torstai 21. heinäkuuta 2016

Varaponilla valmennuksessa

Pian estevalmennuksessa menin tällä kertaa Kingillä. Vake on tosiaankin liikkunut aika huonosti takaosastaan, joten sitä säästeltiin nyt rankemmalta hyppäämiseltä. Kingillä on aina mukava päästä hyppäämään, mutta pieni huoli Vakesta hieman häiritsi ajatuksiani valmennuksen aikana. Onneksi on näitä kivoja "varaponeja", ja ratsun vaihteleminen tekee joka tapauksessa aina hyvää.

Verryttely oli ponin herättelyä. Yritin pitää pohkeet tiiviisti ponin ympärillä, mutta Kingi ei tällä kertaa lähtenyt pyöristymään näin helpolla. Laukassa usvatin ensin eteen, ja laukan käynnistyttyä sain ohjeeksi tehdä siirtymisiä, jotta Kingi saisi sopivasti lisää kipinää ja reaktionopeutta. Tempon muutokset ja siirtymiset ovat loppujen lopuksi tehokkaampia kuin tasaisen tappava eteen paahtaminen.

Ylitimme verryttelytehtävänä kolmen puomin sarjaa ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Ravissa sain jopa vähän jarrutella ja lyhentää Kingiä, jottei se vain juossut tehtävän läpi vaan nosteli kinttunsa kunnolla puomien yli. Sisäpohjetta vastaan kaatuminen oli huomattavin ongelma molempiin suuntiin, ja vasemmalle vielä korostuneempaa. Sisäkättä ei saisi tässä tilanteessa viedä sään yli ulos, vaan sen sijaan täytyisi sisäpohjetta käyttää tehokkaammin. Myös laukassa puomeille piti tulla tarpeeksi maltilla ja lyhyenä, mutta samalla laukkaan piti kuitenkin saada tarpeeksi pyörivyyttä ja energiaa. Oikeassa laukassa puomit ylittyivät asiallisesti, mutta vasemmassa laukassa ei askel meinannut millään osua oikein. Syynä olivat selvästi riittämätön laukan energia ja sisälle kaatuminen.

Seuraavana verryttelytehtävänä menimme kolmen matalan esteen jumppasarjaa. Kingi hyppeli mukavan näppärästi, mutta suoruutta olisi pitänyt vielä parantaa. Kaula jäi linjalla oikealle taipuneeksi, ja pahinta oli, etten edes itse huomannut ja hahmottanut tätä, vaan kuvittelin ponin olevan suora.

Jatkoimme hyppyjä kolmen esteen tehtävällä. Päädystä kaarrettiin täyskaarrolla pienelle pystylle, jolla piti saada laukka vaihtumaan. Tästä matka jatkui lyhyellä viidellä laukalla (17,5 m) kaarevasti okserille, jolta puolestaan tuli kuuden laukan kaareva linja pystylle. Jälkimmäisellä linjalla piti laukan venyä isommaksi, eli koko tehtävää ei voinut puksuttaa samalla askelpituudella. Tässä vaiheessa en saanut laukkaan riittäviä eroja aikaan, vaan otimme rauhalliset viisi laukkaa ensimmäiselle kaarelle ja yhtä rauhalliset seitsemän toiselle kaarelle. Myötälaukat sentään tulivat ihan kätevästi. Harjoittelimme kertaalleen vielä kaarevan linjan lävistäjäpystyltä jumppasarjalle, ja tämä sujui tehtävänannon mukaisesti kuudella laukalla. Hyppäsimme myös kerran porttipystyn yli, ja sitten kaikki tehtävät yhdistettiin radaksi.

Radan teemana olivat kaarevat linjat. Ensimmäisinä vuorossa olivat jo harjoitellut lyhyen viiden laukan kaarre sekä sujuvampi kuuden laukan kaarre. Nyt päätin ratsastaa Kingin siihen kuuteen laukkaan, joten okserin jälkeen läpäytin raipalla pohkeen taakse. Näin sain Kingin lähtemään vähän paremmin eteen, ja kuusi laukkaa onnistui. Loppurata sujuikin mukavasti etenevällä laukalla, ja olisin saanut jopa vähän jarrutellakin jumppasarjalle tullessa. Kun laukka oli nyt käynnistynyt paremmin, niin hyppääminen oli oikein sujuvaa. Olin myös päässyt alkutunnin kohellusten jälkeen paremmin kiinni Kingin rytmiin, ja nyt oli hyvä tekemisen meininki. Laukat myös vaihtuivat näppärästi, joten meno oli kaikin puolin asiallista.

Tunnin estekorkeudet olivat tähän asti pysyneet 70 sentissä ja sen alle, mutta lopuksi saimme tulla ensimmäisen kolmen esteen linjan vielä uudestaan siten, että okseri ja jälkimmäinen pysty olivat noin 80 sentissä, pysty ehkä vähän korkeampikin. Vaikka esteet olivat isompia, sain ratsastettua okserille kaikessa rauhassa pientä laukkaa ja hakien tilaa riittävän laajalla kaarteella. Okseri ylittyi hyvin, ja sen jälkeen poni lähti sopivasti eteen pelkällä pohkeella. Pystylle tullessa Pia käski jo vähän rauhoittuakin viimeisillä askelilla, eli loppuun asti ei tarvinnut mennä sata lasissa. Ainoa kauneusvirhe hypyssä oli väärään laukkaan laskeutuminen, mikä johtui ehkä ylenpalttisesta vasemmalle kiertymisestäni hypyn aikana.

Kingistä puuttuu se tuttuus, mikä Vakessa on, mutta onhan sillä muuten tosi helppo hypätä. Alussa oli hieman nahkeaa, mutta laukan käynnistyttyä kunnolla meno sujuvoitui loppua kohti koko ajan. Välillä olin jopa ehkä hieman huolimaton, kun alla oli helppo poni ja esteet pieniä. Loppupalaute oli, että en saa unohtua ratsastamaan ponia koko ajan enemmän ja enemmän eteen, vaan sitten kun laukka rullaa, pitää jäädä estettä kohti odottamaan ja ratsastamaan laukkaa takaosan päälle. Sama juttu siis kuin Vakenkin kanssa, eteenajo ei saa jäädä päälle.

Videoista kiitos Annelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti