perjantai 15. toukokuuta 2015

Mukava maastohumputtelu

Perjantai oli maastopäivä. Lähdimme Vaken kanssa lenkille Annen ja Jetin seurassa. Suunta otettiin taas tutuille kankaille, mutta nyt suunnistimme hieman eri reitin kuin kahdella edellisellä kerralla. Laukkasimme metsässä ihan kunnon pätkän, mutta verkkaista vauhtia. Pohja oli enimmäkseen pehmeää hiekkaa, eikä näillä hevosilla ollut mikään kiire. Taittui se matka rauhallisemmassakin laukassa maisemia ihaillen, ja nyt ei ollut ainkaan sitä huolta etteikö Vake olisi pysynyt vetohevosen vauhdissa. Laukan jälkeen suunnaksi valikoitui pieni hiekkakuoppa, jota pitkin ratsastimme käynnissä kunnes tie tuli vastaan.

Kävimme vielä vähän seikkailemassa tien toisella puolella kun sielläkin oli niin kivan näköisiä teitä ja polkuja. Sitten ratsastimme tietä pitkin kotia kohti. Peltolenkki jätettiin nyt suosiolla tekemättä, sillä arvelimme muutoinkin märän ja upottavan reitin olevan sateiden jäljiltä läpipääsemättömässä kunnossa. Sen sijaan laukkasimme vielä tietä pitkin toivoen ratsujemme vähän reipastuvan kotia kohti.

Vaihdoimme viimeiselle laukkapätkälle Vaken menemään edeltä jotta Jetti sai laukata välillä rennommin. Vake muuttui keulaan päästyään paljon valppaammaksi ja ryhdikkäämmäksi, ja sain ruveta huomattavasti enemmän ratsastamaan pelkän Jetin perässä humputtelun sijaan. Vake kyllä laukkasi kiltisti myös vetohevosena, mutta sain sitä melko paljon puskea ja nyt teki mieli istua vähän lähempänä satulaa siltä varalta että poni päättäisikin tehdä vaikka äkkijarrutuksen jotain epäilyttävää nähtyään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olemme Vaken kanssa laukassa menneet etummaisena, ja ihan hyvinhän se onnistui vaikkei vauhti päätä huimannutkaan.

Verkkainen samoilumme maastossa vei aikaa lähemmäs puolitoista tuntia ja matkaa kertyi noin 10 km tai vähän päälle. Meillähän ei ollut ennakolta lukkoonlyötyä reittiä, vaan seikkailimme aika lailla fiiliksen mukaan. Hevosten hidastelusta huolimatta oli oikein mukava reissu, sillä seura, maisemat ja sää olivat mitä parhaimmat. Vake oli tosi rennolla mielellä ja niin olin minäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti