tiistai 19. toukokuuta 2015

Pieniä edistysaskeleita havaittavissa

Tiistain tunnilla menin tutusti Vakella. Yhdistimme tälläkin kerralla sileän treeniin maapuomeja. Aloitimme ratsastaen ravissa kolmen puomin sarjaa kaarevalla tiellä sekä volttia yksittäisen puomin ympäri. Vake liikkui tänään aika mukavasti eteen, eikä ollut niinkään eteenpäin puskettava. Puomisarjan yli ravi venyi ihan letkeästi. Niinpä saatoin paremmin keskittyä tarkkailemaan pohkeitani ja niiden pitämistä vakaasti kiinni kyljissä. Kyllähän ne aina tuppaavat ikävästi liikkumaan, mutta vähemmän silloin kun en joudu puskemaan vaan voin pitää jalat rennompana. Pohkeiden lisäksi keskityin erityisesti Vaken suoristamiseen. Tämänkin asian kanssa sain tehdä töitä läpi koko tunnin, mutta se oli palkitsevaa sillä sinnikäs lapojen suoristaminen johti pyöreämpiin hetkiin Vaken liikkumisessa. Käytännössä suoristaminen tarkoitti molempiin suuntiin paljolti sitä että käänsin ulkolapaa tehokkaammin ulkopohkeella ja huolehdin samalla sopivasta asetuksesta. Käytin myös hieman vasta-asetuksia mikäli ulkolapa muuten tuntui jäävän liikaa ulos.

Laukassa työskenneltiin tänään puomeja ylittäen. Toisessa päädyssä olivat ne kolme puomia kaarevalla uralla ja toisessa päädyssä tehtiin lyhyeltä sivulta voltti yksittäisen puomin yli. Kolmen puomin kaareva ura oli se sama tehtävä joka viime viikolla oli minulle ja Vakelle kovin vaikea. Nyt tein aluksi samaa virhettä eli ratsastin puomeille liikaa tuuriin luottaen ja eteen hoputtaen sekä itse eteen heittäytyen. Pian kuitenkin hoksasin, että puomien ylitys onnistui paljon paremmin kun koetin tuoda Vaken lähelle ensimmäistä puomia. Näin laukka venyi tasapainoisesti koko sarjan yli eikä tarvinnut kompuroida. Jos taas jo ensimmäiselle puomille venytettiin kauempaa niin lopuille puomeille ei enää poni venynyt ja yltänyt. Lisäksi puomeille kannatti ratsastaa pehmeämmin kaartaen ja liian jyrkkää kulmaa välttäen. Kaartaen lähestymällä ponnistuspaikka ensimmäiselle puomille oli helpompi optimoida. Näillä oivalluksilla puomien ylitys alkoi sujua oikein mukavasti ja hyvässä laukan rytmissä. Näin siis edelliskerran kompuroinnit selätettiin enkä jäänyt loputtomiin toistamaan samoja virheitä, vaan osasin nyt muuttaa tehtävän suoritusta niin että se alkoikin onnistua. Huolellisemmalla ja fiksummalla ratsastuksella olivat tämäkin pulma ja Vaken lyhyen laukan rajoitteet voitettavissa.

Lopputunti työskenneltiin ravissa. Ratsastimme loivaa kiemuraa muistuttavia kuvioita, joilla ei kuitenkaan tehty pyöreitä kaaria vaan suorat pätkät lävistäjän ja pituushalkaisijan suuntaisesti sekä näiden väliin terävät kulmat. Tässä kuviossa pääsi mukavasti suoristamaan ja taivuttamaan hevosta vuorotellen. Vake oli laukan jälkeen alkutuntia notkeampi, joten sitä oli nyt hyvä asettaa ja taivuttaa molempiin suuntiin. Jatkoin lapojen suoristustyötä, ja Vake liikkui nyt aika pyöreänä suurimman osan ajasta. Kyllä tällaiseen liikkumiseen voi Vaken kanssa olla jo kohtuullisen tyytyväinen, sillä se ei ole perinteisesti ollut mikään notkein ja pyörein saati lennokkain kouluponi. Kevään myötä Vaken tavassa liikkua on tapahtunut pientä positiivista muutosta, jota ei voi laittaa vain yhden tunnin onnistumisen piikkiin vaan kertoo jotain työskentelystä myös pidemmällä aikavälillä. Hienoa, että jotain edistystä tapahtuu vaikkakin sitten omalla lähtökohtaisen vaatimattomalla tasollamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti