Kävimme vielä vähän seikkailemassa tien toisella puolella kun sielläkin oli niin kivan näköisiä teitä ja polkuja. Sitten ratsastimme tietä pitkin kotia kohti. Peltolenkki jätettiin nyt suosiolla tekemättä, sillä arvelimme muutoinkin märän ja upottavan reitin olevan sateiden jäljiltä läpipääsemättömässä kunnossa. Sen sijaan laukkasimme vielä tietä pitkin toivoen ratsujemme vähän reipastuvan kotia kohti.
Vaihdoimme viimeiselle laukkapätkälle Vaken menemään edeltä jotta Jetti sai laukata välillä rennommin. Vake muuttui keulaan päästyään paljon valppaammaksi ja ryhdikkäämmäksi, ja sain ruveta huomattavasti enemmän ratsastamaan pelkän Jetin perässä humputtelun sijaan. Vake kyllä laukkasi kiltisti myös vetohevosena, mutta sain sitä melko paljon puskea ja nyt teki mieli istua vähän lähempänä satulaa siltä varalta että poni päättäisikin tehdä vaikka äkkijarrutuksen jotain epäilyttävää nähtyään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olemme Vaken kanssa laukassa menneet etummaisena, ja ihan hyvinhän se onnistui vaikkei vauhti päätä huimannutkaan.
Verkkainen samoilumme maastossa vei aikaa lähemmäs puolitoista tuntia ja matkaa kertyi noin 10 km tai vähän päälle. Meillähän ei ollut ennakolta lukkoonlyötyä reittiä, vaan seikkailimme aika lailla fiiliksen mukaan. Hevosten hidastelusta huolimatta oli oikein mukava reissu, sillä seura, maisemat ja sää olivat mitä parhaimmat. Vake oli tosi rennolla mielellä ja niin olin minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti