Tämän viikon ohjelmassa oli tehokuuri kouluratsastusta, sillä Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen valmennuskurssi. Kurssipäiviin kuului kaksi ratsastustuntia, ja olin suunnitellut ratsastavani näistä toisen Vakella ja toisen Aasialla. Artsi kuitenkin suositteli ratsastamaan koko kurssin yhdellä ponilla, sillä ohjelma oli rakennettu sen mukaisesti. Päädyin sitten valitsemaan kurssiratsuksi Vaken. Ajattelin, että on mielenkiintoista nähdä, kuinka Vaken liikkumista ja ratsastettavuutta saa tällaisella intensiivikurssilla parannettua. Aasian kanssa minun on vielä aika hankala tehdä mitään laukkatehtäviä, joten sen puoleen kokeneempi ja osaavampi Vake tuntui varmemmalta valinnalta.
Aloitimme ensimmäisen tunnin verryttelemällä oikein pitkän kaavan mukaan, ja ehdimme sen jälkeen ratsastaa pohkeenväistöharjoitusta toiseen suuntaan. Toinen väistösuunta jätettiin iltapäivätunnin tehtäväksi. Aivan ensimmäisenä ratsastimme hetken käyntiä hakien aktiivista askellusta ja selän käyttöä. Pohkeella puskeminen oli nyt kokonaan kielletty, ja jos käynti ei keinunut läpi selän niin aktiivisuutta pyydettiin raipan avulla. Verryttelyä jatkettiin ravissa ratsastaen päätyihin ympyrät. Myös ravissa sain mennä lähes kokonaan ilman pohjetta, ja hakea aktiivisuutta sekä omalla moottorilla liikkumista sen sijaan raipalla naputellen tai kutitellen. Vake odottaa, että sitä puskettaisiin ja työnnettäisiin, mutta tällä viikollapa näin ei tulla tekemään. Huomaamattani työnsin eteenpäin myös liian tarmokkaalla kevennyksellä, joten minun tuli rauhoittaa kevennys eleettömäksi ja vain sen korkuiseksi, kuin ponin liike heittää. Eipä siinä kauan mennytkään ennen kuin Vake tuntui jo liikkuvan helpommin, ihan vain sen ansiosta että lopetin kaiken pohkeella ja istunnalla työntämisen. Istuntakin tuntui pysyvän parempana, kun jalka sai olla hiljaa ja rentona.
Otimme ympyröillä myös verryttelylaukkaa. Säännöt olivat edelleen samat, ei yhtään pohkeella puskemista vaan raipalla aktiivisuutta. Vakea sai kyllä aktiivisuudesta muistutella, mutta kun takaosaan tuli lisää energiaa niin poni alkoi hakeutua laukassa pyöreäksi. Aktiivisuuden lopahtamisen huomasi heti tuntuman ja pyöreyden katoamisesta. Laukassa minun oli erityisen paljon keskityttävä istunnan rauhoittamiseen, sillä olen tottunut yliratsastamaan niin paljon istunnalla soutaen ja hartioilla tuupaten. Oikeassa laukassa meitä vaivasi ympyrältä liiraaminen, mitä sain jonkin verran korjattua ulko-ohjalla ja kevyellä vasta-asetuksella. Jotenkin vaan pitäisi saada poni pysymään ympyrällä myös sisälle asettuen.
Pitkässä verryttelyssä Vake tuli jo melko hyväksi, ja etenkin laukan jälkeen se toimi paremmin. Tästä oli hyvä lähteä työstämään pohkeenväistöjä. Kertasimme pohkeenväistön olevan irrottava ja rentouttava liike, joka parantaa etenkin lapojen ja ristiselän toimintaa. Jotta väistö ajaisi asiansa, tulee sen tapahtua rennosti ja helposti eikä väkisin puskemalla. Lähestymistapanamme oli väistöjen ratsastaminen portaittain uralta pituushalkaisijaa kohti siten, että aina väistön tuntuessa vähänkään hankalalta suoristettiin pois väistöstä ja korjattiin palaset suoralla pätkällä ennen uusia väistöaskelia. Näin pystytään pitämään avut väistössä yksinkertaisina, kun esimerkiksi ulko-ohjan ongelmat ratkaistaan väistön ulkopuolella.
Väistöjä ratsastettiin tällä tunnilla vain oikealle, eli vasenta pohjetta väistäen. Vaken kanssa korjattavaa oli erityisesti eteenpäinpyrkimyksen säilymisessä väistön aikana. Vakehan lähtee tyypillisesti menemään mekaanisesti sivulle unohtaen etenemisen kokonaan, ja tällainen väistö ei tietenkään irrota tai rentouta yhtään mitään. Väistön porrastaminen ja ristiaskelten sekä suoristamisen vuorottelu saivat Vaken hyvin kuulolle, ja se alkoi tehdä väistöä paremmin ulko-ohjaa kohti. Pääsin myötäämään ja pitämään vasemman ohjan mukavasti kevyenä, ja Vake lähti vasemmasta pohkeesta hyvin sivulle. Meno alkoi tuntua jo ihan ristiaskellukselta, eikä vain kylkimyyryltä. Väistöjen kautta Vaken muotokin parani koko ajan, ja etuosaan tuli ryhtiä. Aktiivisuudesta ja etenemisestä piti huolehtia edelleen, mutta Vake vastasi apuihini ja tuntui nyt varsin palvelualttiilta ja yhteistyöhaluiselta. Harvoin on väistöt tuntuneet näin helpoilta.
Ei ollenkaan hullumpi aloitus kurssille! Sain erinomaisen hyviä ohjeita, joita seuraamalla Vake todellakin alkoi toimia paremmin. Eihän se puskemalla liiku, mutta silti sitä tulee aina puskettua enemmän kuin huomaakaan. Kun jätin kaiken sen tuuppaamisen pois, tuli ratsastuksesta selkeämpää ja tarkoituksenmukaisempaa, ja Vake alkoi uskoa minulla olevan jotain oikeaa sanottavaakin. Kevyt hipsuttelu raipalla on varmasti sillekin mukavampi apu kuin jatkuva pohkeella ja kantapäällä nyhjääminen, joka kaiken lisäksi vetää ratsastajan istunnan jumiin. Nyt liikkuminen tuntui jo omaehtoisemmalta, ja väistöjen ratsastaminen ajatuksen kanssa toi poniin lisää letkeyttä. Tästä on oikein hyvä jatkaa kurssiviikkoa eteenpäin.
Aloitimme ensimmäisen tunnin verryttelemällä oikein pitkän kaavan mukaan, ja ehdimme sen jälkeen ratsastaa pohkeenväistöharjoitusta toiseen suuntaan. Toinen väistösuunta jätettiin iltapäivätunnin tehtäväksi. Aivan ensimmäisenä ratsastimme hetken käyntiä hakien aktiivista askellusta ja selän käyttöä. Pohkeella puskeminen oli nyt kokonaan kielletty, ja jos käynti ei keinunut läpi selän niin aktiivisuutta pyydettiin raipan avulla. Verryttelyä jatkettiin ravissa ratsastaen päätyihin ympyrät. Myös ravissa sain mennä lähes kokonaan ilman pohjetta, ja hakea aktiivisuutta sekä omalla moottorilla liikkumista sen sijaan raipalla naputellen tai kutitellen. Vake odottaa, että sitä puskettaisiin ja työnnettäisiin, mutta tällä viikollapa näin ei tulla tekemään. Huomaamattani työnsin eteenpäin myös liian tarmokkaalla kevennyksellä, joten minun tuli rauhoittaa kevennys eleettömäksi ja vain sen korkuiseksi, kuin ponin liike heittää. Eipä siinä kauan mennytkään ennen kuin Vake tuntui jo liikkuvan helpommin, ihan vain sen ansiosta että lopetin kaiken pohkeella ja istunnalla työntämisen. Istuntakin tuntui pysyvän parempana, kun jalka sai olla hiljaa ja rentona.
Otimme ympyröillä myös verryttelylaukkaa. Säännöt olivat edelleen samat, ei yhtään pohkeella puskemista vaan raipalla aktiivisuutta. Vakea sai kyllä aktiivisuudesta muistutella, mutta kun takaosaan tuli lisää energiaa niin poni alkoi hakeutua laukassa pyöreäksi. Aktiivisuuden lopahtamisen huomasi heti tuntuman ja pyöreyden katoamisesta. Laukassa minun oli erityisen paljon keskityttävä istunnan rauhoittamiseen, sillä olen tottunut yliratsastamaan niin paljon istunnalla soutaen ja hartioilla tuupaten. Oikeassa laukassa meitä vaivasi ympyrältä liiraaminen, mitä sain jonkin verran korjattua ulko-ohjalla ja kevyellä vasta-asetuksella. Jotenkin vaan pitäisi saada poni pysymään ympyrällä myös sisälle asettuen.
Pitkässä verryttelyssä Vake tuli jo melko hyväksi, ja etenkin laukan jälkeen se toimi paremmin. Tästä oli hyvä lähteä työstämään pohkeenväistöjä. Kertasimme pohkeenväistön olevan irrottava ja rentouttava liike, joka parantaa etenkin lapojen ja ristiselän toimintaa. Jotta väistö ajaisi asiansa, tulee sen tapahtua rennosti ja helposti eikä väkisin puskemalla. Lähestymistapanamme oli väistöjen ratsastaminen portaittain uralta pituushalkaisijaa kohti siten, että aina väistön tuntuessa vähänkään hankalalta suoristettiin pois väistöstä ja korjattiin palaset suoralla pätkällä ennen uusia väistöaskelia. Näin pystytään pitämään avut väistössä yksinkertaisina, kun esimerkiksi ulko-ohjan ongelmat ratkaistaan väistön ulkopuolella.
Väistöjä ratsastettiin tällä tunnilla vain oikealle, eli vasenta pohjetta väistäen. Vaken kanssa korjattavaa oli erityisesti eteenpäinpyrkimyksen säilymisessä väistön aikana. Vakehan lähtee tyypillisesti menemään mekaanisesti sivulle unohtaen etenemisen kokonaan, ja tällainen väistö ei tietenkään irrota tai rentouta yhtään mitään. Väistön porrastaminen ja ristiaskelten sekä suoristamisen vuorottelu saivat Vaken hyvin kuulolle, ja se alkoi tehdä väistöä paremmin ulko-ohjaa kohti. Pääsin myötäämään ja pitämään vasemman ohjan mukavasti kevyenä, ja Vake lähti vasemmasta pohkeesta hyvin sivulle. Meno alkoi tuntua jo ihan ristiaskellukselta, eikä vain kylkimyyryltä. Väistöjen kautta Vaken muotokin parani koko ajan, ja etuosaan tuli ryhtiä. Aktiivisuudesta ja etenemisestä piti huolehtia edelleen, mutta Vake vastasi apuihini ja tuntui nyt varsin palvelualttiilta ja yhteistyöhaluiselta. Harvoin on väistöt tuntuneet näin helpoilta.
Ei ollenkaan hullumpi aloitus kurssille! Sain erinomaisen hyviä ohjeita, joita seuraamalla Vake todellakin alkoi toimia paremmin. Eihän se puskemalla liiku, mutta silti sitä tulee aina puskettua enemmän kuin huomaakaan. Kun jätin kaiken sen tuuppaamisen pois, tuli ratsastuksesta selkeämpää ja tarkoituksenmukaisempaa, ja Vake alkoi uskoa minulla olevan jotain oikeaa sanottavaakin. Kevyt hipsuttelu raipalla on varmasti sillekin mukavampi apu kuin jatkuva pohkeella ja kantapäällä nyhjääminen, joka kaiken lisäksi vetää ratsastajan istunnan jumiin. Nyt liikkuminen tuntui jo omaehtoisemmalta, ja väistöjen ratsastaminen ajatuksen kanssa toi poniin lisää letkeyttä. Tästä on oikein hyvä jatkaa kurssiviikkoa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti