Päivän toinen leiritunti jouduttiin menemään sateen vuoksi maneesissa. Maneesi oli mitoiltaan pieni, joten jätimme suosiolla esteet väliin tällä erää ja menimme jälleen koulua. Tällä tunnilla pääsin kivalta kuulostavan Arttu-ponin satulaan. Arttu on uusi tulokas ja vasta 6-vuotias kevyehkö eestinhevosruuna. Erityisen kiinnostava yksityiskohta oli se, että Arttu on Aasian velipuoli. Luonnekuvauksen perusteella Arttu kuulostikin melko samanlaiselta ponilta kuin Aasia, ja oli niissä jonkin verran samaa näköäkin.
Arttu osoittautui heti tunnin alussa herkäksi ja kevyeksi ratsastaa. Työskentely alkoi mukavissa merkeissä, ja yritin olla melko varovainen ja pehmeä ponin vaikuttaessa näin herkältä. Kyllä Arttua sai kuitenkin ratsastaa, eli se ei missään nimessä ollut liian herkkä. Otimme ensin käynnissä parit väistöt, jotka onnistuivat kivasti, ja sitten aloimme ravailla keventäen. Arttu oli alusta alkaen niskasta pyöreä, mutta jonkin verran epätasainen edestä sekä painui helposti kuolaimen alle ja tyhjäksi. Pilkkiminen ja tuntuman hetkittäinen tyhjyys menee varmaan pitkälti nuoren iän ja voiman puuttumisen piikkiin. Pohkeella olisi tietysti kannattanut ratsastaa vähän enemmän, niin tuntuma olisi voinut tasoittua paremmin. Artun ravi oli mukavan tahdikasta ja eteni aktiivisesti olematta kuitenkaan kiireistä. Sain siis nauttia oikein kevyestä ja vaivattomasta menosta.
Tunnin keskeisimpänä harjoituksena ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ensin harjoitusravissa. Avotaivutukset tuottivat pientä päänvaivaa, sillä Arttu ei aivan automaattisesti osannut tulkita mitä tehtävällä haettiin, enkä minä puolestani hahmottanut kunnolla sitä, milloin liikuttiin kolmella uralla ja milloin ei. Takaosa pääsi yleensä livahtamaan etuosan mukana uran sisäpuolelle, ja ope käskikin avustaa raipalla pohkeen taakse takaosan väistättämiseksi oikealle paikalleen. Sisäpohkeen olisi pitänyt mennä paremmin läpi, jotta poni olisi taipunut ja pitänyt takaosansa uralla. Ohjeena oli myös hieman ylitaivuttaa sisäohjalla ja ohjata etuosaa ulko-ohjalla johtaen uran suuntaisesti eteenpäin. Ulko-ohjalla johtaminen olikin oikein hyvä vinkki, ja avotaivutus alkoi etenkin oikeassa kierroksessa onnistua paljon paremmin, kun käänsin ensin etuosan reilusti uran sisäpuolelle ja sitten otin johtavan ulko-ohjan avuksi.
Samaa avotaivutustehtävää jatkettiin vielä laukassa, mutta Artun kanssa en kyllä päässyt avoja oikein yrittämäänkään kaiken huomion mennessä laukan ylläpitämiseen. Artun laukka tuntui vielä hieman tasapainottomalta, eikä se oikein jaksanut kantaa itseään etenkään näin pienessä maneesissa. Laukan ylläpito tuntui vaativan eteenpäin posottamista, ja tasapainon heikentyessä Arttu tiputti hyvin herkästi raville. Pyöreyttäkään ei laukassa ollut, joten selvästi tämä askellaji on Artulle vielä vaikeampi ja se olisi tarvinnut enemmän tukea kuskilta. Minun olisikin pitänyt päästä istumaan paremmin takajalkojen päällä, mutta laukan tuntuessa hieman kiikkerältä oli reaktioni tietenkin pieni etunoja. Vasta lopuksi hoksasin, että Arttu laukkasi paremmin, kun hellitin sisäohjaa ja annoin sisäkädellä enemmän tilaa liikkua.
Laukat olivat mitä olivat, mutta onneksi lopuksi mentiin vielä pätkä ravia rentoutta ja venytystä hakien. Ravissa Arttu oli kuin eri hevonen ratsastaa laukkaan verrattuna, ja tahti, tasapaino ja pyöreys löytyivät taas. Toki Arttu olisi saanut venyttää vielä paremmin tuntumaa kohti sen sijaan, että se oli hieman tyhjän oloinen ohjan päässä.
Arttu oli aivan ihastuttava! Ikä ja voiman puute näkyvät sen liikkumisessa ja ratsastettavuudessa, mutta kylläpä se ravissa kulki oikein näppärästi ja pehmeästi. Tunnistin Artussa monia samoja piirteitä kuin siskossaan Aasiassa, joten ei ihme, että tykkäsin ja että poni tuntui tutulta ja omaan käteen sopivalta. Pieni maneesi kannusti ehkä vähän himmailemaan, joten pohkeella olisi voinut ratsastaa vielä enemmän. Etenkin laukassa mutta myös ravissa olisin voinut auttaa ponia kantamaan itsensä istumalla paremmin ”takaosan päällä”, sillä jonkinasteiseen etupainoisuuteen nuorella ratsulla oli tietenkin taipumusta. Mitenkähän kiva tämä poni onkaan ensi kesänä saatuaan vuoden lisää treeniä?
Arttu osoittautui heti tunnin alussa herkäksi ja kevyeksi ratsastaa. Työskentely alkoi mukavissa merkeissä, ja yritin olla melko varovainen ja pehmeä ponin vaikuttaessa näin herkältä. Kyllä Arttua sai kuitenkin ratsastaa, eli se ei missään nimessä ollut liian herkkä. Otimme ensin käynnissä parit väistöt, jotka onnistuivat kivasti, ja sitten aloimme ravailla keventäen. Arttu oli alusta alkaen niskasta pyöreä, mutta jonkin verran epätasainen edestä sekä painui helposti kuolaimen alle ja tyhjäksi. Pilkkiminen ja tuntuman hetkittäinen tyhjyys menee varmaan pitkälti nuoren iän ja voiman puuttumisen piikkiin. Pohkeella olisi tietysti kannattanut ratsastaa vähän enemmän, niin tuntuma olisi voinut tasoittua paremmin. Artun ravi oli mukavan tahdikasta ja eteni aktiivisesti olematta kuitenkaan kiireistä. Sain siis nauttia oikein kevyestä ja vaivattomasta menosta.
Tunnin keskeisimpänä harjoituksena ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ensin harjoitusravissa. Avotaivutukset tuottivat pientä päänvaivaa, sillä Arttu ei aivan automaattisesti osannut tulkita mitä tehtävällä haettiin, enkä minä puolestani hahmottanut kunnolla sitä, milloin liikuttiin kolmella uralla ja milloin ei. Takaosa pääsi yleensä livahtamaan etuosan mukana uran sisäpuolelle, ja ope käskikin avustaa raipalla pohkeen taakse takaosan väistättämiseksi oikealle paikalleen. Sisäpohkeen olisi pitänyt mennä paremmin läpi, jotta poni olisi taipunut ja pitänyt takaosansa uralla. Ohjeena oli myös hieman ylitaivuttaa sisäohjalla ja ohjata etuosaa ulko-ohjalla johtaen uran suuntaisesti eteenpäin. Ulko-ohjalla johtaminen olikin oikein hyvä vinkki, ja avotaivutus alkoi etenkin oikeassa kierroksessa onnistua paljon paremmin, kun käänsin ensin etuosan reilusti uran sisäpuolelle ja sitten otin johtavan ulko-ohjan avuksi.
Samaa avotaivutustehtävää jatkettiin vielä laukassa, mutta Artun kanssa en kyllä päässyt avoja oikein yrittämäänkään kaiken huomion mennessä laukan ylläpitämiseen. Artun laukka tuntui vielä hieman tasapainottomalta, eikä se oikein jaksanut kantaa itseään etenkään näin pienessä maneesissa. Laukan ylläpito tuntui vaativan eteenpäin posottamista, ja tasapainon heikentyessä Arttu tiputti hyvin herkästi raville. Pyöreyttäkään ei laukassa ollut, joten selvästi tämä askellaji on Artulle vielä vaikeampi ja se olisi tarvinnut enemmän tukea kuskilta. Minun olisikin pitänyt päästä istumaan paremmin takajalkojen päällä, mutta laukan tuntuessa hieman kiikkerältä oli reaktioni tietenkin pieni etunoja. Vasta lopuksi hoksasin, että Arttu laukkasi paremmin, kun hellitin sisäohjaa ja annoin sisäkädellä enemmän tilaa liikkua.
Laukat olivat mitä olivat, mutta onneksi lopuksi mentiin vielä pätkä ravia rentoutta ja venytystä hakien. Ravissa Arttu oli kuin eri hevonen ratsastaa laukkaan verrattuna, ja tahti, tasapaino ja pyöreys löytyivät taas. Toki Arttu olisi saanut venyttää vielä paremmin tuntumaa kohti sen sijaan, että se oli hieman tyhjän oloinen ohjan päässä.
Arttu oli aivan ihastuttava! Ikä ja voiman puute näkyvät sen liikkumisessa ja ratsastettavuudessa, mutta kylläpä se ravissa kulki oikein näppärästi ja pehmeästi. Tunnistin Artussa monia samoja piirteitä kuin siskossaan Aasiassa, joten ei ihme, että tykkäsin ja että poni tuntui tutulta ja omaan käteen sopivalta. Pieni maneesi kannusti ehkä vähän himmailemaan, joten pohkeella olisi voinut ratsastaa vielä enemmän. Etenkin laukassa mutta myös ravissa olisin voinut auttaa ponia kantamaan itsensä istumalla paremmin ”takaosan päällä”, sillä jonkinasteiseen etupainoisuuteen nuorella ratsulla oli tietenkin taipumusta. Mitenkähän kiva tämä poni onkaan ensi kesänä saatuaan vuoden lisää treeniä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti