sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Reippaat kisaponit vauhdissa

Viikonloppu jatkui vielä sunnuntaina estekisoilla. Tallinmäen 1-tason estekisat olivat ennätyssuuret, sillä päivässä oli noin 130 starttia. Oma osuuteni sisälsi kaksi starttia 80 sentin luokassa, jonka menin sekä Vakella että Kingillä. Vakella ratsastin heti luokan alussa ja Kingillä puolestaan luokan lopussa, jolloin sarjaväli lyhennettiin uudestaan poneille. Ennen ensimmäistä rataa jännitti vähäsen, vaikka olinkin tutun ja turvallisen Vaken selässä. Verryttely maneesissa sujui reippaasti, ja Vake oli kivasti hereillä, vaikka kyseessä olikin sille jo päivän kolmas rata.

Radalla Vake oli edelleen mukavan menevän oloinen. Liikkeelle lähdettiin oikein topakassa ja sujuvassa laukassa. Olikohan Vake jopa vähän kiireisenkin oloinen? Ensimmäinen este oli hieman matalampi pysty lävistäjällä, ja tulimme tähän hyvällä imulla. Paikka jäi vähän kauas, mutta selvää oli, että Vake hyppää tästä kun laukka eteni niin hyvin. Ilmeisesti Vake oli sitten niin tohinoissaan, ettei huomannut nostaa etujalkojaan aivan tarpeeksi, ja hieman kaukaa lähtevässä hypyssä etukaviot pyyhkäisivät puomin alas. Ekan esteen pudotus, ei mikään tyypillinen virhe meille! En jäänyt kuitenkaan harmittelemaan asiaa, vaan ratsastin hyvällä fiiliksellä eteenpäin, sillä Vakella oli kerrassaan mainio energia.

© Ronja Vekki
Heti ekan esteen jälkeen päätyyn kaartaessa tuli seuraava yllätys, sillä Vake säikähti tai "säikähti" jotain kulmassa ja koukkasi nopeasti sisäänpäin. Sain pysäytettyä kampeamisen ja vietyä Vaken päätyä kohti sen verran, että pääsimme kakkosesteelle. Jopas poni oli nyt aivan villinä! Tämän jälkeen rata eteni tasaisesti ja ilman rikkoja. Vake eteni sujuvaa laukkaa omalla moottorilla, joten esteille oli helppo tulla. Hypyt lähtivät ennemmin vähän kaukaa kuin läheltä. Kahden askeleen sarjaväli oli aavistuksen pitkä kuten aina, mutta selvitimme sen ihan näppärästi. Noin 21-22 metrin suora linja puolestaan mentiin luontevasti kuudella laukalla. Meno tuntui koko ajan tosi hyvältä, ja vähän harmittelin siinä vaiheessa, kun tulimme viimeiselle esteelle ja tiesin leikin loppuvan perusvaiheen maaliin. Pudotuksesta huolimatta olin todella tyytyväinen rataan, sillä Vake oli ihanan energinen ja hyppääminen tuntui varmalta ja vaivattomalta. Tällaisena hieman "villinä" Vake on ehdottomasti parhaimmillaan, tosin samalla siitä tulee hieman virheherkempi, sillä se saattaa epähuomiossa hypätä vähän laakana ja ottaa puomin tai keksiä jotain omia kuvioitaan. Joka tapauksessa hyppään ehdottomasti mieluiten näin reippaalla villi-Vakella.

© Emmi Erkkilä



Kun päivä oli avattu mukavalla suorituksella, niin toinen rata ei enää jännittänytkään. Minulla oli vakaa luotto myös Kingiin, vaikka sen kanssa ei yhteistä treenipohjaa kovin paljon olekaan. Verryttelyhyppyjä ei otettu montaa, sillä Kingikin oli jo urakoinut tänään pari rataa. Myös Kingi eteni verryttelyssä hyvää laukkaa, ja radalle päästessään poni oli jopa vähän "kuumana". Ennen lähtömerkkiä aloin vielä säätää ohjien päitä solmuun, sillä ohjat olivat niin pitkät, että meinasivat mennä ikävästi jalan alle. Eihän siitä meinannut tulla mitään, sillä Kingi oli koko ajan ampaisemassa liikkeelle, mutta lopulta sain ohjien päät jonkinlaiseen nippuun. Sitten lähdimmekin liikkeelle, ja poni tuntui mukavasti eteen pyrkivältä.

Rata alkoi mukavasti ja hyvällä imulla. Kakkos- ja kolmosesteille ratsastin ehkä hieman varovaisesti ja otin ponnistuksen vähän lähelle, sillä taisin olla vielä Vaken säädöillä liikkeellä. Sitten sain paremmin Kingin rytmistä kiinni, ja ponnistuspaikoista tuli vielä sujuvampia. Sarjalle tullessa tiesin, että väli tulisi olemaan Kingille pikemminkin ahdas kuin pitkä, joten tähän ei kannattanut posottaa liian suurella paineella. Sarja ylittyikin mallikelpoisen sujuvasti, ja matka jatkui hyvässä rytmissä. Viitos- ja kuutosesteiden linja meni Kingillä samalla kuudella laukalla kuin Vakella, ja Kinginkin kanssa tähän askelmäärään piti ratsastaa hieman eteen. Tulimme viimeiselle esteelle eli trippelille, ja pääsy toiseen vaiheeseen varmistui.

© Emmi Erkkilä
© Emmi Erkkilä
Trippeliltä alas tullessa oli Kingillä väärä laukka ainoan kerran koko radan aikana, mutta siitä huolimatta tiukempi kaarre toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle onnistui ihan asiallisesti. Pitkällä linjalla kasilta ysille ratsastin eteen, ja väliin otettiin yksi askel vähemmän kuin ensimmäisellä vaiheella. Tulimme sitten sarjalle toistamiseen, ja nyt ratsastin sisään vähän liian reippaasti ja huonosti suoristaen eli pienellä riskillä. A-osan ponnistus meni lähelle, ja Kingi kolautti puomia hieman. Tässä vaiheessa minulle jäi epäselväksi, tuliko pudotusta. Sarjan jälkeen olisin voinut kääntää viimeiselle esteelle vielä vähän tiukemmin, mutta ainakin laukka säilyi kaarteessa hyvin ja pääsimme oikein sujuvasti myös viimeisen esteen yli. Maalissa oltiin, eikä kuulemma tullut pudotusta. Hyvä, sujuva, kaikin puolin mainio nollarata!


Olin myös Kingin rataan supertyytyväinen, ja jäin odottelemaan tietoa sijoittuneista, sillä luokka oli loppumaisillaan. Palkintojenjakoon meitä ei kutsuttu, mutta tuumasin, että pääasia oli kaksi hyvää, sujuvaa rataa vaikkei sijoitusta tullutkaan. Vietyäni Kingin tallin kautta tarhaan sain kuitenkin kuulla, että tulosten tarkastamisen jälkeen olimme sittenkin sijoittuneiden joukossa, eli aika riitti 26 lähtijän luokassa seitsemänteen sijaan. Näin sain lopulta vielä ruusukkeenkin, mistä olin tietysti iloinen. Kisapäivästä jäi huippuhyvä fiilis, sillä molempien ponien meno oli aivan loistavaa. Minulla oli radoilla varma olo, ja yhteistyö ponien kanssa pelasi. Tehokas treeniviikko leirillä saattoi sekin osaltaan siivittää hyviin suorituksiin, vaikka eri ratsuilla leirillä hyppäsinkin. Mukava huomata harjoittelun tuottaneen tulosta.

Videoista kiitos Iitalle ja kuvista kiitos Ronjalle sekä Emmille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti