Keskiviikon tunnilla sain mennä toistamiseen Jussilla. Jussi olikin mukava hevonen tämän tunnin tehtäviin, sillä tänään mentiin vastalaukkaa. Aiheeseen liittyen ohjelmassa oli myös vasta-asetuksia ja vastasulkutaivutuksia.
Aloitimme käynnissä ratsastaen ympyröillä vasta- ja myötäasetusta vaihdellen. Pian vasta-asetuksiin lisättiin myös takaosan väistätys ulos ympyrältä siten että liike muuttui vastataivutukseksi. Koin vastataivutuksissa samoja ongelmia kuin viimeksi avotaivutuksissa, eli Jussi pyrki vastustamaan pidätettä aika voimakkaastikin ja jyräämällä välttelemään tehtävää. Täytyy myöntää että en siinä tilanteessa päätynyt kovin rakentaviin ratkaisuihin, vaan ryhdyin hevosen kanssa vetokilpailuun. Ohjassa roikkuen sain väännettyä vastataivutusta muistuttavaa sivuttaisliikettä, mutta ei tässä kyllä etuosan kevenemisestä voitu puhua. Vasemmassa kierroksessa liike oli hankalampi, sillä tässä päädyin myös vääntämään kroppaani vinoon niin että paino putosi vasemmalle puolelle. Oikeassa kierroksessa vastataivutus onnistui hieman paremmin ja keskellä hevosta istuen. Tähän suuntaan oli kuitenkin tärkeää korjata oikeaa lapaa paremmin mukaan liikkeeseen niin ettei vasemmalle taivuttaessa ulkolapa pullahtanut pois kontrollista. Korjaus tapahtui tietenkin oikealla ohjalla ja pohkeella.
Huokaisin helpotuksesta kun hankalasta käyntityöstä siirryttiin kevyeeseen raviin. Myös ravissa ratsastettiin ympyröillä asetuksia vuoroin sisään ja ulos. Ope ohjeisti hakemaan tuntumaan ja etuosaan nyt keveyttä ja ryhtiä, ja myötäämään ohjasta oikein reilusti aina kun Jussi vähänkään keveni ohjan päässä ja kohotti niskaa ylemmäs. Tässä oli ideana estää ohjalla roikkuminen ylipyöreänä sekä palkita Jussi selkeästi aina kun etupainoisuus väheni. Tämä toimikin aika mukavasti. Tarkkailin niskaa ja pyrin kohottamaan sitä ylös jos Jussi alkoi painua liian syvään muotoon, ja palkitsin niskan kohottamisesta ja etuosan kevenemisestä kulloisenkin asettavan ohjan myötäyksellä ihan löysäksi asti. Samalla ratsastin pohkeella ravia aktiiviseksi ylös ja eteen. Jussi hoksasi jutun juonen hyvin pian, ja ohjalla makailu väheni huomattavasti. Ravi tuntui oikein mukavan ryhdikkäältä ja energiseltä ja tuntuma sopivassa määrin kevyeltä muttei tyhjältä. Jussin kanssa pitäisi aina muistaa ettei pidä tyytyä näennäisen pyöreään mutta raskaaseen ja etupainoiseen liikkumiseen, vaan pyrkiä pois molemminpuolisesta ohjalla roikkumisesta. Jos ratsastaja muistaa välillä myödätä ja keventää kättä alkaa ehkä ohjan toisessakin päässä tapahtua kevenemistä.
Laukkasimme ensin hieman myötälaukkaa oikeassa kierroksessa. Laukassa pyrin toteuttamaan samoja myötäämisiä kuin ravissa. Etuosa tuli hieman raskaamman oloiseksi kuin ravissa, mutta raami säilyi mukavan ryhdikkäänä ja laukassa oli hyvä energia. Sitten jatkoimmekin vastalaukkaharjoitusten parissa. Vastalaukkaa mentiin uraa pitkin muutama kierros kerrallaan, ja lyhyet sivut ratsastettiin hieman kaarevasti kentän poikki. Jussi nosti vastalaukat ongelmitta, ja pysyi myös kaarevilla urilla ihan hyvässä tasapainossa. Oikeassa laukassa ope toivoi vielä lisää pyöreyttä niskaan sekä laukkaa lyhyemmäksi ja kootummaksi. Nyt Jussi nimittäin pääsi harppomaan vastalaukkakaaret turhan pitkällä askeleella. Ohjeena oli myös antaa hieman enemmän tilaa oikeasta ohjasta niin etten jäänyt liian vahvasti asettamaan ulos ja näin estämään oikean etujalan liikettä. Vastalaukassa en tosiaan saanut painoa ihan niin hyvin takaosalle ja laukkaa ”pakettiin” kuin myötälaukassa, mutta Jussin hyvän tasapainon ansiosta ei vastalaukka tuottanut kuitenkaan ongelmia.
Vasemman laukan sain vastalaukkana työstettyä oikeaa paremmaksi niin että Jussi hieman lyhensi askelta ja jäi kaarteissa paremmin odottamaan, ja puolipidätteillä myös muoto parani. Istunta oli tärkeässä roolissa puolipidätteiden ratsastamisessa. Mukavaa mennä vastalaukkaa näin että homma tuntuu hyvinkin vaivattomalta, ja kummasti myös istunnan saa vastalaukkakaarteissa paremmin tasapainoon ja kallistelematta keskelle hevosta kun hevonen on tasapainossa. Lopuksi ope kehotti vielä asettamaan vastalaukassa kaarteen suuntaisesti, eli menimme oikealle kaartaen vasemmassa laukassa ja oikealle asettaen. Aika vinhaa, että näinkin pystyi tekemään ja Jussi suoritti myös tämän tehtävän hienosti! Vasen kylki on Jussilla lyhyempi, joten tässä tehtävässä se sai jo ihan laittaa itseään likoon ja venyttää jäykempää puoltaan. Tämän haastavamman työskentelyn jälkeen haettiinkin sitten loppuraveissa oikein rentoa eteen-alas-muotoa pidemmällä ohjalla.
Vastasulkutaivutusten ongelma jäi tällä tunnilla ratkaisematta, mutta olin toki tyytyväinen siihen tuntuman keveyteen ja etuosan ryhtiin mitä muutoin sain alkutunnista Jussiin ratsastettua. Samanlainen keveys pitäisi saada jotenkin siirrettyä myös niihin haastavampiin liikkeisiin kuten taivutusväistöihin. Vastalaukkaharjoituksista jäi kivat fiilikset, sillä siitä on jo jonkin aikaa kun olen päässyt vastalaukkoja menemään niin että hommassa on ollut jokin tolkku. Onhan se niin paljon hevosesta kiinni miten helppo vastalaukkaa on ratsastaa, mutta haastavampien tapausten välissä on kivaa ja varmasti hyödyllistäkin päästä kokeilemaan Jussin kaltaisella hevosella millaista vastalaukka on silloin kun siinä on palikat kohdillaan ja tehtävä onnistuu suhteellisen vaivattomasti. Tällöin pääsee myös harjoittelemaan enemmän hienosäätöä muun muassa muodon, kokoamisen ja tahdin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti