Koulutunti jokerihevosella

Halusin osallistua Tallinmäen omiin koulukisoihin Vaken lisäksi myös reippaammalla kakkosratsulla, ja tästä syystä menin treenaamaan ylimääräiselle kahden ratsukon tunnille jokerihevosella. Ainoana kriteerinä hevosvalinnalle oli "joku reipas", ja oli ihan hauskaa arvailla etukäteen minkä tallin suokeista ope minulle laittaisi. Yllätysratsu oli sitten Ellu, mikä ei lopulta ollut niin suuri yllätys. Ellulle ei vielä ollut kisoihin kuskia, ja olihan se minulle jo entuudestaan tuttu parilta estetunnilta.

Tunnilla keskityttiin perusratsastukseen ympyröillä ja suoralla uralla. Omalla kohdallani erityistarkkailussa oli istunta. Minulla on ollut lapsesta asti taipumus etukumaraan istuntaan, ja Ellun kaltaisella vahvalla ja etupainoisella hevosella tämä tietenkin korostuu. Niinpä sain alusta asti keskittyä tosissani istumaan kunnolla pystyssä eli "nojaamaan taakse". Lisäksi Ellun kanssa näyttää korostuvan myös taipumukseni kallistua vasemmassa kierroksessa sisäänpäin. Mielenkiintoista että Ellulla vasen kierros tuntui kuitenkin helpommalta ratsastaa, vaikka yleensä toispuoleisuuteni takia oikea kierros on se helpompi suunta lähes kaikkien hevosten kanssa. Vasemmalle ravatessa Ellu asettui ja taipui melko letkeästi, ja ulko-ohjaan löytyi tuki. Oikeassa kierroksessa puolestaan sisälapa tuntui puskevan hyvin voimakkaasti enkä saanut tammaa niin pehmeästi taipumaan. Ellu kyllä pyöristyi ihan hyvin, mutta oli välillä aika vahva ohjalla eikä pidäte mennyt kaikkina hetkinä kunnolla läpi. Yritin saada tuntuman säilymään kevyenä niin etten ajautuisi vetokilpaan pidätteen läpiviemiseksi, sillä vetokisan Ellu voitti aina. Välillä kuitenkin sinne vetämisen puolelle lipsahdettiin ja silloin ei ainakaan jarrut toimineet.

Ravissa sain istunnan korjattua pystyyn kun vaan muistin siihen keskittyä, mutta laukassa tehtävä oli hankalampi. Laukkaa mentiin ympyräkahdeksikolla vaihtaen muutaman ympyräkierroksen välein suuntaa käynnin kautta. Aluksi laukka tuntui aivan mahdottomalta, sillä Ellu lähti kouhottamaan nelitahtisesti ja tasapainottomasti kiskoen minut irti satulasta etukenoon. Tällainen laukka ei tietenkään pysynyt pitkään yllä vaan putosi aina hallitsemattomasti raville. Tuntui etteivät voimani mitenkään riittäneet satulassa istumiseen vaan pohkeet lensivät taakse, kroppa keikahti eteen ja Ellu sai viedä minua miten tahtoi. Sinnikkäästi poljin kantapäitä alas ja eteen ja yritin nojata taakse. Vähitellen alkoi istunta pysyä paremmin tasapainossa, ja niin löytyi myös Ellun laukkaan parempi tasapaino. Paino ei oikein pysynyt jalustimilla, mutta sain silti pidettyä istunnan sen verran jämäkkänä kasassa että laukkaan tuli jokin tolkku ja hallittavuus. Ratti alkoi toimia ja sain laukan pidettyä nyt ongelmitta yllä molempiin suuntiin. Pystyssä istumisen lisäksi haasteena laukassa oli vasemmalle kallistelu, mutta tähän sain helpotusta jälleen kerran vanhasta tutusta konstista eli aloin tarkoituksella kääntää ympyrällä katsetta ulospäin. Tämän avulla sain sisäänpäin kallistumisen hallintaan.

Yritin open ohjeistamana työstää laukkaan vielä lisää ryhtiä ja kolmitahtisuutta pohkeella ja pidätteellä, ja pieninä hetkinä laukka tuntuikin paremmalta. Ellun laukka on luonnostaan aika huono, mutta kuulemma sen pystyy kyllä ratsastamaan huomattavasti paremmaksi jos vaan osaa. Nyt sain ainakin vähän tuntumaa siitä että mikäli istunnan saa pidettyä kasassa niin Ellun laukka toimii heti paremmin. Mikäli hevonen tuppaa olemaan etupainoinen ja tasapainoton niin kummasti auttaa asiaa kun ratsastaja puolestaan ei ole etupainoinen ja tasapainoton. Ellulla ratsastaminen on minulle kyllä siinä mielessä oikein terveellistä että saan tosissani taistella etunojaa vastaan ja pääsen erityisen hyvin huomaamaan miten paljon paremmin hevonen menee kun istun pystyssä. Sama pystyssä istumisen haaste koskee niin koulu- kuin esteratsastustakin.