Maanantain tunnille oli mukavaa saada pitkästä aikaa Palle. Einola-viikon aikana olikin tullut sopivasti kokemusta parin saman tyyppisen hevosen ratsastamisesta.
Aloitimme tunnin ratsastaen keskiympyrästä venytetyllä soikiokuviolla, jonka kaarilla väistätettiin takaosaa pienissä pätkissä ulos. Inhokkitehtäväni ei Pallen kanssa ollutkaan inhokki, sillä sen kanssa väistöt onnistuivat helposti ja vaivattomasti. Etenkin käynnissä Palle tarjosi väistöjä hyvin pienin avuin, ja pääsin kerrankin tuntemaan, millaisia ympyräväistöt ovat silloin, kun hevonen ei yhtään vastusta eikä etuosa karkaa minnekään. Sain ratsastettua käyntiin jonkin verran aktiivisuutta käyttämällä napakkaa pohjetta, ja Palle liikkui ihan tasaisessa pyöreässä muodossa, vaikka takaosa ei aivan 100% teholla vielä toiminutkaan. Sama tehtävä jatkui ravissa. Väistöt ravissa olisivat takuulla olleet Pallelle aivan yhtä helppoja, mutta tässä olikin kuskifaktori mutkistamassa tilannetta. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat kyllä kohtuullisen hyvin ja tekivät tehtävänsä, eli auttoivat ratsastamaan sisäpohkeella ulko-ohja kohti. Oikea kierros oli selvästi nihkeämpi väistösuunta, ja syynä oli luultavasti jokin istunnan vinous ja väärä painon jakautuminen. Sain Pallen kuitenkin ravissa etenemään melko hyvin, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys näin alkutunnista. Suurimmat vaihteet eivät vielä olleet käytössä, mutta hevonen kuitenkin ravasi ja tuli tuntumalle eikä hissutellut aivan paikoillaan.
Seuraavaksi keskityimme suoruuteen ja ulkoavuilla kääntämiseen laukkaamalla kentän päädyssä neliöllä. Kulmat piti ratsastaa mahdollisimman terävinä, ja suoralle pätkälle kentän poikki haluttiin mahdollisimman monta laukka-askelta suoralla hevosella. Sain myös laukan rullaamaan kohtuullisen aktiivisesti eteen, joten meno oli pyöreää ja parani koko ajan Pallen moottorin käynnistyessä yhä paremmin. Ensin sain petrata kulmia ja suoristaa ulkoavuilla paljon tehokkaammin, jotta kentän poikki mentiin aivan viivasuorana. Kun keskityin tähän tosissaan niin ulkoapujen tuki parani selvästi. Laukan aktiivisuuden lisääntyessä sitä saattoi myös koota lyhyemmäksi ja takaosan päälle, jolloin kulmiin oli helpompi tulla ja sain kikkailtua kentän leveyssuunnassa ylittävälle pätkälle vielä enemmän askeleita. Paras tuloksemme oli kahdeksan askelta aivan suoraan kulmien välillä.
Lopuksi työskentelimme vielä ravissa ratsastaen nelikaarista kiemurauraa. Nyt olikin mukava ravailla ja taivutella, kun Palle liikkui hyvin eteen ja kauniissa muodossa. Vasemmalle Palle asettui ja taipui pehmeästi, mutta oikealle kaartaessa sain vielä vähän korjailla sisäpohjetta läpi. Ravityöskentely oli nyt oikein nautittavaa, enkä olisi malttanut lopettaa ratsastusta tuntiajan tullessa päätökseen. Mikä lie syynä siihen, että tällä kertaa sain Pallen näinkin helposti liikkeelle ja etenemiseen energiaa. Joko Palle nyt vaan oli energisemmällä tuulella, tai leiriviikolta oli tarttunut pohkeen käyttöön ja paikallaan leijailevien ratsujen käynnistelemiseen oikeanlaista napakkuutta. Koulusatulassa istuminenkaan ei tuntunut aivan mahdottomalta, joten en myöskään istunnalla kauhean pahasti estänyt hevosen liikkumista. Heti, kun Pallella oli liikkeissä tarpeeksi aktiivisuutta, tuli kaikki muu melkein ilmaiseksi, ja sain nauttia hienoista hetkistä hyvän hevosen selässä. Ihanaa!
Aloitimme tunnin ratsastaen keskiympyrästä venytetyllä soikiokuviolla, jonka kaarilla väistätettiin takaosaa pienissä pätkissä ulos. Inhokkitehtäväni ei Pallen kanssa ollutkaan inhokki, sillä sen kanssa väistöt onnistuivat helposti ja vaivattomasti. Etenkin käynnissä Palle tarjosi väistöjä hyvin pienin avuin, ja pääsin kerrankin tuntemaan, millaisia ympyräväistöt ovat silloin, kun hevonen ei yhtään vastusta eikä etuosa karkaa minnekään. Sain ratsastettua käyntiin jonkin verran aktiivisuutta käyttämällä napakkaa pohjetta, ja Palle liikkui ihan tasaisessa pyöreässä muodossa, vaikka takaosa ei aivan 100% teholla vielä toiminutkaan. Sama tehtävä jatkui ravissa. Väistöt ravissa olisivat takuulla olleet Pallelle aivan yhtä helppoja, mutta tässä olikin kuskifaktori mutkistamassa tilannetta. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat kyllä kohtuullisen hyvin ja tekivät tehtävänsä, eli auttoivat ratsastamaan sisäpohkeella ulko-ohja kohti. Oikea kierros oli selvästi nihkeämpi väistösuunta, ja syynä oli luultavasti jokin istunnan vinous ja väärä painon jakautuminen. Sain Pallen kuitenkin ravissa etenemään melko hyvin, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys näin alkutunnista. Suurimmat vaihteet eivät vielä olleet käytössä, mutta hevonen kuitenkin ravasi ja tuli tuntumalle eikä hissutellut aivan paikoillaan.
Seuraavaksi keskityimme suoruuteen ja ulkoavuilla kääntämiseen laukkaamalla kentän päädyssä neliöllä. Kulmat piti ratsastaa mahdollisimman terävinä, ja suoralle pätkälle kentän poikki haluttiin mahdollisimman monta laukka-askelta suoralla hevosella. Sain myös laukan rullaamaan kohtuullisen aktiivisesti eteen, joten meno oli pyöreää ja parani koko ajan Pallen moottorin käynnistyessä yhä paremmin. Ensin sain petrata kulmia ja suoristaa ulkoavuilla paljon tehokkaammin, jotta kentän poikki mentiin aivan viivasuorana. Kun keskityin tähän tosissaan niin ulkoapujen tuki parani selvästi. Laukan aktiivisuuden lisääntyessä sitä saattoi myös koota lyhyemmäksi ja takaosan päälle, jolloin kulmiin oli helpompi tulla ja sain kikkailtua kentän leveyssuunnassa ylittävälle pätkälle vielä enemmän askeleita. Paras tuloksemme oli kahdeksan askelta aivan suoraan kulmien välillä.
Lopuksi työskentelimme vielä ravissa ratsastaen nelikaarista kiemurauraa. Nyt olikin mukava ravailla ja taivutella, kun Palle liikkui hyvin eteen ja kauniissa muodossa. Vasemmalle Palle asettui ja taipui pehmeästi, mutta oikealle kaartaessa sain vielä vähän korjailla sisäpohjetta läpi. Ravityöskentely oli nyt oikein nautittavaa, enkä olisi malttanut lopettaa ratsastusta tuntiajan tullessa päätökseen. Mikä lie syynä siihen, että tällä kertaa sain Pallen näinkin helposti liikkeelle ja etenemiseen energiaa. Joko Palle nyt vaan oli energisemmällä tuulella, tai leiriviikolta oli tarttunut pohkeen käyttöön ja paikallaan leijailevien ratsujen käynnistelemiseen oikeanlaista napakkuutta. Koulusatulassa istuminenkaan ei tuntunut aivan mahdottomalta, joten en myöskään istunnalla kauhean pahasti estänyt hevosen liikkumista. Heti, kun Pallella oli liikkeissä tarpeeksi aktiivisuutta, tuli kaikki muu melkein ilmaiseksi, ja sain nauttia hienoista hetkistä hyvän hevosen selässä. Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti