enää vaikuta epätavallisen kiusaantuneelta hyönteisistä, eli nyt se vain silloin tällöin kevyesti ravistelee paarmoja loitommalle. Turpaverkko ja korvahuppu saavat kuitenkin olla kesämaastoissa varmuuden vuoksi mukana, niin Vakella on mukavampi olla.
Tämä oli mukava kesälenkki laukkasuorineen ja metsäosuuksineen, eikä mitään yllättävää sattunut kohdalle. Vake ei onneksi enää vaikuta epätavallisen kiusaantuneelta hyönteisistä, eli nyt se vain silloin tällöin kevyesti ravistelee paarmoja loitommalle. Turpaverkko ja korvahuppu saavat kuitenkin olla kesämaastoissa varmuuden vuoksi mukana, niin Vakella on mukavampi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti