Hieman tasapaksu K.N. Special

Oman seuran kevään ensimmäisissä ja ainoissa koulukisoissa ratsastin minulle uudella koulukisahevosella eli Eetulla. Luokkamme oli K.N. Special, jossa menimme oman tallin tuntiratsukoille avoimessa sarjassa. Kovin suurta harjoitusmäärää ei minulla Eetun kanssa ole takana, mutta lähdinpä nyt kokeilemaan koulukisoihin vaihteeksi vähän erilaista hevosta eli sellaista joka ei ainakaan hyytyisi radalle niin kuin koulukisaratsuni yleensä tuppaavat tekemään. Eetun kanssa puolestaan haasteena oli ennen kaikkea pyöreys ja siirtymisten suorittaminen paino takaosalla.

Verryttelyaikaa tuli tällä kertaa aika sopivasti. En tiedä, olisiko kannattanut käydä ulkona verkkailemassa tilavammalla kentällä, mutta nyt pysyimme maneesin verryttelyalueella. Yritin tässä notkistella Eetua taipumaan molempiin suuntiin ja suoristaa etuosaa sekä ratsastaa muotoa sitä myötä pyöreämmäksi. Kyllä Eetu siinä pikkuhiljaa hieman pehmeni, välillä myötäsi niskastakin hyvin mutta ei se oikein jäänyt pyöreäksi pidemmäksi aikaa. Vasta-asetukset tuntuivat tehoavan parhaiten. Meno jäi kuitenkin kokonaisuudessaan melko jäykän ja vinon oloiseksi. Ihan odotettavaa oli etten saanut kisaverryttelyssä hommaa toimimaan yhtä hyvin kuin parhaimpina päivinä tunnilla.

Kun pääsimme aitojen sisälle ennen oman vuoron aloittamista tuntui meno hetkellisesti paremmalta tässä isommassa tilassa. Ravailin ja laukkasin parit ympyrät ja suunnanmuutokset eikä Eetu tuntunut hassummalta. Kun sain lähtömerkin ja lähdin aloittamaan ohjelmaa tämä hyvä tuntuma katosi, ja alkutervehdykseen ravattiin hirvimoodissa. Harmillisesti Eetu ei ihan malttaut seistä pysähdyksessä paikoillaan. Totesin liikkeelle lähtiessä että eipä tässä taideta kovin pyöreänä ja kauniissa muodossa liikkua, mutta pelastetaan mitä pelastettavissa on täsmällisellä teiden ja siirtymisten ratsastuksella. Yksi tyytyväisyyden aiheista tällä radalla olivatkin loivat kiemurat, joilla kerrankin tein huolella taivutukset molempiin suuntiin ja sain näistä kuvioista 6,5. Täsmällisyyden ja tarkkojen teiden lisäksi en sitten saanut esitettyä juuri muuta hienoa. Menoa leimasi tietynlainen vaisuus, eli ratsastin turhankin varovaisesti sen sijaan että olisin esittänyt ohjelman vähän reippaammin ja näyttävämmin. Eetu olisi kyllä liikkunut enemmänkin jos vain olisin pyytänyt, mutta enpä muistanut pyytää. Keskiravikin jäi käytännössä kokonaan esittämättä huonon valmistelun ja ponnettoman ratsastuksen vuoksi. Vasta ohjelman lopulla ennen toista laukkaosuutta hoksasin että voisihan tässä vähän eteenkin ratsastaa, ja vasemmassa laukassa ratsastin pohkeella vähän rohkeammin. Molemmilla laukkalävistäjillä Eetu pudotti laukan pois liian aikaisin, ja tajusin etten ole sen kanssa koskaan edes harjoitellut laukkalävistäjiä. Yritin varmistella tuuppaamalla eteen lävistäjän loppua kohti, mutta ehkä tällainen tuuppaus jopa myötävaikutti siihen että Eetu pudotti herkemmin kuin jos olisi saanut laukata häiritsemättä. Lopputervehdyksestä tuli radan ainoa seiska, sillä onnistuin vaisusta käynnistä huolimatta ratsastamaan suoraan ja tällä kertaa Eetu myös seisoi paikoillaan.

Eetu sai tietenkin taputuksia tunnollisesta suorittamisesta, mutta omaan osuuteeni en ollut kovinkaan tyytyväinen. Puksuttelin radan läpi aika tarkasti ja täsmällisesti, mutta miksi en tosiaan edes yrittänyt työstää ponin liikkumista radalla paremmaksi? Vaikken saanut ponia liikkumaan pyöreänä ja "kahdella ohjalla" niin olisi sitä nyt kannattanut edes vähän ratsastaa eteen ja aktiivisempaan liikkeeseen! Kyllähän minun pitäisi jo pikkuhiljaa tietää että kouluradalla esitetään reipasta, aktiivista menoa eikä unohduta hipsuttelemaan. Eetun kanssa aktiivisempi eteneminen olisi ollut jopa mahdollista, sillä sen kanssa ei radalla missään vaiheessa tullut puskemisfiiliksiä eikä se hyytynyt tai jumittanut. Tuomarin loppukommenteissa olikin oikein osuva ohje "hevonen saisi liikkua paremmin pohkeesta eteen kohti tuntumaa, jotta saisit sen ratsastettua pyöreämpään muotoon". Juuri niin! Istunnan osalta tuli taas huomautusta ryhdistä, eli päästin tavanomaiseen tapaan ylävartalon lysähtämään keskittyessäni ohjelman ratsastamiseen. Käsiäkin tulin levittäneeksi liikaa kun yritin Eetua asettaa. Oma huomioni oli että ohja olisi saanut radalla pysyä lyhyempänä jotta kädet olisi saanut pidettyä paremmin kannettuna.

Pistesaldoksi tuli tasan 60%, eli senkin perusteella tämä oli hieman tasapaksu perus-ok suoritus josta puuttui loistokkuus ja näyttävyys. Onneksi en lähtenyt edes yrittämään helpon A:n ohjelmaa, vaikka siihenkin suuntaan tuli jossain vaiheessa pientä vihjailua. Eetu sai prikulleen saman tuloksen vielä toisen ratsastajansa kanssa, ja lopulta luokka päättyi niin että me kaksi Eetun ratsastajaa jaoimme ensimmäisen sijan. En kokenut tällaisella ratsastuksella tätä ihan ansainneeni, eli en osannut oikein iloita sijoituksesta. Ehkä minun ei kuitenkaan kannata olla itselleni liian ankara vaan todeta että kisakokemusta taas tämäkin ja ensi kerralla sitten kovempi tsemppi päälle oli silloin alla mikä hevonen hyvänsä. Ainakin tämänkertainen pieni turhautuminen johti siihen että ilmoittauduin loppukesän kouluratakurssille harjoittelemaan sitä että kouluohjelman aikanakin voi oikeasti toimia ja ratsastaa.